kuorsauksen loppuminen

Itselläni loppui kuorsaus leukaleikkauksen jälkeen. Ei edes kertausharjoituksissa kipinämieskään valittanut. Eli siis alaleuka oli huomattavasti enemmän takana kuin yläleuka ja siitä johtuen etuhampaat eivät olleet vastakkain tai edes lähellä toisiaan. Eli alahampaat koskettivat kitalakea selkeästi. Alaleukaa siirrettiin leikkauksessa eteenpäin ja samalla myös hengitys helpottui huomattavasti. Ihan ihmeellistä, kun saa helposti hengitettyä. Ei väsy niin nopeasti. Samalla loppui myös kipu joka usein aamusella vaivasi korvan alapuolella.

Tällainen leikkaus on rutiinileikkaus joita tehdään nykyään hyvin paljon, mutta ennen leikaukseen menoa pitää hammaskaaria eli purennan muotoa oikoa oikeaan muotoon vuodesta kahteen vuoteen ja leikkauksen jälkeen vielä neljästä kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Oikominen tapahtuu hammasrautojen avulla eli samanlaisilla kuin siinä Ruma Bettyssäkin. Onneksi noihin tottuu itse aika nopeasti.

Leikkauksessa on kuitenkin pieni riski. Eli tunto voi mennä alaleuasta ja mikä pahempaa myös alahuulesta. Tai tunto voi heikentyä hyvin paljon pysyvästi. Tunto katoaa kuulemma 2 prosentissa tapauksia, jos hermo pääsee leikkauksen yhteydessä vaurioitumaan.

Itselläni ei hermo vaurioitunut yhtään ja tunto on parin kuukauden jälkeen leikkauksesta parantunut alahuulessa lähes ennalleen ja alaleuassakin paljon.

Leikkaus kesti itselläni neljä ja puoli tuntia ja neljä vuorokautta sairaalassa. Tarvittaessa saattaa päästä jopa puolellatoista vuorokaudella sairaalassa. Kuuteen viikkoon ei saa purra mitään kovempaa, mutta nieleskelemään pystyy sentäs aika hyvin.

Itselläni on ollut selkeästi kyllä kaiken vaivan arvoinen tällainen toimenpide.