Kun aina välillä luen/kuulen juttuja lesboista, joilla on varsin laaja lesboystäväpiiri, mietin, että miten he ovat löytäneet niin paljon lesboystäviä. Vaikka olen itse suht. sosiaalinen ihminen, tutustun helposti uusiin ihmisiin ja minulla on paljon ystäviä, ei minulla ole kuin yksi lesboystävä ja yksi bi-ystävä (nainen). Ihania ihmisiä molemmat, mutta toisen kanssa on välimatkaa noin 200km ja toisen kanssa noin 150km, joten ei ihan joka välissä nähdä.
Minulla on pari naisexää. Olen heidän kanssaan ihan neutraalin hyvissä väleissä, että jos sattumalta nähdään, voidaan moikata ja vaihtaa kuulumiset, mutta ei heistä minulle ystäviksi ole. Kumpikaan suhde ei kestänyt niin kauan, että olisin ehtinyt ystävystyä tyttöystävieni ystävien kanssa, eikä heillä paljon lesboystäviä ollutkaan.
En asu pääkaupunkiseudulla, mutta en myöskään missään peräkylässä. Kyllä täältä taatusti muita lepakoita löytyy ja gaybaarikin on. Gaybaarissa/Setan bileissä tulee käytyä suht harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Tällä palstalla ja yhdellä toisella vastaavalla tuleekin pörrättyä melkein joka päivä. Kotipaikkakunnallani toimii myös muutama Setan keskusteluryhmä, mutta niissä en ole käynyt, koska en oikein koe tällaisia ryhmiä itselleni luontevaksi sosiaalisen elämän muodoksi.
Näihin kahteen ystävääni olen tutustunut ihan sattuman kautta, toiseen yhteisten tuttujen kautta, toiseen yhteisen kiinnostuksenkohteen kautta. Molempien kanssa tulikin puheeksi vasta vähän myöhemmin, ai että sinäkin tykkäät naisista.
Eihän ystävien seksuaalisella suuntautumisella sinänsä ole mitään väliä. Ja jos elämäni olisi niin kuin L-Koodissa, että suunnilleen kaikki, joiden kanssa ollaan tekemisissä, ovat lesboja, todennäköisesti kokisin sen elämääni kapeuttavaksi (vaikka tv-sarjana L-Koodi onkin ihan huippu :-). Kysynpä nyt kuitenkin uteliaisuuttani teiltä, joilla on laaja lesboystäväpiiri, että miten olette onnistuneet sellaisen luomaan? Onnistuuko sellainen muualla kuin pääkaupunkiseudulla ;-)?
Minulla on pari naisexää. Olen heidän kanssaan ihan neutraalin hyvissä väleissä, että jos sattumalta nähdään, voidaan moikata ja vaihtaa kuulumiset, mutta ei heistä minulle ystäviksi ole. Kumpikaan suhde ei kestänyt niin kauan, että olisin ehtinyt ystävystyä tyttöystävieni ystävien kanssa, eikä heillä paljon lesboystäviä ollutkaan.
En asu pääkaupunkiseudulla, mutta en myöskään missään peräkylässä. Kyllä täältä taatusti muita lepakoita löytyy ja gaybaarikin on. Gaybaarissa/Setan bileissä tulee käytyä suht harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Tällä palstalla ja yhdellä toisella vastaavalla tuleekin pörrättyä melkein joka päivä. Kotipaikkakunnallani toimii myös muutama Setan keskusteluryhmä, mutta niissä en ole käynyt, koska en oikein koe tällaisia ryhmiä itselleni luontevaksi sosiaalisen elämän muodoksi.
Näihin kahteen ystävääni olen tutustunut ihan sattuman kautta, toiseen yhteisten tuttujen kautta, toiseen yhteisen kiinnostuksenkohteen kautta. Molempien kanssa tulikin puheeksi vasta vähän myöhemmin, ai että sinäkin tykkäät naisista.
Eihän ystävien seksuaalisella suuntautumisella sinänsä ole mitään väliä. Ja jos elämäni olisi niin kuin L-Koodissa, että suunnilleen kaikki, joiden kanssa ollaan tekemisissä, ovat lesboja, todennäköisesti kokisin sen elämääni kapeuttavaksi (vaikka tv-sarjana L-Koodi onkin ihan huippu :-). Kysynpä nyt kuitenkin uteliaisuuttani teiltä, joilla on laaja lesboystäväpiiri, että miten olette onnistuneet sellaisen luomaan? Onnistuuko sellainen muualla kuin pääkaupunkiseudulla ;-)?
Vastaukset 11
Vanhimmat
se ystäväpiiri koostuu. Pääasiassa ja tietysti exien uusista ja existä.
Mistä päin olet Ruusunen?
päin onnistuu yllättävän hyvin. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu 2 homoseksuaali, 3 lesboa ja liuta bi-seksuaaleja.
Suurimpaan osaan tutustunut aivan randomisti, vain muutamaan "gay-miittinkien" siis esim. Setan tai gay-baarien kautta.
Kai se on sitten ihan tuurista kiinni ette kehen törmää?
Ja niistä lesboja tai bi-naisia sitäkin vähemmän. Kavereita ja ystävällisiä puolituttuja ihmisiä on paljon, työstä johtuen, en suoraan sanoen tiedä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Arvella voi aina.
Olen sitä ikäluokkaa, ettei lesboutta julistettu, oli vain harvinaisen kiitollinen siitä käsittämättömästä onnesta, että oli löytänyt kumppanin. Minulla ja exillä ei ollut lesbotuttuja, ei kyllä käyty alan paikoissakaan.
Muutaman viime vuoden sisällä olen tutustunut kolmeen l-pariskuntaan ja pariin yksinelävään, kaikki "keskustelukelpoisia" eikä kukaan viinaanmenevä. On helpottavaa, kun ei tarvitse selittää seksuaalisuudestaan mitään, nämä muutamat ymmärtävät. Heistä yhden sisar (hetero) "hyväksyy" meidät ja pitää meistä, mutta selvästi hänen ikäisellään (minun ikäiselläni :)) on joitain nielemisvaikeuksia: ei pysty sanomaan lesbo, vaan vienosti "teikäläiset", pystyy hurttiin huumoriin meidän muiden mukana, muttei ehkä luontevuuteen. Melkein luulen, että kyseessä on enemmän myötätuntoinen sääli, kuin ymmärtämys, ehkä pienoinen kaipauskin sisaruushenkisyyteen (takana petollinen aviomies). Kukapa säälistä pitäisi, mutta arvostan pyrkimystä sopeutua "meikäläisiin". Nuoret suhtautuvat mutkattomasti, ainakin tuntemani nuoret.
existä, exien existä, exien kavereista, exien työkavereista, omista nykyisistä ja entisistä työ- ja koulukavereista, harrastuspiiristä, deittailukavereista, joista ei tullut muuta kuin kavereita, baarituttavuuksista ym ym. Täällä pk-seudulla se onnistuu kuitenkin helpoiten, mutta ei se mahdottomuus ole pk-seudun ulkopuolellakaan...
On todella mielenkiintoista "kuulla" mistä porukat meikäläisiä (lepat bisset)ystäviä löytää.
Itselläni on todella harvassa lesboystävät, vaikka asunkin isossa kaupungissa.
Yksi syy varmaan löytyy siitä, kun en pyöri homokapakoissa tai kapakoissa yleensäkään. Eli punttisali on varmin paikka mistä mut voi bongata ja salillahan käy etupäässä vain heteroita. Ja ihan mukavia heteroita käykin. Muutama homppeli ja yksi leba treenailee onneksi samalla salilla.
Aiemmin pari bi-naista kävi, mutta kato on heidän kohdallaan käynyt :(
minulle edes yksittäisiä l-naisia lähelle tuonut,saati pariskuntia.
en käy ravintoloissa,joten kaikki yksittäiset olen tavannut lesbo-catin kautta.
enkä usko heihin törmäävän satunnaisesti oikein missään.onneksi on catti.
varmaan (punttiksella) käy enemmän lepakoita, bissejä ja homopoikia, mutta seksuaalisuuttahan EI AINA voi tunnistaa ulospäin...
niitä ystäviä, tuttavia on kertynyt vuosien varrella. Ensin tunsin vain muutamia, kun sinkkuna tulin "piireihin" 90-luvulla, sitten seurustelun kautta tuttavapiiri laajeni ja bileiden (myös itsejärjestettyjen) kautta olen tutustunut lisää. Kavereiden kautta tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin jne.
Toiset jäävät vain tutuiksi kasvoiksi, osaan tutustuu paremmin. Lähimpiin ystäviin kuuluu 6 lepakkoa, 2 homopoikaa ja muutamia heteroita, kaveripiiriin lukeutuu sitten heidän kaverinsa, kaverin kaverit, tuttavat ja muut.. eli jos vaikka bileet järjestää, niin pitää varautua vastaanottamaan useampi kymmentä ihmistä.
Minun on helppo tutustua ihmisiin ja olen aika sosiaalinen muutenkin.. saattaahan sillä olla osuutta siihen, että on laaja kaveripiiri.
..tekisi mieleni vastata, että monen vuoden työn tulos tuo ystäväpiirin aikaan saaminen.
Ei sen luomiseen varmasti isoa kaupunkia tarvita, muttei se käpykyläkään asiaa helpommaksi tee.
Itse olen saanut lepakkokaverini vähän sieltä sun täältä. Esim. sen hetkisen kumppanin jo olemassaolevat lepakkokaverit ja niiden kaverit. Ja niihin taas tutustunut, kun viitsii välillä järjestää bileitä ja osallistuu itsekin kun pyydetään. Netin kautta olen löytänyt kivoja tyyppejä ja paikkakunnan Setan touhuista on jäänyt muutama "roikkumaan".
Exien kanssa kun on väleissä, niin niiden uusien kumppaneiden kautta saa myös uusia tuttavuuksia, joten tarkemmin ajateltuna tämähän on yhtä lesbohässäkkää ja tutustumista....
No ehkä ei ihan joka päivä kuitenkaan ;)
Jotenkin niitä on kasaantunut ja kun kaikki pörrää samoissa bileissä niin tutustuu. Aikamoisen ketjureaktio-kaavion porukoitten suhteista, yritelmistä ja viritelmistä kyllä saisi, mutta silti käsittämättömän hyvissä väleissä kaikki. Aiempien mies-exien kanssa ei ole mitään mielenkiintoa ollut pitää yhteyksiä.