Appiukko 75v. sai juuri ajolupaansa jatkettua kahdella vuodella. Kaksi vuotta sitten todettiin Alzheimer, joka on edennyt hitaasti, mutta edennyt kuitenkin. Lääkitys on auttanut selvästi, mikä on hienoa!
Testeissä kysytään mikä viikonpäivä tänään on , vieläkö Kekkonen on pressa, ja uskotaan paperia, jonka kortittomat, autottomat, kyydistä hyötyvät samassa taloudessa asuvat sukulaiset ovat kirjoittaneet. "Kyllä on niin turvallinen olo hänen kyydissään!" Minulla ei kyllä ole.
Viikko sitten äijä peruutti ladon seinään, edellisellä viikolla päin omenapuuta, niin että puu oli pakko katkaista. Kun sanomme, että 15 min. päästä lähdetään, niin ukko pukeutuu autoilijan asuun ja lähtee tuijottamaan autoa, ilman hajun häivää, että mitäs minä tässä teen. Kiertoliittymässä hän porottaa suoraan, ellei rekka huudata torveaan. "Ennen tässä ei tarvinnut väistää".
Miksi minulta ei kysytä onko minusta turvallista olla hänen kyydissään? Auto on meidän omistuksessamme, heille hankittu, mutta appi ei anna mieheni ajaa sitä, jos on itse paikalla. Minä pelkään. Lyön jonkun hengen vetoa, että jotain ikävää tapahtuu ennen kuin kaksi vuotta on kulunut umpeen.
Enkä tod. ole ilkeä miniä, vaan tykkään apestani. Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita.
Testeissä kysytään mikä viikonpäivä tänään on , vieläkö Kekkonen on pressa, ja uskotaan paperia, jonka kortittomat, autottomat, kyydistä hyötyvät samassa taloudessa asuvat sukulaiset ovat kirjoittaneet. "Kyllä on niin turvallinen olo hänen kyydissään!" Minulla ei kyllä ole.
Viikko sitten äijä peruutti ladon seinään, edellisellä viikolla päin omenapuuta, niin että puu oli pakko katkaista. Kun sanomme, että 15 min. päästä lähdetään, niin ukko pukeutuu autoilijan asuun ja lähtee tuijottamaan autoa, ilman hajun häivää, että mitäs minä tässä teen. Kiertoliittymässä hän porottaa suoraan, ellei rekka huudata torveaan. "Ennen tässä ei tarvinnut väistää".
Miksi minulta ei kysytä onko minusta turvallista olla hänen kyydissään? Auto on meidän omistuksessamme, heille hankittu, mutta appi ei anna mieheni ajaa sitä, jos on itse paikalla. Minä pelkään. Lyön jonkun hengen vetoa, että jotain ikävää tapahtuu ennen kuin kaksi vuotta on kulunut umpeen.
Enkä tod. ole ilkeä miniä, vaan tykkään apestani. Tosiasiat ovat kuitenkin tosiasioita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko appesi lääkärintodistus ollut lääkäriltä joka tuntee hänen sairautensa, myös ehkä alkavaksi luokitellun atszhaimerin---
Nyt kiireesti ottamaan yhteytä poliisiviranomaisiin ja sinne voit ilmoittaa asiasta.
Tee se ennenkuin tapahtuu jotain, joku viaton kärsii aina jos jotain tapahtuu, ja jos pität apestasi.
Minä olisin tehnyt sen jo!
erikseen neurologilla, joka kysyi että mikä viikonpäivä on ja antoi puoltavan lausunnon. Minä kyydissä usein ollessani olen ko. neurologin kanssa eri mieltä.
Äitini lääkärit myös kyselivät viikonpäiviä ym. eikä Alzheimeria meinattu alkaa ollenkaan selvittämään.
Samaan aikaan kotona äiti mm. puki sukkahousut kenkien päälle, näki harhoja ja kuljeskeli öisin rappukäytävässä...
Äidillä ei ollut tosin ajokorttia, mutta hän asui olosuhteiden pakosta yksin, eikä enää kyennyt huolehtimaan itsestään. Pelkäsin tosissani, että hän lähtee yöllä ulos kuljeksimaan ja jäätyy kuoliaaksi tai aiheuttaa tulipalon unohtamalla sammuttaa lieden/kynttilän tms.
Onneksi sain painostuksen jälkeen omalääkärin havahtumaan ja hoitopaikkakin järjestyi.
Omituinen asenne noilla lääkäreillä, kun Alzheimer on kuitenkin valitettavan yleinen sairaus.
..melkein samanlaisesta tapauksesta.
Ero oli vaan että poika halusi isältään ajoluvan pois, ja oli kuulemma todella vaikea saada se. Jopa viranomaiset olivat todella kylmä kiskoisia ottamaan pois ajoluvan, näin kertoi "poika joka on yli 60v".
Kun ei anna periksi niin tässäkin tapauksessa saatiin onnellinen päätös loppujen lopuksi.
Asia on tietysti erittäin vakava, mutta kirjoitit siitä hykerryttävän hauskasti. Omenapuu, lato, kiertoliittymä... siitä vaan ja mitäs näistä!
Ihan tuli mieleeni 90-luvun loppupuoli, kun oma vanha isäni seikkaili Mazdallaan, jonka joka nurkassa oli jonkinlainen kolhu: teräskaide, (oma) peräkärry, autotallin ovenpieli, pihahiekan säiliö jne. Onneksi henkilövahinkoja ei päässyt syntymään.
Ratkaisin asian yksinkertaisesti takavarikoimalla hänen autonsa ja huolehtimalla itse hänen kulkemis- ja kuljetustarpeistaan. Tiedän, että kaikissa tapauksissa se ei onnistu, mutta meillä hyvät henkilökohtaiset välit ja kätevät asumisjärjestelyt auttoivat asiaa. Isä kuoli 83-vuotiaana - ajokortti oli voimassa loppuun asti, mutta autoilulle oli todellakin pantu piste paria vuotta aikaisemmin.
Muistan mitem minä kauhistuin, kun minun appeni sai lääkärissä käynnin jälkeen jatkon ajokorttiinsa.
Ajattelin todella ettei voi olla totta!!
Mietin tässä miten monta tällaista henkilöä köröttelee seassamme tuolla liikenteessä!!!!!!
Muistan sen kerran kun appeni ajaessa olin kyydissä ja risteykseen tultaessa hän kyskyi minulta että missä se tienhaara oikein onkaan , kun on niin pimeää -ja hän ei oikein muista!!!
Vielä yhen kerran tämän jälkeen olin kyydissä, mutta silloin hän melkein rysäytti naapurin portinpieleen kun meni kuulemma hetkeksi vasen ja oikea sekaisin.
Tämän jälkeen en enää kyytiin astunut, enkä myöskään lapsieni antanut mennä isoisän kyytiin.
Ja nämä tapaukset olivat heti lääkärissä käynnin jälkeen.
Tunsin miniänä todella suurta voimattomuutta ja avuttomuutta koska tunsin "olevani ainoa" tässä ajtuksessani.
No, sitten onneksi sattui muutama -onneksi vaaraton- pikkujuttu jonka jälkeeen miheni sai puhuttua auton apeltani pois.
Ajolupaa ei milloinkaan peruutettu.
Pääasia oli ettei appeni enää ajanut liikenteessä.
Ps. Myös minusta kirjoitit "hauskasti" -näki omissa silmissään tapahtuvat tilanteet.
Vakava asia kuitenkin!!
Kunpa saisit miehesi ajattelemaan asiasta samoin, niin voisitte tehdä auton suhteen jotakin, niin ettei välttämättä tarvitsisi koskea ajolupaan lainkaan
Näinhän se Suomessa menee. Appiukkos ajaa jonku päälle joka kuolee. Sitten aletaan vasta miettiä, voisiko moisen ajon syynä olla sairauskohtaus.
Appes ei tod.näköisesti itse siinä tilanteessa enää edes tajua tappaneensa jonkun.