Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen minkälaista muilla on, meillä neiti 1v 3kk ikäinen. Ja paljon puhuttu uhmaikä on tainnut iskeä - jos on jonkun luona hoidossa, ei kiukuttele juuri mitään. Mutta äitille ja isille kyllä. Yleisin on se, kun ei saa tehdä jotain (kuten kaivella roskiksia tai syödä kissanhiekkaa :D ) ja sitten kun sanoo neitille että ei saa, niin joko hän alkaa tehdä toimeaan kahta suuremmin eli vauhdilla jotta kerkiää ennenkuin äiti tulee paikalle hakemaan pois, tosin usein myös yllättää ja tulee pois kielletyltä paikalta :) Sitten kun joutuu hakemaan pois (päivittäin monet kerrat) mennään ihan keitetyksi spagetiksi eli kun siirtää toisaalle, jalat on velliä ja jäädään selälleen muutamaksi sekunniksi parkumaan :D Kunnes kiukku unohtuu yhtä nopeasti kuin tulikin.
Minkäslaisia villiviikareita muilla on? :)
Minkäslaisia villiviikareita muilla on? :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
meidänkin neidillä 1,5kk...paitsi että kiukuttelee vain minulle, ei isälleen... ja on pph:ssa ja siellä niiiin kiltti ja etc. :=) Mutta eihän sitä aina jaksa olla aurinkoinen ja täytyy jossakin turvallisesti purkaa niitä negatiivisiakin tunteita.
Juu tuo oli hauskaa, kun meidänkin neiti oli pph:lla muutaman viikon ja sitten yhtenä viikonloppuna kummitädillä, niin molemmat niin sanoivat että voiii kun on niin mahdottoman helppo lapsi ja aina hyväntuulinen xD
Luulisi sinunkin tietävän että kaikki lapsen uhmailu ei todellakaan tarkoita että lapsella olisi alkanut uhmaikä. Lapsiakin voi kiukuttaa ja olla huonoja päiviä, samaten lapsen persoona voi olla vahva ja kaikki kiellot ja pettymykset tulevat esiin kiukutteluna.
Lapsen ensimmäinen uhmakausi alkaa noin 2,5 vuoden iässä, joten odottelehan vaan rauhassa, vaikka epäilemättä sinulla onkin hyvin kasvanut ja kehittynyt lapsi...
Minä taas olen kuullut, että ensimmäinen uhmaikä olisi n. 2 vuotiaana,
Meillä on tytöillä ollut ensimmäinen uhma jo taakse jäänyttä elämää 2,5 vuotiaana. Uhma on ollut pahimpana vähän alle 2 vuotiaana. Eli tuossa mainitsemassasi 2,5v iässä on ollut jo varsin seesteinen ajanjakso meneillään. Tosin meillä ei ole pätenyt muutenkaan nuo kirjoissa mainitut uhmakausien ajankohdat, pituudet eikä lukumäärät. Yhdellä tytöllä yksi pahimmista uhmahuipuista kesti yhden viikonlopun, ja se olikin sitten aamusta iltaan yhtä kiukuttelua. Ja sen jälkeen alkoi uhma helpottamaan päivä päivältä ja viikko viikolta.
Joillakin lapsilla on useita lyhyita uhmakausia, ja toisilla on yksi uhmakausi, joka alkaa vähän päälle 1 vuotiaana, ja mahdollisesti ennen murrosikää on lyhyt seesteisempi kausi, tai sitten ei, ja sen jälkeen alkaa se murkkuikä. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä, joillakin jopa kirjoissa lukevien keskivertojen mukaan.
Meillä muksut huuti parhaimmillaan puolikin tuntia, kun ei homma edennyt mielen mukaan. Pari sekuntia huutoa on aika vähän - ainakin mun mielestä. Kyllähän tuossa iässä alkaa jo sitä omaa tahtoa tulla, ja koetellaan rajoja, mutta en tuota vielä ihan täydeksi uhmaiäksi laskisi. Sitten kun aletaan sanoa vastaan, eikä suostuta pukemaan, ei syödä, ei mennä pesulle vaan juostaan karkuun ja potkitaan, sitten ollaan todella uhmaiässä.
Uhmaiän uudempi nimitys on tahtoikä. Eli se uhmaikä tarkoittaa juuri sitä, että lapsi opettelee ilmaisemaan omaa tahtoaan.
Ainakin meillä se uhma- eli tahtoikä on alkanut vähitellen, ja voimistunut, saavuttanut huippunsa, jonka jälkeen on alkanut vähitellen helpottamaan. Sitten on tullut helpompi jakso, jonka jälkeen on taas tullut uusi tahtokausi.
meillä poika 1,5v. aivan mahdoton kun sille päälle sattuu. suututaan,mesotaan,tehdään kiellettyjä asioita.. poika ollut alusta pitäenkin hyvin tunteikas tapaus. hyvähän se on kun uskaltaa ne negatiiviset tunteensakin näyttää. muille niitä ei tietenkään näytetäkään kun kotiväelle. sitten muut ihmettelee että kuinka te voitte sanoa että teidän poika olisi kiukkunen tai tuhma,kun oikein herran enkeli on.. hmm.. nyt kun alkoi päivähoito,siellä opittu paljon tuhmuuksia joita sitten kotona näytetään. esim. ruokaa heittelee ja alkanut lyömään jos ei suju hänen mielen mukaan. kai se on vaan kestettävä ;) ja kyllä minun mielestä on jonkinlaista uhmaa.. tai sanoisinko oman tahdon esiin puskemista.. itsensä etsimistä jne.. koittaa etsiä rajojaan ja paikkaansa:)
niin ja tosiaan unohtui tuosta.. pukeminen,vaipan vaihto,suihkussa käynti,hampaiden pesu.. ne ovat ne tilanteet joissa nämä agressiot yleensä purkautuu..:) vaikka kyllä ihan omissa leikeissäkin tulee tilanteita kun ei joku vaikka siirry niin kuin poju haluaisi ja alkaa armoton huuto ja tavarat lentää.. kyllä on pippurinen pieni mies!
Muistelisin että meillä oli myös tuollaista "lattialle heittäytymistä" siinä yhden vuaden paikeilla.. Se kyllä meni ajallaan ohi.. mutta koskaan ei ole ollut niin vaikeaa "lukea" poikaa kuin nyt! Nykyään ei osaa oikein ennakoida koska räjähdetään joten olen ottanut sellaisen käytön että esimerkiksi meillä on hirveen vaikeaa tuo perunoiden syöminen.. Menen itse hänen viereen ja syön itse samalla jotain siinä niin päästään helpolla. Huomattiin iskän kanssa tuossa eräänä päivänä että jos joku ei mene pojan mielen mukaan hän heittää ensimmäisen käteensä osuvan tavaran päänsä yli katsomatta mihin se lentää.. ja armoton huuto päälle!
Joten odota vain kuin lapsesi tuosta varttuu niin alkaa tapahtumaan.. Mutta muistathan sen kun tuossa joku taisi jo sanoakkin että uhmäikä on todella yksilöllistä! =)
Hyvää Joulua kaikille! =)