Olen tässä pikkuhiljaa huomannut, kuinka tärkeää mulle itselleni on, että tiedän oman " lokeroni" tässä suhteessa.Olen jo tooosi kauan soutanut ja huovannut asian kanssa ja kun en oikeen saa mitään tarkkaa kuvaa itsestäni, on mua alkanut ahistaan koko käsitys suhteesta.Kun ihmiset yleensä valittaa, et miksi tarvitaan mitään lokeroita ja pakkoko sitä on kategorisoida ihmiset, tajuan nyt itse, että mun on PAKKO saada itseni johonkin "kuntaan" kuuluvaksi.
Mun ongelmani on, etten tiedä ollenkaan enää, olenko ihan täysi hetero, vaiko biseksuaali.Jossain vaiheessa olin jopa varma, että olen lesbo!Jotenkin tuntuu nyt hassulta, että oli aika, jollon olin asiasta niin varma, kun nyt taas olen ehdottomasti myös kiinostunut miehistäkin.Jos jotakin olen tästä elämästä oppinut, niin se on se että seksuaalisuuskaan ei ole aina niin peruuttamatonta ja idioottivarmaa.Mulla on ikäänkuin kausia(nyt ku katson taaksepäin) jolloin saatan olla kiinostunut vain naisista ja koko ajatus miehen kanssa tuntuu jotenkin kauheen kaukaiselta ja vieraaltakin.Ja tällöin tietenkin erehdyn(?) luulemaan itseäni lesboksi.Sitten on ollut aikoja, kuten juuri nyt, että katselen vain miesten perään ja ajatus naisen kanssa olemisesta tuntuu vuorostaan epärealistiselta.Muistan parin vuoden tapauksen, kun rakastuin tosi lujaa yhteen tyttöön ja olin kyllä ihan p'skana, kun en häntä voinut saada ja enkä liiemmin unohtaa.Sitä ennen olin tykännyt tosi paljon myös yhdestä pojasta, mutta huomaan kyllä että sen pojan suhteen se oli enemmänkin juuri syvää tykkäämistä, kun taas sen tytön takia menin täysin kiskoiltani ja muistan ajatelleeni, että rakastin häntä.
Mutta kuten siis otsikkokin paljastaa, tahtosin todella saada jonkinnäköisen kuvan itsestäni.Siis ihmisessähän on niin paljon muutakin kuin seksuaalisuus, tiedän tiedän, mutta jotenkin tämä vaan vaivaa mua sen verran paljon, että ajatus suhteesta toisen kanssa lähinnä ahdistaa.
Onko teillä niin (bisseillä), että jossain vaiheessa, varsinkin kun olette ihastunut yhteen, niin se toinen sukupuoli ei tunnukaan enää ollenkaan oikealta.Voisinkohan olla bi?Luulen varmaan olevani,koska kerta mun tunteet sitä tyttöä kohtaan oli tosi tosi syvät ja oisin voinut hänen takia luopua paljosta.Tällä hetkellä mua kiinostaa kuitenkin lähinnä miehet...?
onko kukaan muu sekaisin tämän takia??
Mun ongelmani on, etten tiedä ollenkaan enää, olenko ihan täysi hetero, vaiko biseksuaali.Jossain vaiheessa olin jopa varma, että olen lesbo!Jotenkin tuntuu nyt hassulta, että oli aika, jollon olin asiasta niin varma, kun nyt taas olen ehdottomasti myös kiinostunut miehistäkin.Jos jotakin olen tästä elämästä oppinut, niin se on se että seksuaalisuuskaan ei ole aina niin peruuttamatonta ja idioottivarmaa.Mulla on ikäänkuin kausia(nyt ku katson taaksepäin) jolloin saatan olla kiinostunut vain naisista ja koko ajatus miehen kanssa tuntuu jotenkin kauheen kaukaiselta ja vieraaltakin.Ja tällöin tietenkin erehdyn(?) luulemaan itseäni lesboksi.Sitten on ollut aikoja, kuten juuri nyt, että katselen vain miesten perään ja ajatus naisen kanssa olemisesta tuntuu vuorostaan epärealistiselta.Muistan parin vuoden tapauksen, kun rakastuin tosi lujaa yhteen tyttöön ja olin kyllä ihan p'skana, kun en häntä voinut saada ja enkä liiemmin unohtaa.Sitä ennen olin tykännyt tosi paljon myös yhdestä pojasta, mutta huomaan kyllä että sen pojan suhteen se oli enemmänkin juuri syvää tykkäämistä, kun taas sen tytön takia menin täysin kiskoiltani ja muistan ajatelleeni, että rakastin häntä.
Mutta kuten siis otsikkokin paljastaa, tahtosin todella saada jonkinnäköisen kuvan itsestäni.Siis ihmisessähän on niin paljon muutakin kuin seksuaalisuus, tiedän tiedän, mutta jotenkin tämä vaan vaivaa mua sen verran paljon, että ajatus suhteesta toisen kanssa lähinnä ahdistaa.
Onko teillä niin (bisseillä), että jossain vaiheessa, varsinkin kun olette ihastunut yhteen, niin se toinen sukupuoli ei tunnukaan enää ollenkaan oikealta.Voisinkohan olla bi?Luulen varmaan olevani,koska kerta mun tunteet sitä tyttöä kohtaan oli tosi tosi syvät ja oisin voinut hänen takia luopua paljosta.Tällä hetkellä mua kiinostaa kuitenkin lähinnä miehet...?
onko kukaan muu sekaisin tämän takia??
Vastaukset 2
Vanhimmat
... Kyllä on sekalaiset tunteet itsellä. Mikä aiheuttaa lähestymis/sitoutumispelkoa. Nuorallatanssia.
miehet.
naiset.
miehet ja naiset.
miten voi kuunnella sydämen ääntä?
mistä tietää mitä itse haluaa?
mistä sitä voi tietää? tuntee toisaalta olon ihanaksi kun on naisen kans, seksuaalinen vetovoima naiseen on ääripäähän miehestä. Miestä ei halua yhtään seksuaalisessa mielessä. mutta voiko kuvitella tulevaisuutta naisen kanssa? mutta voiko elää miehen kanssa jos ei tätä oikeasti halua?
ei tässä oo muuta ko kasvaminen ja kypsyminen edessä..
tässä ollaan vielä niin alussa kaikkea.
pitää kokea ja elää. kuunnella sisntään ja pitää hauskaa. näitä vaiheita tulee tässä elämässä. mulla on nyt sellanen tilanne, todella paha. etten välttämättä voi kuunnella sydämeni ääntä. sellainen intuitio että jatkan tästä nyt järjellä..mutta onhan mulla onneks vielä päiviä jälellä päätökseen.
hajottaa ihan v...sti. :(