Sinä seuraat minua unin
kesän hetkiin järviin pinnalla
kun aamuyöllä aurinko pilkahtaa taivaanrannassa
käännät kasvosi länsituuleen
talvisin odotan, miten järvi jäätyy
sen pinnalla voi tuntea kesän kauneimmat unet
silti taivas on täynnä valoa
vaikka sen sysimustalta sylistä
sataisikin jäätyneitä kyyneleitä
kesän hetkiin järviin pinnalla
kun aamuyöllä aurinko pilkahtaa taivaanrannassa
käännät kasvosi länsituuleen
talvisin odotan, miten järvi jäätyy
sen pinnalla voi tuntea kesän kauneimmat unet
silti taivas on täynnä valoa
vaikka sen sysimustalta sylistä
sataisikin jäätyneitä kyyneleitä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä runosi saa lukijan sanattomaksi - ainakin
minut !
Muuta en osaa sano kuin kiittää lukunautinnosta.
Koskettavasti kerottu...