Silmiisi sukelsin,
hymyysi uppouduin,
kauneuteesi sokeuduin.
Kauan katsoin,
kauan ihailin,
liian kauas katsomaan jäin.
Vierelläsi istuin,
tunteesi tunsin,
läheisyyteesi kiinni jäin.
Yritin sanoin,
yritin teoin,
yritin tuntein.
Silti näkemättä katsoit,
kuulematta kuuntelit,
koskettamatta kosketit.
Kuuntelin sinua,
ymmärtää yritin,
mitä pystyin,
niin yritin.
Rakkaus repi mitä rakensit,
ystävä ystävästä,
rakkaus ystävästä,
ystävä rakkaudesta.
Menetinkö sinut,
sitä tietää en voi,
sainko sinut,
mitään en sinusta tiedä.
Kuin naulat iskit minuun,
katsoin, kuinka suutelit,
kuuntelin kuinka hellästi sanoit,
tunsin kuinka lämpimästi kosketit,
sama en vain ollut,
en ollut sanojesi kohde,
en suudelmasi huulet,
en lämpösi saaja.
Kylmyytesi kohde,
niin säryin,
niin jäädyin,
niin se josta välitin katosi.
Ystävänä olin sinulle,
haavojesi parantaja,
tuskasi korjaaja,
kuuntelija sydämesi surujen.
Sydämestäni osan sinulle annoin,
tuon kohdan lämpimän, pitää sen saat,
takaisin en enää sitä pyydä.
Sillä tee mitä haluat,
hautaa muistoihin,
anna tuulen se kuljettaa,
kauas se kadota.
Mitä se sinulle painaa,
kevyt kuin höyhen,
ei suru sydämen mieltäsi vaivaa,
kuin tuuli vain olin hetki sinulle,
ikuisuus olit minulle.
Aikaa yhteistä nähnyt en saanut,
hetki meidän ei koskaan tavoittanut,
kohtalonko rasittaa annoin,
unelmienko uhriksi jäin.
Sinulta vain kuulla sen halusin,
kuullut en koskaan,
minustako kuulit,
mistä mielesi rakensit,
minultako kysyit.
Hetki vain se ajan vaa'assa painaa,
vuoden kierto kuin aamun aurinko,
illan varjo.
Väärässä olin jo silloin,
sitä tietää et voinut,
sitä ymmärtää et saattanut,
itseäni sinulla huijasin.
Miten kaiken tämän sulle sanoin,
sanoin heitetyin,
lausein lentävin,
sinulle niin tyhjää,
minulle kuin jokainen pala itsestäni.
Lämpöni sinuun uhrasin,
tunteeni hukutin,
kaipuu mielessäin,
sinä hetkestä hetkeen,
kuin rannan horisontti,
pian jo näkyvistäin jää.
Tuuli tuo kylmä,
tunteeni vie,
en sua nähdä saa.
Ystävä rakas,
ei rakkaus muutu ystäväksi,
eikä ystävää rakkaaksesi tahtosi sallinut.
Mitä oli hän joka sydämesi sai sykkimään,
mitä teki hän jolle lämpösi soit,
miksi hänetkin taaksesi jätit?
hymyysi uppouduin,
kauneuteesi sokeuduin.
Kauan katsoin,
kauan ihailin,
liian kauas katsomaan jäin.
Vierelläsi istuin,
tunteesi tunsin,
läheisyyteesi kiinni jäin.
Yritin sanoin,
yritin teoin,
yritin tuntein.
Silti näkemättä katsoit,
kuulematta kuuntelit,
koskettamatta kosketit.
Kuuntelin sinua,
ymmärtää yritin,
mitä pystyin,
niin yritin.
Rakkaus repi mitä rakensit,
ystävä ystävästä,
rakkaus ystävästä,
ystävä rakkaudesta.
Menetinkö sinut,
sitä tietää en voi,
sainko sinut,
mitään en sinusta tiedä.
Kuin naulat iskit minuun,
katsoin, kuinka suutelit,
kuuntelin kuinka hellästi sanoit,
tunsin kuinka lämpimästi kosketit,
sama en vain ollut,
en ollut sanojesi kohde,
en suudelmasi huulet,
en lämpösi saaja.
Kylmyytesi kohde,
niin säryin,
niin jäädyin,
niin se josta välitin katosi.
Ystävänä olin sinulle,
haavojesi parantaja,
tuskasi korjaaja,
kuuntelija sydämesi surujen.
Sydämestäni osan sinulle annoin,
tuon kohdan lämpimän, pitää sen saat,
takaisin en enää sitä pyydä.
Sillä tee mitä haluat,
hautaa muistoihin,
anna tuulen se kuljettaa,
kauas se kadota.
Mitä se sinulle painaa,
kevyt kuin höyhen,
ei suru sydämen mieltäsi vaivaa,
kuin tuuli vain olin hetki sinulle,
ikuisuus olit minulle.
Aikaa yhteistä nähnyt en saanut,
hetki meidän ei koskaan tavoittanut,
kohtalonko rasittaa annoin,
unelmienko uhriksi jäin.
Sinulta vain kuulla sen halusin,
kuullut en koskaan,
minustako kuulit,
mistä mielesi rakensit,
minultako kysyit.
Hetki vain se ajan vaa'assa painaa,
vuoden kierto kuin aamun aurinko,
illan varjo.
Väärässä olin jo silloin,
sitä tietää et voinut,
sitä ymmärtää et saattanut,
itseäni sinulla huijasin.
Miten kaiken tämän sulle sanoin,
sanoin heitetyin,
lausein lentävin,
sinulle niin tyhjää,
minulle kuin jokainen pala itsestäni.
Lämpöni sinuun uhrasin,
tunteeni hukutin,
kaipuu mielessäin,
sinä hetkestä hetkeen,
kuin rannan horisontti,
pian jo näkyvistäin jää.
Tuuli tuo kylmä,
tunteeni vie,
en sua nähdä saa.
Ystävä rakas,
ei rakkaus muutu ystäväksi,
eikä ystävää rakkaaksesi tahtosi sallinut.
Mitä oli hän joka sydämesi sai sykkimään,
mitä teki hän jolle lämpösi soit,
miksi hänetkin taaksesi jätit?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, kuinka kaunista! Ja niin surullista...
se surullista kyllä on
Mitä oli hän joka sydämesi sai sykkimään,
mitä teki hän jolle lämpösi soit,
miksi hänetkin taaksesi jätit?
olit/olet jotain hienoa ja erikoista. Tai ehkä et sittenkään, jos ajatellaan järjellä. Minusta vain tuntuu siltä, että olet jotain aivan käsittämätöntä, sanoin kuvaamatonta, lähinnä positiivisessa mielessä.
Halusin suoda lämpöni sinulle. Tunnen itseni kömpelöksi ja avuttomaksi. Nyt voin vain lähettää lämpimiä ajatuksia kohti sinua.
Mitä teit. Tuntui kuin olisit välittänyt, mitä lie sitten kuulin tai näinkin. Sitten olet kadonnut ja sulkeutunut minne lie tai en tiedä. Mistäpä sen tietäisin.
Keitähän kaikkia olen taakseni jättänyt. En ainakaan sinua. Vai haluatko todella, että jättäisin? Jos minä sinut jättäisin, se johtuisi pelosta ja pelkuruudesta tai siitä että olisi pakko jättää, koska niin haluaisit. En voi sinua pakottaakkaan tulemaan lähelleni ja pysymään.
Ei tämä kyllä tainnut olla minulle. Sitä on vain niin halukas lukemaan itselle osoitettuja ja itsestä kertovia juttuja. Tuskin tunnen koko simbaa. Ja jos tuntisin niin millä perusteella oletan, että hän olisi juuri minulle tämän kirjoittanut tai jos olisi, niin sitten tässä on asiavirheitä.
on moneen junaan
joitakuita meistä ohjaa
maailma,
joitakuita järki,
joskus vain maailma
saa ylivallan,
järjestäkin,
silloin on todella
vaikea hypätä enää
junasta.
Kuinka oletkaan väärässä,
sitä et sinäkään kai koskaan
tietää saa...etkä selville
koskaan ottanutkaan.
hyppäät sillata, hyppään perääsi!
lähdet maailmasta, lähden mukaan!
teet jotain pahaaitsellesi, en lähde pois, autan!
ystävyys on aina näin! tosi ystävää rakastetaan!