pihakoivun tuulen
paljaaksi riepomat
oksat kurottavat
tuskissaan taivasta
kohden, kuin odottaen
sieltä lohtua saavansa
jokaisen oksan tyvessä
on on ruma tumma arpi
puun valkeassa rungossa
kertomassa elinvoimasta
jolla oksa on puhjennut
kuoren läpi valoa kohti
harmaan pilviverhon lomasta
karkuteillä oleva auringon
säde osuu koivun latvustoon
saaden sen sädehtimään
kimaltelevaa valoa
kaukaa erottuvat suuret
sadekyyneleet koivussa,
kuin hiotut kristallipisarat,
hehkuvat hetken loistossaan
keskellä harmaata talvipäivää
mykistyttävän kauniina
kiireisenä päivänä
tämäkin kauneus olisi
jäänyt kokematta
paljaaksi riepomat
oksat kurottavat
tuskissaan taivasta
kohden, kuin odottaen
sieltä lohtua saavansa
jokaisen oksan tyvessä
on on ruma tumma arpi
puun valkeassa rungossa
kertomassa elinvoimasta
jolla oksa on puhjennut
kuoren läpi valoa kohti
harmaan pilviverhon lomasta
karkuteillä oleva auringon
säde osuu koivun latvustoon
saaden sen sädehtimään
kimaltelevaa valoa
kaukaa erottuvat suuret
sadekyyneleet koivussa,
kuin hiotut kristallipisarat,
hehkuvat hetken loistossaan
keskellä harmaata talvipäivää
mykistyttävän kauniina
kiireisenä päivänä
tämäkin kauneus olisi
jäänyt kokematta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.