Hei!
Tästä aiheesta on varmaan paljon käyty keskustelua täällä mutta olisi kiva jos joku viitsisi vielä vastata minulle.
Eli asia koskee toisen kissan (pennun) hankintaa kolme vuotiaan tyttökisun kaveriksi (ja tietty minun kaveriksi :))
Siitä muutama kysymys ( ei välttämättä tarvitse jokaiseen vastata):
1) Olisiko järkevintä hankkia tyttö vai poika kissa? Onko väliä? Minulla on nyt siis leikattu tyttö kisu.
2)Voiko nykyinen kissani käyttäytyä emomaisesti uutta pentu tulokasta kohtaan? Onko mahdollista että nykyinen kissa olisi agressiivinen pennulle? (kai kissoilla jonkinlainen "äidin vaisto" on??)
3) Kuvitellaan että pentu saapuu uuteen kotiin. Miten kissat olisi helpointa tutustuttaa toisiinsa?
4) Entäs ruokailu? Molemmille omat ruokakipot? Kannattaisiko ne ruokkia erikseen? (ettei isompi kissa syö kaikkia pennun ruokia, pentu kun tarvitsee useammin ruokaa)
5) Kannattaako toinen kissa ottaa silloin kun on töistä vapaata eli on esimerkiksi muutaman päivän vallan kotona? Pitää kai niiden touhuamista vahtia ettei satu mitään ikävää. Entäs yöt? Pitääkö erottaa eri huoneisiin? Pelkään että isompi kissa satuttaa pikku kissaa.Alkuun siis olisi kai suotavaa niiden olla valvovan silmän alla ja seurata että miten tutustuminen lähtee käyntiin...
6) Voiko nykyinen kissani muuttua luonteeltaan pennun tultua taloon? Esim. aggressiiviseksi, pelokkaaksi, masentuneeksi...? Onko se silloin vain väliaikaista?
Tässä nämä kyssärit :). Kiitos jos joku jaksaa vastata!! Ja voi toki kertoa omia kokemuksia aiheeseen liittyen...:)
Tästä aiheesta on varmaan paljon käyty keskustelua täällä mutta olisi kiva jos joku viitsisi vielä vastata minulle.
Eli asia koskee toisen kissan (pennun) hankintaa kolme vuotiaan tyttökisun kaveriksi (ja tietty minun kaveriksi :))
Siitä muutama kysymys ( ei välttämättä tarvitse jokaiseen vastata):
1) Olisiko järkevintä hankkia tyttö vai poika kissa? Onko väliä? Minulla on nyt siis leikattu tyttö kisu.
2)Voiko nykyinen kissani käyttäytyä emomaisesti uutta pentu tulokasta kohtaan? Onko mahdollista että nykyinen kissa olisi agressiivinen pennulle? (kai kissoilla jonkinlainen "äidin vaisto" on??)
3) Kuvitellaan että pentu saapuu uuteen kotiin. Miten kissat olisi helpointa tutustuttaa toisiinsa?
4) Entäs ruokailu? Molemmille omat ruokakipot? Kannattaisiko ne ruokkia erikseen? (ettei isompi kissa syö kaikkia pennun ruokia, pentu kun tarvitsee useammin ruokaa)
5) Kannattaako toinen kissa ottaa silloin kun on töistä vapaata eli on esimerkiksi muutaman päivän vallan kotona? Pitää kai niiden touhuamista vahtia ettei satu mitään ikävää. Entäs yöt? Pitääkö erottaa eri huoneisiin? Pelkään että isompi kissa satuttaa pikku kissaa.Alkuun siis olisi kai suotavaa niiden olla valvovan silmän alla ja seurata että miten tutustuminen lähtee käyntiin...
6) Voiko nykyinen kissani muuttua luonteeltaan pennun tultua taloon? Esim. aggressiiviseksi, pelokkaaksi, masentuneeksi...? Onko se silloin vain väliaikaista?
Tässä nämä kyssärit :). Kiitos jos joku jaksaa vastata!! Ja voi toki kertoa omia kokemuksia aiheeseen liittyen...:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yritän vastata lyhyesti:
1)Usein sanotaan, että sukupuolella ei ole väliä. Tietääkseni varsinkin tyttökissat tuntevat pentua kohtaan äidillisyyttä. Jotkut taas sanovat, että samaa sukupuolta olevat kissat viihtyy paremmin keskenään. - Toisaalta kuitenkin kollikin on ihana olemassa lemmikkinä, ne on sellaisia jurrikoita kun taas tyttökissat on viehkeitä ja naisellisia. Niiden eroavaisuuksia on kiva seurata. Mutta kolli kyllä yleensä alistaa tyttökisun. Meidän tyttökissa on ikuinen kakkonen. Kun ensin hankkimamme kolli jouduttiin lopettamaan ja tilalle otettiin vammainen vanha kolli, sekin dominoi meidän tyttökissaamme. Muuten niillä on hyvät välit, mutta tyttö ei uskalla leikkiä jos poika lähestyy eikä usein uskalla syödäkään tuolloin.
2) Tuosta pentu "emo" -suhteesta en tiedä. Nähdäkseni yleensä kissat suojelee pieniä pentuja. Aluksi pitäisi valvoa niitä.
3) Olen lukenut, että niitä pitäis ensin pitää omissa kantolaatikoissaan ja antaa rauhassa etäältä tutustua toisiinsa. Tärkeintä on, että ensimmäinen kissasi, 3-vuotias tyttösi siis saa riittävästi huomiota ja kehuja koko ajan ettei tunne olevansa uuden kilpailija. - Myös sun vieraiden pitäis huomioida sun tyttösi ensin ja vasta sitten uusi tulokas (kerro heille etukäteen ennen kuin tulevat).
Yksi suositus on, että siirtäisit kissojen hajua toisiinsa: Ensin silität toista vaikka hieman kostealla pikkupyyhkeellä ja sitten toista samalla pyyhkeen kohdalla, jolloin haju siirtyy toiseen. Sama pitää tehdä myös toisesta toiseen. Näin niistä tulee enemmän samanhajuiset ja ne tuntevat toisensa heti tutummiksi. :) Kylläisiksi ne kannattaa syöttää myös ennen tapaamista.
4) Omat ruokakipot molemmille on hyvät olemassa. Hyvä, jos tyttösi saa pitää entisen paikkansa, ettei uusi vie sitä siltä. Pennulle ruokapaikka vähän etäämmälle. Vanhemmalle voisi antaa aina ruuan ensin, niin se ei tulisi mustasukkaiseksi. Kissoista arvoasteikon korkein syö ensin. Jotain hyvää pitäisi tyttösikin saada, kun uusi pentu saa ruokaa, mutta jos sekin saa samalla herkkuja, siitä voi tulla liian lihava. Sillehän voisi antaa korvikkeeksi vaikka leikkihetken narun kanssa joka kerta, kun on antanut ylimääräisen ruuan pennulle.
5) Suosittelen, että otat uuden, kun sulla on töistä vapaata. Nyt vaikka joululoman aikaan, niin ne ehtii kunnolla tutustua.
Meillä oli alunperin musta kolli, Bali ja kun otettiin Giza, kissat hölkkäs kevyttä juoksua ihan koko yön läpi Giza edellä ja Bali perässä. Tassut vaan rapis lattiaan. En uskaltanut vaipua kunnon uneen, jos jotain olisi tapahtunut.
Sitten, kun tuotiin meille Balia korvaamaan Kurre, Giza sähis sille ja Kurre meni meidän parisängyn alle piiloon. Siellä se oli syömättä ja mikä hirvitti, niin pissaamattakin, kunnes mies sai sen 3. päivänä houkuteltua vähän jaloittelemaan. Sitten maistui jo ruokakin ja tuli asiaa hiekalle. Olin pelännyt, että pienen rakko halkeaa, ja hädissäni siitä jo soittelinkin eläinsuojeluihmisille. Ehkä se oli salaa vähän juonut, kun olimme laittaneet sängyn alle ruokaa ja vettä.
Olen lukenut suosituksia eri huoneisiin erottamisestakin. Kuitenkin tuntuu surulliselta, että uusi pieni kissa joutuis olemaan yksin vieraassa huoneessa. Toisaalta, jos se olis sun kanssasi, tyttösi tulisi surulliseksi.
6) Yleensä kissat kyllä sopeutuu toisiinsa. Tosin on olemassa myös kissoja, jotka ovat onnellisimpia, kun saavat emäntänsä tai isäntänsä huomion kokonaan jakamatta sitä toisten kissojen kanssa. Voi kissa siitä muuttuakin. Yleensä se on väliaikaista, ellei sitten ole juuri sellainen erakkokissa.
Varaudu siihen, että sulla menee jatkossa kissojen hoitoon paljon enemmän aikaa kuin yhden hoitamiseen. Me luultiin, että meillä säästyy aikaa, kun ei tarvitse niin paljoa leikkiä kissan kanssa, kun sillä on kaveri. Totuus on kuitenkin se, että nyt on 2 kissaa, jotka koko ajan seuraa meitä, mitä me tehdään ja tuijottaa silmiin ja odottaa hetkeä, milloin saa huomiota. Ja kun yhden kanssa leikkii, pitää sama tehdä toisellekin. Kun toista silittää ja pussailee, on heti toinenkin sitä kerjäämässä. ;) Mutta söpöjä ne on!!!
Mieti vielä, haluatko todella pennun. Olen kuullut sellaistakin, että samanikäiset kissat viihtyy keskenään. Löytöeläintalosta löytäisit varmasti myös toisen 3-vuotiaan, joka olisi sopiva sun ja tyttösi seuraksi. Ja jos ei luonteet sopisi yhteen, voisit vielä palauttaa kissan sinne ja katsoa, onnistuuko toisen kanssa paremmin.
Kissoista tulee sitäpaitsi vuosi vuodelta söpömpiä, kun niiden todellinen luonne tulee esiin ja ne oppii ymmärtämään puhetta ja talon tavoille. Söpöimmän näköisiä kissat on musta noin 3-4-viikkoisina (tai sitten yli 10-vuotiaina, kun vähän pönäköityvät), mutta kun ne saisi luovuttaa mieluiten vasta 11-viikkoisina (aikaisintaan 8-viikkosina). Luovutusikäisinä ne ovat jo hoikkia ja alkavat olla murkkuiässä ja juoksee ja tekee kaikkea "pahaa".
Voit käydä katsomassa meidän kissoja kotisivuiltamme:
www.freewebs.com/kissoista/
Onnea kissa-asioissa ja hyvää yötä, jos se uni tulee, kun on tällaisia haaveita. :)
"Mutta kolli kyllä yleensä alistaa tyttökisun."
Tähän lisäisin sen verran, että toki kissat ovat yksilöitä, mutta yleensä kyllä vanhin tyttökissa on kissalauman johtaja. Ehkä teillä tyttökissa on muuten vaan alistuva.
"Varaudu siihen, että sulla menee jatkossa kissojen hoitoon paljon enemmän aikaa kuin yhden hoitamiseen."
Edelleen, kissat ovat yksilöitä, mitta ainakin meillä kissojen leikittämiseen ei mene enää läheskään niin paljon aikaa kuin ennen (yhden kissan leikittämiseen). Ehkä meillä kissat eivät sitten ole niin huomionkipeitä kuin teillä, vaan leikkivät keskenään ihan omatoimisesti.
Pidin valtavasti tuosta, kun sanoit, että kaikki kissat tarvitsevat yhtäpaljon huomiota. Meillä on kolme kissaa ja siihen menee oma aikansa, että jokainen on saanut pusunsa ja silitykset, esim. illalla nukkumaan mentäessä. Jokainen kyllä odottaa sievästi omaa vuoroaan, niin että kaippa ne tuntevat tulevansa tasapuolisesti kohdelluiksi, onnellisilta vaikuttavat!
Kun meille on tullut uusia kissoja, emme ole suorittaneet mitään erityisjärjestelyjä. Tulokas on saanut omia aikojaan tutustua ympäristöönsä ja jo aiemmin kotona olleeseen kissaan. Pentukissathan ovat hupsuja ja uteliaita, eivätkä pahasti arastele muita kissoja, joten ovat menneet reippaasti tekemään tuttavuutta. Tottakai siinä vaiheessa kodin valtiaskissa sähisee ja murisee, mutta sehän kuuluu asiaan. Myöskään kunnon tappeluilta ei ole vältytty ja silloin meidän ihmisten pitää olla tarkkoina seuraamassa, ettei pieni jää alakynteen. Näiden taisteluiden seurauksena olen huomannut pennun saavan itseluottamusta ja vastaavasti vanhempi kissa on kokenut, että pikkuinen ei olekkaan avuton surkimus, vaan ihan kunnioitusta herättävä vastustaja ja muutaman päivän päästä jo tasavertainen kissakaveri. Mutta niinkuin sanottu, itse olen kokoajan lähistöllä seuraamassa tapahtumia.
Tuntuisi aika hankalalta, niinkuin sinäkin Pömppönen totesit, erottaa kissat eri huoneisiin. Luulen, että siinä vain kissan uteliaisuus ja epäluulo kasvaisivat liian suuriksi. Ja loppujen lopuksi, ennemmin tai myöhemmin kissat kuitenkin joutuvat yhteen ja valtataistelut taistellaan.
Se vielä unohtui sanomatta, että vanhin kissa on toiminut keinoemona molemmille uusille tulokkaille. Olen jopa tuntenut syyllisyyttä siitä, että vein vanhimman leikattavaksi heti ensimmäisen kiima-ajan jälkeen ja riistin siltä äitiyden onnen, niin kovasti tuntuu hoivaamisesta nauttivan. Pikkukissat kävivät "tissillä" muutaman kuukauden ajan ja näytti siltä, että kaikki olivat tyytyväisiä.
Olen tosiaan vetänyt aika pienen otoksen perusteella nuo johtopäätökseni. Ehkä meidän tyttökissa on todella alistuneinta sorttia. Sillä on niin ikävä taustakin, kun jäi alkoholistiomistajansa hylkäämäksi. Jotenkin olemme alkaneet ajatella, että uros on aina pomo, koska meidän vajaat 2 v. sitten hankkimamme vammainenkin poikakissa jyrää meillä jo aiemmin olleen tyttökissan.
Tuo leikin tarve on meidän kissoilla aika suuri. Me on ehkä muutenkin hemmoteltu ne piloille. :)
Hyvä, että korjaat, jos olen vetänyt liian suoraviivaisia johtopäätöksiä. Kissan hankinta on tärkeä päätös.
1) Olisiko järkevintä hankkia tyttö vai poika kissa? Onko väliä? Minulla on nyt siis leikattu tyttö kisu. - Sillä ei ole tietääkseni väliä jos kerran tyttö kissa on leikattu.
2)Voiko nykyinen kissani käyttäytyä emomaisesti uutta pentu tulokasta kohtaan? Onko mahdollista että nykyinen kissa olisi agressiivinen pennulle? (kai kissoilla jonkinlainen "äidin vaisto" on??) -Voi olla mahdollista, että vanhempi kissa tuntee jonkinlaista mustasukkaisuutta eikä tämän vuoksi hyväksy uutta tulokasta, mutta ei sitä oikein voi mitenkään sanoa varmaksikaan.
3) Kuvitellaan että pentu saapuu uuteen kotiin. Miten kissat olisi helpointa tutustuttaa toisiinsa? - Ensin pennun pitää antaa tutkia talo ja nuuhkia, eli toinen kissa eri huoneeseen. Sitten pentu kantokoppaan ja toinen kissa vapaana ( vahtimista samalla) sitten toistepäin. Yöllä aluksi eri huoneissa nukkumiset. Sitten pikku hiljaa voi antaa olla kummankin vapaana ( ilman kantokoppaa).
4) Entäs ruokailu? Molemmille omat ruokakipot? Kannattaisiko ne ruokkia erikseen? (ettei isompi kissa syö kaikkia pennun ruokia, pentu kun tarvitsee useammin ruokaa) - Molemmille kannattaa hankkia omat ruokakipot, koska pennulla on eri ruokavalio kuin isommalla kissalla. Kaverini kissa syö aina pennun ruoat joten kannattaa vahtia, että niin ei käy. :)
5) Kannattaako toinen kissa ottaa silloin kun on töistä vapaata eli on esimerkiksi muutaman päivän vallan kotona? Pitää kai niiden touhuamista vahtia ettei satu mitään ikävää. Entäs yöt? Pitääkö erottaa eri huoneisiin? Pelkään että isompi kissa satuttaa pikku kissaa.Alkuun siis olisi kai suotavaa niiden olla valvovan silmän alla ja seurata että miten tutustuminen lähtee käyntiin... - Valvomista, valvomista. :)
6) Voiko nykyinen kissani muuttua luonteeltaan pennun tultua taloon? Esim. aggressiiviseksi, pelokkaaksi, masentuneeksi...? Onko se silloin vain väliaikaista? - Kyllä voi muuttua. Tuskin pysyvästi jos nykyinen kissaasi huomioidaan tasavertaisesti. :)
Ole hyvä vain vastauksista! (:
1) Niinkuin sanottiin, sukupuolella ei yleensä ole väliä, mutta erojakin on. Meillä vanhemmat tyttökissat eivät enää paljoa karstaa Mannea, mutta kuitenkin sähisevät. Ehkäpä naaras olisi teille hyvä?
2)Tottahan se voi käyttäytyä äidillisesti, mutta takuutahan siitä ei ole. Kissa, jolla on juuri ollut pennut tai sillä on valeraskaus, voi alkaa hoitamaan pentua, mutta valitettavasti myös tappelemaan tai sähisemään.
3)Ensin eri huoneet. Oma kissa saa koko talon käyttöönsä lukuunottamatta yhtä huonetta, johon pentu saa majoittua. Pennun kanssa pitää leikkiä, mutta sinun pitää lelliä omaa kissaasi enemmän, VARSINKIN, jos iso kissa on näkemässä. Muutama päivä eristyksissä, sitten iso kissa saa mennä pennun huoneeseen (pentu pois!) ja jos ei häiriinny, laske pentu vähäksi aikaa koko taloon. Jatka tätä vuorottelua ja sitten kokeile yhteen jossakin huoneessa, mistä saat ne helposti kiinni, jos rupeavat tappelemaan.
4) Erikseen, Ehdottomasti omat kupit! Jos kissat oppivat syömään samaan aikaan, niin mikäs siinä.
5) Mielummin iso loma, kuin muutama päivä. Ylempänä kerroinkin jo.
6)Ei pitäisi, mahdollista kyllä.
Meillä kävi näin kun otin edelliselle tytölle kaverin niin tytöstä tuli arka ja epäsosiaalinen, mutta kun kaveri menehtyi äkisti niin tytöstä tuli taas oma erittäin sosiaalinen itsensä. että mieti se vaihto ehto jos eivät tule toimeen kykenet sitten antamaan pois tuoreamman jos homma ei toimi.