teillä on mennyt n. aikaa, kun olette saaneet
tiedon, että kirjanne julkaistaan...?
tiedon, että kirjanne julkaistaan...?
Kauanko?
haluaisin tietää
13959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kauan.
Ota se pisin kustannusyhtiön itsensä arvio. Muuta se yhtä suurempaan yksikköön ja tuplaa lukumäärä. Pääset melkoisen tarkkaan tulokseen.
TOLLA LASKUKAAVALLA SAA SELVILLE AINOASTAAN KUINKA NOPEASTI HYLKÄYSKIRJE SAAPUU POSTILAATIKKOO
niinkuin pappikin piti pisimmän kaavan mukaan..
Mutta muutapa en kysykkään, muuttamiset jääköön
sinun hommeleiksi... Kun aika on tuleva, niin silloin se tulee ja myrskyää..tunnen niin.
jos et usko niin kerron vuoden päästä.
Tarkoitatko, että olet lähettänyt käsikirjoituksen jollekin oikealle kustantajalle (Otava, WSOY, Tammi tms)?
Jos niin on, pitäisi sinut nyt palauttaa maan päälle, ikävä kyllä.
Tai mistä minä tiedän, oletko se yksi noin kolmesta tuhannesta lähettäjästä vuodessa, jonka kirja julkaistaan.
Realistisempaa olisi sinunkin kustantaa kirjasi itse. Saisit pitää kädessäsi omaa kirjaa.
Rahaa ja mainettahan siitä ei tosin tule, mutta sitähän et haekaan, eikö niin?
olen purkanut tunteitani ja minulla on ollut
arvostelijoita, jotka olisivat kyllä suoraan,
jos runoni olisivat kaatopaikkatavaraa,,,,
Tämä on niin kyllystyttävää ja ikävää tälläinen
alas pudottaminen. Minusta on hyvä jos uskoo itseensä,pitääkö sitä heti olla panettelemassa pannaan..? Jos en onnistun,silloin kustannan itse,
mutta en sinulle vaan rakkaille sukulaisilleni, jos niitä vielä on olemassa..Mutta periksi en anna, vaikka naurat ja ivailet, ei ,ei se minua kaada yhä ylemmäksi yritän, mitä enempi yrität
haavoitta minua......aika näyttää kuka on lahjakas ,kuka ei.
Laita nyt pari runoa tälle palstalle, niin voimme nauttia niistä ja ehkä keskustellakin
tuskasta syntyivät runoni ja
tuskaanko pitää minun runoni
kaatuvan?
eivät tuskaan kuole, vaan jäävät
elämään, niinkuin minäkin, sillä
muuten ei ole elämää, joka koskettaa
haavoittaa - oletkohan runollisen herkkä vain? Edellisessä muistutettiin vain, että hyvin pieni prosentti julkaistaan noissa suurissa kustantamoissa. Ronokirjat harvemmin kääntyvät myyntimenestyksiksi. Eikä itse kustantaminen mikään häpeä ole. Se nostaa itsetuntoa kovasti, usko pois (on kokemusta). Kyllä se tuntuu, että on kirjailija, kun se kirja on kansien välissä. Jos vaikka itse tulostat sen ja sidot, niin silläkin tavalla voit tehdä ihan hyvän kirjan. Ja ehkä sitten jossain vaiheessa sinut 'havaitaan', ja ihmiset haluavat lukea sanojasi. Tai kuka tietää, ehkä menestyt heti paikalla. Mistäpä me sen voimme tietää, tekstejäsi tuntematta.
Oliko tämä ketjun aloittajan runo?
Laitoit sitten parhaan.
(jos olisin vitsikäs, voisin sanoa: olisit nyt parhaan laittanu)
Ei vaan: asiani on se, että ei tuosta mitään käsitystä runollisista kyvyistäsi saa. Voi niit olla tai sit ei.
(et toki liene sitä yrittämäsäkään)
mikään runo, siis tuo tekele. Se oli vain selitys, mikä sai aikaan kirjoittamisen.
En minä niin tyhmä ole, että tänne laittaisin
joidenkin " morkattavaksi".. ehei
Palataan joskus...
olisitko ystävällinen ja poistaisit
tämän kirjoitukseni.
voi mennä ikuisuus tai muutama kuukausi,
mutta jos uskot itseesi, se toteutuu.
Aikaa ei voi tietää.
En ole kustantajille lähettänyt yhtäkään käsikirjoitusta, joten en puhu omakohtaisesti. Kustantamojen nettisivuilla vaihtelee melko paljon tuo ilmoitettu vastausaika, lyhimmillään kaksi, pisimmillään yli kuusi kuukautta. Kuitenkin jonakin nyrkkisääntönä olen kuullut pidettävän, että puolen vuoden odotukseen täytyy kyllä jokaisen varautua jo kättelyssä (joskin tällöin päätös arvatenkin on kielteinen).
Eikä ole aivan tavantontakaan, että käsikirjoituksia jää pyörimään kustantajien nurkkiin ilman että kukaan tekee niille mitään. Tämä on kuitenkin käsittääkseni hyvin harvinaista. Silti näin on tapahtunut esim. eräälle nykykirjallisuutta edustavalle naisrunoilijalle uran alkuvaiheessa.
Odotteluajalle täytyy kirjoittajan arvattavasti keksiä korviketoimintaa. Like-kustantamo neuvoo mainioissa ohjeissaan muokkaamaan tekstiä edelleen (koska pienet muutokset eivät sinänsä muuta kokonaisvaikutelmaa useinkaan). Kovin helppoa tämä ei välttämättä ole, jos on työstänyt käsikirjoitustaan pitkän aikaa, "lakipisteeseen" asti.
Itse voisin olettaa, että kirjoittajan on parempi antautua jonkin uuden työn vietäväksi. Esim. kerrotaan Beckettin aikoinaan kirjoittaneen kuuluisimman työnsä (Huomenna hän tulee - näytelmän) odotellessaan kustantajilta vastauksia proosateksteistään.