Hei, olen vakityössä oleva hoitovapaalainen. Mä olen palailemassa töihin, vaikka vielä hoitovapaa-aikaa olisi kunnes lapsi 3v. Mutta olen ajatellut, että nyt tai ei koskaan töihin, koska myöhemmin kynnys palata sinne oisi vielä korkeampi. EN haluisi mennä sinne. Olen koko ajan etsinyt muuta työtä. Hoitoalalla ollaan ja sattuneesta syystä työni on todella raskasta pienellä henkilökunnalla yms. epäkohtia paljon. Lisäksi opiskelen sairaanhoitajaksi enkä varmaan koskaan tule omasta talosta saamaan sairaanhoitajan sijaisuutta/paikkaa. Tämän hoitovapaan aikana olen miettinyt ja pohtinut sitä, että tuo työpaikka ei ole minua varten. Työkaverit ovat ihan ok. Kertokaa kokemuksianne miten te olette tehneet? Olen lukenut, että aika moni vaihtaa työpaikkaa tai nostaa kytkintä hoitovapaan aikana. Minun ikävä kyllä on sinne vielä mentävä, koska en onnistunut saamaan töitä. Kuitenkaan en haluisi irtisanoa itseäni "tyhjän" päälle. Sijaisuuksiahan aina saa, mutta se on hankalaa lapsen hoidon järjestämisen kanssa. Toivonkin, että kun vihdoin saan sairaanhoitajan paperit, niin saisin muualta töitä. MIetin vain, että miten jaksan töissä, kun se ei kertakaikkiaan yhtään motivoi. Harjoitellessa näki niin paljon parempia paikkoja.
G:hoitovapaalta
entisiin töihin?
2313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mäkin työskentelen hoitoalalla ja työpaikka odottaa ; ) mutta jotenkin ei enää huvittaisi palata sinne - johtuen kaikennäköisistä muutoksista joita siellä on tapahtunut sinä aikana kun olen ollut kotona. Olen ajatellut, että lähtisin opiskelemaan, mutta en taida enää jaksaa kouluja. Ja toisaalta ei kai se kannata vakipaikasta luopua. Ehkä se vain pitää ensin palata töihin ja katsoa miltä sitten tuntuu...
oman äippälomani aikana meillä muuttui esimies useaan kertaan ja paljon muutakin. Työtä siis tuli lisää ihan selvästi ja vastuuta myös. Kun lomalta joskus kävi vauvan kanssa näytillä tai muuten tapasi työkavereita niin kaikki kaadettiin niskaan ja se valitus! Töihin meno oli todella vaikeaa, vaikka toisaalta sinne oli kamala ikäväkin.
No, ei se sitten niin kamalaa ollutkaan. Kun toisaalle oli lisätty niin toisaalta oli ollut pakko vähentää. Ja muutokset oli vasta alussa ja seuraavan vuoden aikana muuttui ihan koko toimenkuva ja tapa tehdä töitä ihan totaalisesti!
Pointtina se, että monasti se tottuus ei ihan ole se, mitä muistaa tai mitä kuulee ja muutoksia voi tapahtua nopeaankin tahtiin. Joskus jopa parempaan päin..
Joillakin äitiysloma on myös tie päästä pois sieltä missä ei viihdy. Eli kun lapsia ollaan hankkimassa niin niiden houkuttavuus kasvaa vaihtoehtona kun töissään ei viihdy. Aika raadollista, mutta liian usein kuultua tämäkin..
Katsomalla ei juuri menetä mitään. Joku on käynyt heittämässä hoitovapaalla keikkaakin, vaikka kaikkialla se ei ole tapana. Se on kuitenkin oiva konsti päästä vähän hajulle asioista ja tehdä päätös sitten sen mukaan.