Itse aloitin vast'ikään kuntosalilla voimaharjoittelun vuosien kävelyharrastuksen jälkeen. Ja ilokseni totesin jouluverhoja vaihtaessani, että sehän sujui melkein kuin nuorempana: ei tuntunut rasittavan niskaa eiväkä käsivarretkaan väsyneet kurkotellessa. Aloitin myös syksyllä ompeluharrasteen, jota olen nuoruudessani viimeksi tehnyt. Miten teillä, muuta kuin tätä chattia...
Mitä me 6-kymppiset harrastamme?
TalviOrvokki
9868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tekemistä riittää joka hetkelle. Mikä sitten on harrastamista ja mikä ei? En itse asiassa tiedä. Käsitöitä, lukemista, leikekirja, ystävät, joskus vähän maalaan (suurta taiteilijaa minusta ei tule), kesällä piha ja kukkaset, luonto ympäri vuoden, musiikki. Ja sitten pitäisi vielä huushollikin hoitaa kotieläimet.
Löhöpäiviäkin tulee joskus eteen.
Aika kuluu kivasti eläkkeellä ollessa kun on motivoitunut etsimään virikkeitä. Tietokoneharrastuksesta tuli suorastaan työ, opetan senioreille koneen käyttöä Opistossa.Kuulun erääseen eläkeläisryhmään jossa on monenlaista toimintaa.
Käsityöt, liikunta monessa muodossa, kirjoittelen omaksi ilokseni, sain pontta kirjoittamiseen 2 lukuvuotta kestäneeltä kurssilta.
Matkustelen budjetin sallimissa puitteissa. Seurustelua kahvikupposen äärellä milloin missäkin. Konserteissa ja teatterissa käyntejä ulkopaikkakunnalla.Miesystäväkin on kuvioissa joskus mukana. Silloin tällöin näitä harrastan, mutta yksinoloakin riittää joskus vähän liiaksikin. Kotityöt eivät rasita, suurin työ lienee kun vie roskapussin roskikseen!
Yhteyksien pito lapsiin ja lähipiiriin, nekin tuovat sisältöä elämään.
Niin isä Mitron jutustelussa:
http://www.elakelaistenuutiset.fi/haastattelu_joulukuu_2006.php
Ainakin mielenkiintoista lukea.
vetäjänä ja samoissa piireissä muitakin hommia teen.Siinä ihan riittävästi.
Työelämän tekemisissäni en ollut hitaammasta päästä tekijänä.
Nyt näitä ikäisteni naisten viestejä lueskellessa olen ihmetellyt , miten ne ennättää jokapaikkaan. Olen kai tullut haaveilijaksi ja sivustaseuraajaksi.
Asuin kunnassani ei ole uimahalleja,kuntosaleja, kuppiloita eikä teattereita. Sukulaisia ei lähimaillakaan. Eläkeläispiirejä kaksi, mutta tiedän että en ole kiinnostunut naapureiden asioista juoruamisesta, joten sinne ei viitsi hakeutua.Retkeillä voin vielä omalla autolla omaan tahtiin.
Neulon, virkkaan, kursin jotain ompelukoneella, lähinnä nuken vaatteita.Punon pajuista kaikenlaista, se viekin talvella suurimman ajan.
Nukun joka päivä päiväunet(pimeänä aikana). Sukset valmiina jos ja kun hanget hohtaa ja lunta maassa.
Ruokin itseäni kesällä kasvattamillani ja keräämilläni tuotteilla ja siivoan jälkiäni.Roikun netissä ja odotan TV- tarkastajaa
juttu. Oliko sellaiseksi tarkoitettu? Olen usein miettinyt, mitä eläkeläispiirit touhuavat ja nyt sen tiedän.
Päikkäreillä pitää käydä joka päivä, oli pimeää tai valoisaa.
Miksi odotat TV-tarkastajaa? Onko lupa maksamatta? Vai haluatko nauraa hänelle päin naamaa, koska TV:tä ei sinulla ole? :)
hauskaksi, minä olen hauska. Totta se myöskin oli. En katsele luvatta TV tä.Lupani sanoin irti.Katselen netistä Arenalta viiveellä uutiset ja kotikadut, silloin kun se minulle sopii, päikkäreiden väliin . Tuli kirje että tarkastaja kiertää tässä kunnassa.
Tämänpäiväiset päikkärit jäi vähän myöhäisiksi, joten nyt ei ole kiirettä yö puulle.Kanat meni ennenvanhaan yöpuulle, siitäköhän lie tuo sanonta tullut?
Oletko tullut ajatelleksi että meillä mummoilla ei ole mitään hätää, munat pilaantuu ennemmin kuin kanat.Tuo edellinen muuten löytyy positiivarit sivuilta!
täyttävät mukavasti monta päivää, harrastan englannin ja saksan kieltä. Aloitin eläkkeelle jäätyäni taijin, johon olen tosi innostunut. Sauvakävelen silloin tällöin, useimmiten mieheni kanssa ja hänen kanssaan pelaan säännöllisesti kerran viikossa tennistä, olemme vuokranneet pelitunnin. Harrastan myös vapaaehtoistyönä vanhuksen ulkoiluttamista. Käyn kuuntelemassa hyviä avoimen yliopiston luentoja, taidenäyttelyissä on mukava käydä ja joskus teattereissa ja oopperassa. Päivisin saatan ottaa iltapäivätorkut tai lähden luontoon kävelemään.
Mikä hitto siinä on, että minusta alkaa tuntua kovin "pakkopullalta" tämä eläkeikäisten "harrastaminen".
Tuntuu suorastaan syntiseltä, ehken rikolliselta, olla "harrastamatta" mitään.
Mielestäni elämä sinänsä on yksi suuri harrastus. Ei siihen sen enempiä alanimikkeitä tarvita.
Taisin saada muutaman raivarin aikoinaan, eläköidyttyäni, kun entiset kolleegat ja tutut kyselivät: "Miten sun aikas nyt kuluu, kun ei o sitä työtäkän"?
Muutaman varsin töykeän vastauksen jälkeen ovat lopettaneet kyselyn.
Että ollaan vaan, ja tehhään, jos tarttee ja jaksetaan, mutta ei "harrasteta". (kuka lie keksinyt koko sanan?)