Vanhaa aikaa kun oli vielä ns,kortti aika.
Kun olin vielä ihan lapsi niin muistan kun isä lähti kauppaan, äiti leikkasi sellaisesta isommasta arkista pienen vihreän , kuin pienen postimerkin.
En tiedä mikä ruokakortti se vihreä oli mutta hyvin sen muistan.
Kauppa oli 5 kilometrin päässä kotoani, sinne piti mennä kärrytietä muistuttavaa soratietä, ei yhtään taloa ollu sillä matkalla.
Muistan kun kaupasta sokeria ostettiin,se oli sitä toppisokeria, sitä piti paloitella niillä sokerisaksilla.
Kahvi tuotiin kaupasta paahtamattomina ja ne sitten prännärillä hiilloksella paahdettiin itse.
Kahvi jauhettiin kotona kahvi myllyllä ja jos ei myllyä ollu niin sitten levitettiin jonkun esim,pyyhkeen päälle ja toinen kahvipöönien päälle ja kaulimella pyöriteltiin kahvi murusiksi.
Kahvin seassa käytettiin sikuria,sitä en muista miksi sitä kahvin joukkoon laitettiin mutta se oli sellaisena pötkönä josta vähän otettiin ja pantiin pannuun.
Keskellä pirttiä katosta riippui öljylamppu, pirtin seinät oli hirsipinnalla,ei ollu tapetteja, uuni oli niin iso ,että sinne meni metriset halot kokonaan.
Navetassa oli muutama lehmä ja niistä saatu maito käytettiin itse,ei viety meijeriin,vaan voi kirnuttiin puisessa pystykirnussa omaan käyttöön.
Tallissa oli kaksi hevosta ja tietenkin oli lampaita, meillä aina noin parikymmentä, niistä saatu villa kehrättiin kotona.
Pienessä pirtissä metelöi 12 lasta ja tietenkin kissat ja koirat siinä seassa.
Koulumatkaa oli yhteen suuntaan 6 km,se kuljettiin kävellen aamulla ja illalla, olipa sitten pakkanen tai lumituisku, pimeällä korpitiellä.
Joulu lahjaksi sitten sai villasukat tai lapaset, oli iso yllätys jos sattui sukset saamaan.
Ei ollu silloin telkkaria eikä puhelinta,sekin oli 5 kilometrin päässä kaupalla,ainoa koko kylässä.
Lähimpään kirkonkylään oli 20 km, matkaa.
Kotonani silloin kun olin n,4-5v,oli vain yksi polkupyörä. mitäpä pyörällä olisi tehnytkään kun ei ollut kunnon tietä, nykyjään on metsä autotietkin asvaltteja silloisiin verrattuna.
Tuntuu kuin silloin olisi talvella luntakin ollut enemmän, hevostakin oli mahaan asti kun viljelyksen ladolta heiniä haettiin.
Tämmöistä oli ennen, nyt asun kaupungissa ja täällä ihmiset valittaa miltei joka asiasta,jos pihavaloista on lamppu palanut niin ollaan heti valittamassa kiinteistön hoitajalle.
Vieläkö muistatte
25
1395
Vastaukset
- ibiza*
Tädilläni ja hänen miehellään oli kauppa... Nämä korteista leikatut "postimerkit" piti kauppiaan liimata A4 arkeille... Me tenavina liimattiin niitä aina oikean väriset oikeille arkeille ja ihmeteltiin touhua... Saatiin taskurahaa siten...
- Nimetön
mikä se vihree oli?
Mä muistan vain tuon, oli kait niitä muitakin mutta ei ole jääny mieleen. - ibiza*
Sokeritoppahan oli noin 50 cm korkuinen alapäästään n. 10 cm halkaisijaltaan teräväpäinen kartio... Asiakas näytti mistä kohtaa kartio lyötiin poikki ja otti palansa... Tottakai tuli pieniä siruja sokeria pöydälle ja me "kläpit" saimme ne suihimme...
Kahvi paahdettiin kotona prännärillä ja aamuisin heräsi siihen kun äiti jauhoi kahvia myllyllä... Vähän myöhemmin pirtin täytti kahvin tuoksu... Sikuria käytettiin kahvin selvittäjänä eli sakat laskeutuivat pohjaan... Myös kalan suomuja käytettiin samaan tarkoitukseen...
Minulla on muistona aitassani vieläkin sokerisakset, prännäri ja pari kahvimyllyä... - ibiza*
Nimetön kirjoitti:
mikä se vihree oli?
Mä muistan vain tuon, oli kait niitä muitakin mutta ei ole jääny mieleen.en muista mutta niitä oli keltaisia ja punaisia myös...
- sitroen.
ibiza* kirjoitti:
Sokeritoppahan oli noin 50 cm korkuinen alapäästään n. 10 cm halkaisijaltaan teräväpäinen kartio... Asiakas näytti mistä kohtaa kartio lyötiin poikki ja otti palansa... Tottakai tuli pieniä siruja sokeria pöydälle ja me "kläpit" saimme ne suihimme...
Kahvi paahdettiin kotona prännärillä ja aamuisin heräsi siihen kun äiti jauhoi kahvia myllyllä... Vähän myöhemmin pirtin täytti kahvin tuoksu... Sikuria käytettiin kahvin selvittäjänä eli sakat laskeutuivat pohjaan... Myös kalan suomuja käytettiin samaan tarkoitukseen...
Minulla on muistona aitassani vieläkin sokerisakset, prännäri ja pari kahvimyllyä...ei käytetty kahvin selvikkeenä vaan jatkona. Sikuri oli paljon halvempaa kuin kahvi, mutta antoi oikean värin. Sikuri itse maistui lähinnä mudalta, mutta kahvin jatkona menetteli (arviolta maks. 30 %?).
Kun sikuriakaan ei ollut, tehtiin korviketta paahtamalla muistaakseni rukiin jyviä kuumassa leivinuunissa pellillä.
Mitään kahvin selvikettä ei meillä koskaan tarvittu. - Otto-Vaan
Nimetön kirjoitti:
mikä se vihree oli?
Mä muistan vain tuon, oli kait niitä muitakin mutta ei ole jääny mieleen.Huomenta tupaan!Kaivelin arkistostani tälläsen vihreän kortin.
Valtion yleisostokortti no:4119990 sekä minun nimi
ja syntymä aika.
Kortissa on kirjain tunnuksilla Z, X, V, U, E, Y,
R ja S olevia numeroituja leikattavia pieniä lappuja.
Kortista on leikattu V, U, R ja S lappusia.
Itse en muista mitä nämä voisi olla mutta
oletettavasti ainakin jauho, sokeri ja kahvi lappuja ovat. - ibiza*
sitroen. kirjoitti:
ei käytetty kahvin selvikkeenä vaan jatkona. Sikuri oli paljon halvempaa kuin kahvi, mutta antoi oikean värin. Sikuri itse maistui lähinnä mudalta, mutta kahvin jatkona menetteli (arviolta maks. 30 %?).
Kun sikuriakaan ei ollut, tehtiin korviketta paahtamalla muistaakseni rukiin jyviä kuumassa leivinuunissa pellillä.
Mitään kahvin selvikettä ei meillä koskaan tarvittu.se olikin tuo sikuri ( Google )... Rukiin jyvistä tehtiin "korvike":tta paahtamalla ja josta keitettiin kahvia joko pelkästän tai kahvin jatkeena...Kylällämme oli vielä 70-luvulla mies joka keitti kahvinsa aina "korvikkeesta"... Lahnan suomuja käytettiin joissakin taloissa kahvin selvikkeenä...
- Anskuliini
kuin lapsuudestani olisit kirjoittanut.
Meillä oli tuo kylän ainoa puhelin ja joskus aamuisin oli tupa täynnä soittajia, useimmin äiti joutui soittamaan heidän asioitaan, kun ihmiset vierastivat puhelinta.
Iltaisin äiti kehräsi villalankoja ja rukin surinaan oli hyvä nukahtaa. Itse en muista korttiaikaa mutta mieheni, joka on minua pari vuotta vanhempi, muistaa.
Mutta muuten lapsuus oli ihanaa mutta köyhää aikaa.Sota oli vielä niin lähellä.
Meilläkin pieni mökki jossa asui vielä äidin äitikin. Meitä asui siis kolme sukupolvea saman katon alla.
Kylässä oli yksi puhelin, yksi taksi. Kouluun ja kauppaan oli kilometri.
Mutta onnellista aikaa se oli, lämmöllä sitä muistelee.
Nyt kun nuoriso ihannoi kuuskyt lukua, olen ajatellut että voi kun saisivat elää vaikka kuukauden "oikeaa" kuuskyt lukua!!! Ilman kännyköitä ja ilman sisävessaa ja suihkua! Olisi vaan yhdet farkut, jamekset! Osaisivat antaa arvon kaikelle mikä nyt on itsestään selvää.
Mutta oli silloin jotain jota nyt ei ole: nimittäin aikaa! Kun ei ollut telkkaria niin oli iltaisin aikaa tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Laitettiin yhdessä ruokaa, leivottiin ja pelattiin hauskoja pelejä. Lapset oli ulkona aina kun vaan oli mahdollisuus, ei istuttu tietokoneen ääressä iltakausia.
Oliko se sitä vanhaa hyvää aikaa vai onko aika vaan kullannut muistot? Voihan se niinkin olla mutta kultaista aikaa se oli ja sitä kaiholla ja lämmöllä aina muistelen ja lapsenlapsille kerron,- Kaivanto
ja kaikesta päätellen tosi. Olen itse kaupunkilaistyttö ja makat ovat siten aina olleet lyhyitä. Kauppaan ei ollut kuin 0,5 km, koluun vielä vähemmän. Kaupassa olen käynyt isosiskon kanssa kuponkiaikaan; muistan kuinka sisko höykytti: Sanoin lähtiessä "Mäkemiin", kun oli äiti opettanut tervehtimään. Moinen erhe siskoa hävetti, kai.
Katujen varsille kerääntyi talviaikaan korkeat lumivallit, jotka kevään lähestyessä vietiin pois. Hevosen vetämään rekeen lapioitiin (miesvoimin) lumet ja vietiin järven jäälle korkeiksi kasoiksi. Niinpä sulamisvedet eivät valuneet kaduille.
Itsenäisyyden 40-vuotisjuhlan muistan hyvin. (Silloin ei kuponkeja enää tarvittu.) Lunta ei ollut silloinkaan, samanlainen lumeton maa kuin tänäkin vuonna. (Ilmastomuutos oli jo alkanut, vai?) Olin koululaisorkesterissa soittamassa suuressa kansanjuhlassa ja itselläkin meni kylmät väreet Andante Festivoa ja Finlandiaa soittaessa, luultavasti myös yleisöllä. - Kun Kekkonen
..oli vielä pääministeri. Ja Patterson voitti Ingon.
Ja yleislakko lamautti koko maan, Suomessa oli tosiaan tuo kuponki aika silloin.... sossut ja kommunistit voimissaan..
"Suomi pani kortille kahvin ja sokerin. Niitä seurasivat maito, voi, rakennustarvikkeet ja kaikki muu. Parhaimmillaan säännöstelykaudella oli samaan aikaan voimassa 51 eri ostolupaa."
TeeVeestä vielä, kummaa kun tuollaista laatikkoa pitää vahtia et pysykö se siellä nurkassa?
Itse en ole moista katsonut mies muistiin, ja hyvin on mennyt.
Töitä on saanut tehdä muidenkin edestä,.. tosiaan ja pienestä..et naurattaa nykyään kun tiedotusvälineissä kertovat et muualla 14v tekevät työtä?. Itsellä on ollut Suomessa verokirja jo 14 vuotiasta, ja kaksi eri työtä, yöllä aamulehden jakoa ja illalla eräässä pikku-virmassa. Ja molemmista maksettiin verot. muistelen et oli minulla 15%, eli satasesta sai käteen 85-markka - Pirre*
muistan vain hämärästi, kai se tuo finansipuolen hoito ei ollut meillä niin julkista.
Mutta akkuradion muistan, öljylampun ja sen käryn mikä siitä tuli huoneisiin. Meillä ei kehrätty lankaa, ei ollut lampaitakaan. Äiti hankki jostain sitä pässinpökkimälankaa ja teki niitä pisteleviä tikkureita ja auts..niitä ylös reiteen yltäviä villasukkia..oli se yhtä kärsimystä :(
Äiti ompeli mielellään ja teki meille vaatteita, koulun joulujuhliin ja kevätjuhliin; siskolle ja miulle aina samanlaiset, mutta eri väriset :)
Maito oli omasta takaa, ja voi mutta jauhot ja muut elintarvikkeet käytiin kylän osulasta, parin kilometrin takaa.
Sähköt tuli kylälle kun olin alle kouluikäinen, se oli suuri tappaus, oli niin valoisaa..
Polkupyöriä oli huushollissa kokonaista yksi kappaletta, - sillä me lapset opeteltiin ajamaan, - koko lauma..
Kirkolle oli 8 kilometriä, jonne me lapset ei päästy koskaan, ennenkuin sitten isompina, omin topporoin..köyhää oli nykyisen mittapuun mukkaan, mutta mittää ei silti puuttunut.
No ehkä virikkeitä, mutta onneksi oli kirjoja.. - jartsev
Kyllä hyvin monet sun kertomuksesta on tuttuja, mutta tuo korttiaika on minulta jotenkin et en muista, kertomuksia olen kuullut paljonkin. Ehkä se oli jo mennyt ja loppunut. Kaupassa käynnit muistan ja sieltä tehdyt ostokset, lapsuuden ajan leikki- ja liikkumisvälineet. Kivaa aikaa, vaikka lie aika kullannut muistoja.
- Wenla-G
kokemuksia kuponkiostoksista. Muistini mukaan säännöstely loppui 1954.
Tallessa on kyllä monenkin värisiä kuponkeja. Mahtaisi sen ajan ihmisiä ihmetyttää nykykauppojen äärimmäinen yltäkylläisyys.
Nytkö onni on saavutettu, kun kaikkea saa ilman säätelyä, vain rahalla?- jartsev
Sanopas vain ovatko....? tarkoitan tuota onnea. Ei varmaankaan tuo kulutus- ja tavara paljous sitä tuo. Ehkä siitä on tullut korvike niille seikoille joista todellinen elämän onnellisuus saattaisi koostua. Lapsuus oli aikaa jossa se onnellisuus oli hyvin lähellä, ehkä tietämisen ja kokemusten puutteen takia, mutta myös varmaan siitä huolimatta. Muistatko jääsilakat? Kuinkahan ne pysyivät jäisinä, vai pitikö talven kylmä siitä huolta?
- Wenla-G
jartsev kirjoitti:
Sanopas vain ovatko....? tarkoitan tuota onnea. Ei varmaankaan tuo kulutus- ja tavara paljous sitä tuo. Ehkä siitä on tullut korvike niille seikoille joista todellinen elämän onnellisuus saattaisi koostua. Lapsuus oli aikaa jossa se onnellisuus oli hyvin lähellä, ehkä tietämisen ja kokemusten puutteen takia, mutta myös varmaan siitä huolimatta. Muistatko jääsilakat? Kuinkahan ne pysyivät jäisinä, vai pitikö talven kylmä siitä huolta?
että lapsuus ja nuoruus on aina onnen aikaa. Olipa se sitten millä aikakaudella tahansa.
Kun itse leikki kävyillä ja voikukan lehdillä, niin nyt se tuntuu onnenmaalta.
Ei sitten harmainta hajua jääsilakoista, kerro, että minäkin tiedän.☺
Silakoista on omakohtainen muisto, kun mummun kanssa ostettiin syysmarkkonoilta silakkatynnyri, pieni, ja mentiin viereiseen torikahvilaan virkistykselle. - jartsev
Wenla-G kirjoitti:
että lapsuus ja nuoruus on aina onnen aikaa. Olipa se sitten millä aikakaudella tahansa.
Kun itse leikki kävyillä ja voikukan lehdillä, niin nyt se tuntuu onnenmaalta.
Ei sitten harmainta hajua jääsilakoista, kerro, että minäkin tiedän.☺
Silakoista on omakohtainen muisto, kun mummun kanssa ostettiin syysmarkkonoilta silakkatynnyri, pieni, ja mentiin viereiseen torikahvilaan virkistykselle.Joskus silloin viisikymmentäluvun loppupuolella oli kaupassa myynnissä "jääsilakkaa", siksi niitä meillä kutsuttiin. Ne kalat olivat jäädytetty vedenjoukkoon ja ylhäältä avonaiseen kartonkirasiaan. Olikohan se rasia yhdenkilon painoinen. Niitä sai ostaa kaupasta talvella.
Sitä ajattelin että kuinkahan ne säilyivät sulamattomina koska eihän silloin ollut mitään kylmälaitteita, mutta ehkäpä talvella luonnon kylmälaiteet tekivät tehtävänsä.
Meillä oli niitä aika usein ja hyvää oli se ruoka jota äitimuori niistä valmisti.
Oliko se mummun silakka tynnyri suolasilakkaa ehkä vai jotain muuta? - Wenla-G
jartsev kirjoitti:
Joskus silloin viisikymmentäluvun loppupuolella oli kaupassa myynnissä "jääsilakkaa", siksi niitä meillä kutsuttiin. Ne kalat olivat jäädytetty vedenjoukkoon ja ylhäältä avonaiseen kartonkirasiaan. Olikohan se rasia yhdenkilon painoinen. Niitä sai ostaa kaupasta talvella.
Sitä ajattelin että kuinkahan ne säilyivät sulamattomina koska eihän silloin ollut mitään kylmälaitteita, mutta ehkäpä talvella luonnon kylmälaiteet tekivät tehtävänsä.
Meillä oli niitä aika usein ja hyvää oli se ruoka jota äitimuori niistä valmisti.
Oliko se mummun silakka tynnyri suolasilakkaa ehkä vai jotain muuta?suolasilakoita oli pikkuinen puutynnyri ihan tökkösuolattuna. Siitäpä äiti teki monet maistuvat silakkalaatikot.
Ei kyllä niin mitään mielikuvaa noista jääsilakoista, kummaa.
Kaupasta on moniakin muistikuvia, purkka-automaatista, pienistä kahvipakkauksista, jotka vieläpä jauhettiin kaupassa, ja joiden autokuvia liimattiin kirjasiin. - jartsev
Wenla-G kirjoitti:
suolasilakoita oli pikkuinen puutynnyri ihan tökkösuolattuna. Siitäpä äiti teki monet maistuvat silakkalaatikot.
Ei kyllä niin mitään mielikuvaa noista jääsilakoista, kummaa.
Kaupasta on moniakin muistikuvia, purkka-automaatista, pienistä kahvipakkauksista, jotka vieläpä jauhettiin kaupassa, ja joiden autokuvia liimattiin kirjasiin.Saattoi olla että niitä ei siellä ole ollutkaan kyllä sä ne varmaan muuten muistaisit. Pöönäkahvi paketin muistan hyvin ja ne autojen kuvat. Hienoja Amerikkalaisia ja Eurooppalaisia autoja, niitä oli tallennettava vihkoseen ja säilytettävä aivan kuin parempiakin aarteita, ja olikin ne lapsen mielessä.
Kahvia tekisi mieli, mutta pitää kuitenkin Nukku-Matin unihiekkaa sulatella untenmailla. Hyvää yötä! Kauniita unia!
- täti puskasta
mutta sokerisakset on minulla tallessa, muistona.
Kahvin muistan kun oli papuina, ja kirnuamisen kotona, sekä lmpaanvillan kehruun.- Pirre*
kirnuaminen olikin lapsen kärsivällisyyttä koettelevaa, samoin kuin maidon separointikin, tuntui että se työ kestää ikkuisuuden..mutta kurrivaahto oli hyvää..:)
- aina vaan
Pirre* kirjoitti:
kirnuaminen olikin lapsen kärsivällisyyttä koettelevaa, samoin kuin maidon separointikin, tuntui että se työ kestää ikkuisuuden..mutta kurrivaahto oli hyvää..:)
muistan sen. :)
Muistan vielä hyvin sen 50-luvun ostokorttiajan. Kerran vuodessa kansakoululla jaettiin kaikille kyläläisille koko vuoden ostokortit. Kaupassa tytöt aina leikkasivat saksilla ostokortista palasia pois, kun oli ostettu joitakin säännösteltyjä tavaroita. Tavaraa kuitenkin sai ostaa kaupoista sen verran, että suoranaista nälkää ei sentään nähty.
Olihan se 60-lukukin vielä aika köyhää aikaa. Meidän kylässäkään ei edes Essoa ollut, vaan mopoon piti ostaa Shellin bensaa sekatavarakaupan vaatimattomasta bensasäiliöstä. Voiteluöljy ostettiin erikseen, ja sitten sekoittamalla saatiin mopoon sopivaa 2-tahtibensaa. Mopolla kuitenkin päristeltiin paljon.- NuukaPitiOlla
Muistan hyvin nuo ajat. Olin silloin 20 vuotias. Tätini kirnusi oikealla kädellään voita ja vasemmalla kädellä minua. Silloin oli pillukin kortilla joten tädin käsi kelpasi oikein hyvin. Kun lasti lensi niin se oli hyvää jatketta kirnussa valmistuvalle voille. Oli se sellaista aikaa.
- tarinaaaa
" Pula-aikaan " piti kansanhuollon antaa lupa polkupyörän kumien ostoon muuten niitä ei saanut .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4233631Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181612- 1141432
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n851399Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991368Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591316- 501246
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi891159Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331027- 39960