Toiselta keskusteluareenalta poimittu Nimimerkki `Amethystin` meditaatiojuttu :
`Kerran voin sanoa varmasti kuulleeni jotain semmoista, mitä ei olisi pitänyt kuulua.
Yhtenä kesänä harjoitin oikein enemmänkin meditointia, kunnes eräänä iltana tapahtui seuraavaa:
Menin nukkumaan aivan normaalisti ja kuten tavallista, en saanut heti unta. Noin varttitunnin jälkeen oloni muuttui sen verta erikoiseksi, että vieläkin pistää tärisemään.
Yhtäkkiä tunsin jotain, mitä on mahdottoman vaikea kuvailla. Minulla oli tunne, kuin joku/jokin olisi hiljalleen nostanut minua ylöspäin sängystä. Siis ei fyysistä kehoani kuin jotain ihan muuta. Oloni oli hirmuisen kevyt, mutta syystä tai toisesta olin erittäin peloissani.
Koska koin, että minun ei missään nimessä pitäisi "antaa periksi", eli siis antaa sen jonkin -mikä ikinä olikin- nostaa minua ylös, onnistuin jotenkin estämään sen..mitä nyt sitten oikin tapahtumassa.
Kun tunne oli ohi kuulin mitä erikoisimpia ääniä. Ikäänkuin jonkinlaista rummutusta. Kuulin myös hevosen kavioiden kopsetta ja varmaan jotain muutakin, mutten enää muista mitä.
Minulla ei ole hajuakaan mikä tuonkin aiheutti, kai se olisi voinut olla jonkinmoinen kummitus tai jotain.
Niin joo, ja samassa huoneessa kuin tuo edellinen tapahtuma tapahtui, kuuluu minun mielestäni myöskin satunnaisesti hengitystä.. Siis semmoista ääntä kuin nukkuvasta ihmisestä lähtee. En vaan ole oikein varma, että kuulenko harhoja vai en.`
`Kerran voin sanoa varmasti kuulleeni jotain semmoista, mitä ei olisi pitänyt kuulua.
Yhtenä kesänä harjoitin oikein enemmänkin meditointia, kunnes eräänä iltana tapahtui seuraavaa:
Menin nukkumaan aivan normaalisti ja kuten tavallista, en saanut heti unta. Noin varttitunnin jälkeen oloni muuttui sen verta erikoiseksi, että vieläkin pistää tärisemään.
Yhtäkkiä tunsin jotain, mitä on mahdottoman vaikea kuvailla. Minulla oli tunne, kuin joku/jokin olisi hiljalleen nostanut minua ylöspäin sängystä. Siis ei fyysistä kehoani kuin jotain ihan muuta. Oloni oli hirmuisen kevyt, mutta syystä tai toisesta olin erittäin peloissani.
Koska koin, että minun ei missään nimessä pitäisi "antaa periksi", eli siis antaa sen jonkin -mikä ikinä olikin- nostaa minua ylös, onnistuin jotenkin estämään sen..mitä nyt sitten oikin tapahtumassa.
Kun tunne oli ohi kuulin mitä erikoisimpia ääniä. Ikäänkuin jonkinlaista rummutusta. Kuulin myös hevosen kavioiden kopsetta ja varmaan jotain muutakin, mutten enää muista mitä.
Minulla ei ole hajuakaan mikä tuonkin aiheutti, kai se olisi voinut olla jonkinmoinen kummitus tai jotain.
Niin joo, ja samassa huoneessa kuin tuo edellinen tapahtuma tapahtui, kuuluu minun mielestäni myöskin satunnaisesti hengitystä.. Siis semmoista ääntä kuin nukkuvasta ihmisestä lähtee. En vaan ole oikein varma, että kuulenko harhoja vai en.`
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itsekin joskus nukkuessani tai meditoidessani luullut kuulevani jonkun hengittävän lähellä, mutta sitten tajunnut että se oli oman hengitykseni, joka saattaa kuulostaa yllättäen aivan oudolta. Hengityshän usein muuttuu raskaaksi ja kohisevaksi heti nukahtamisen hetkellä, joten jos koit jonkinlaisen unihalvauksen (jolta tuo kuvailemasi kuulostaa), saattoi se hengitys olla omaasikin
Tai saattoi se olla kuuloharhakin. Mistä sitä tietää? En minä nyt usko että kannattaa kummituksia kuitenkaan pelätä. Nämä ovat sisäisiä prosesseja jotka saavat alkunsa omasta mielestäsi.
Itse olen kuullut vaikka minkälaisia omituisia ääniä siirtyessäni muuntuneisiin tajunnantiloihin. Joskus ne voivat olla aika järkyttävän kuuloisia tai jopa pelottavia, tai jopa tuntua kivuliailta päässä. Mutta kun nämä meidän astraalielimemme ovat sen verran ruosteessa, että niiden käynnistyessä kone vähän yskii ja savuttaa, niin tällaista tapahtuu aluksi. Äänet ovat sivutuote tietoisuudentilan muuttuessa, tai Castanedan termein: kokoomapisteen liikkuessa.
En usko että kannattaa pelätä mitään ilmaan leijailemista. Mielenkiintoisia kokemuksiahan ne ovat jos kohdalle sattuu. Ainoa pelättävä asia taitaa näissä jutuissa olla pelko itse. Mitä enemmän pelkäät, sitä enemmän olet vaarassa, koska se oma pelko voi ottaa jopa painajaismaisia hahmoja ja säikytellä sinua. Ilman pelkoa ei niitä painajaisiakaan enää ole, ja huomaat etteivät oudot äänetkään ole niin kovin outoja.
Ei ole mitään syytä mennä paniikkiin, mutta tämän asian sisäistäminen ei käy pelkästään älyllisellä tasolla, vaan se vaatii jonkin verran aikaa ja tietoisuutta. Minä olen tehnyt sopimuksen sisäisen Pimeyteni kanssa. Mitä pelättävää jossain hevosten kavioiden kopseessa muka olisi? Sehän on vain hevosten kavioiden kopsetta. Etkö pidä hevosista? :-)
Aluksi pelkäsin itsekin kaikenlaisia outoja tapahtumia ja olin ihmeissäni kuullessani meteliä ja ääniefektejä, mutta sitten totuin niihin ja aloin ottamaan ne vastaan ilman hätäilyä. Nykyään huomaan sekunnin murto-osaa ennen tietoisuuden tilan murtumista, että "nyt mennään!" ja osaan ottaa kylmäverisesti vastaan kaikki ääniefektit ja oudot kehon tuntemukset ja vain tarkastella tapahtumia neutraalisti ja hätäilemättä. Mitään pahaa ei silti ole sattunut, päinvastoin, kokemukseni ovat muuttuneet entistäkin mielenkiintoisemmiksi.
:Agwé:
Miten meditoidaan? Olisin aivan todella kiitollinen jos joku viitsisi vähän selvittää, miten se olisi hyvä aloittaa. Missä asennossa istua ja mitä "ajatella"? Tarvitaanko jotain ihme kynttilöitä tai muuta? Onko tavoite valaistuminen eli nirvana?
artikkeli
Kirjoittanut: meditaatiosta, 23.5.2003 klo 10.32
"Meditaatio - ei oppi ojaan kaada
Kun puhutaan meditaatiosta, mieleen nousee yleensä ensimmäisenä täydelliseen lootus-asentoon vaipuneet joogit Himalajan luolissa. Vaihtoehtoinen mielikuva on kiireinen perheenäiti, joka kriittisellä hetkellä, juuri ennen hermoromahdusta lankeaa mumisemaan johonkin nurkkaan hämäräperäistä mantraa. Joka tapauksessa mielikuvamme meditaatiosta on melkein aina itämainen. Meditaatio koetaan uskonnollisena toimituksena, joka kuuluu osana itämaisiin uskontoihin, esim. buddhalaisuuteen. Meditaatiota on kuitenkin harjoitettu myös Euroopassa, lähinnä Kreikassa ja Britanniassa. Tällöin kysymyksessä on ollut nimenomaan hengitykseen tai muuhun ilmiöön keskittyminen, läsnäoleminen hetkessä.
Kristillisen kirkon piirissä sana "meditaatio" on kokenut asennemuutoksen; vielä viisi vuotta sitten sen harjoittajat tuomittiin pakanoiksi, mutta nykyään sitä opetetaan jopa seurakunnissa ja hiljentymiseen kannustetaan erityisillä retriiteillä, jotka ovat olleet osa buddhalaisuutta jo vuosituhansia. Meditaatio on muuttunut uskonnosta riippumattomaksi, henkisen ja fyysisen tasapainon edistäjäksi, jota suositellaan niin liikemiehille, kuin kotiäideillekin. Mutta mitä meditaatio sitten on, miksi se kasvattaa suosiotaan kaikkien uskontokuntien edustajien keskuudessa kasvavalla vauhdilla?
Mitä meditaatio on?
Maditaation olemusta on erittäin vaikea kuvailla - ja samalla äärimmäisen helppo kuvailla. Meditaatio on tila, joka saavutetaan erilaisten mietiskelymenetelmien avulla. Menetelmiä on useita, joissain käytetään apuna mantraa, joissain visualisaatioita. Selkein, ja maallikkojen piirissä yleisin, menetelmä on hengityksen tarkkaaminen. Hengityksen tarkkaaminen ei vaadi harjoittajaltaan minkäänlaista uskonnollista sitoutumista, ainoastaan hiukan kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä. Meditaatiossa keskitetään huomio kokonaan läsnäolevaan hetkeen. Meditaation tarkoitus EI siis ole mielen täydellinen tyhjentäminen, jonkinlaisen huumetokkuran kaltaisen tilan saavuttaminen. Eikä se myöskään vaadi harjoittajaltaan itsensä ulkopuolelle siirtymistä tai transsinkaltaista olotilaa. Meditaatiotila on valpas ja raikas, ihminen huomioi maailman itsessään ja ympärillään selkeästi, muttei jää siihen kiinni. Yksinkertaisimmillaan vain - hengittämistä.
Meditaatio, perinteisessä mielessä, on kuitenkin aina myös henkinen harjoitus, joka tähtää yksilön vähittäiseen valaistumiseen. Valaistumisen tilan saavuttaminen pelkällä hengityksen tarkkaamisella on kuitenkin epätodennäköistä. Ihmisen on kehitettävä monipuolisesti myötätuntoaan, ymmärrystään maailmasta ja itsestään, ennen kuin tämä tila voidaan saavuttaa. Meditaation, kuten muidenkin harjoitusten, päämääränä ei kuitenkaan pitäisi olla mikään muu, kuin itse harjoitus.
Meditaatio keskittää huomion yksinkertaisiin asioihin, pelkistäen toimintoja. Hengitys on tietysti se olennaisin asia elämässä ja siksi sen liike noteerataan myös meditaatiossa. Päinvastoin kuin yleisesti luullaan, tämä ei välttämättä tarkoita nk. syvähengitystä, vaan ainoastaan huomion kiinnittämistä luonnolliseen hengityksen kulkuun. Liikunnallinen muoto perusmeditaatiosta on jooga, se sopii erityisesti ihmisille, jotka ovat luonteeltaan levottomia ja haluavat jatkuvasti tehdä jotain.
Miten meditaatio vaikuttaa?
Säännöllisen meditaatioharjoituksen ylläpitäminen parantaa ihmisen fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Sitä käytetään oheishoitona monessa sairaudessa ja sen yllättävän nopeatkin vaikutukset ovat auttaneet etenkin parantumattomasti sairaita, lähinnä stressiä ja jännitystiloja vähentämällä, sekä keskittämällä potilaan huomio tähän hetkeen. Meditaatio auttaa myös keskittymisvaikeuksissa ja on erityisen tervetullutta stressaavaa tai meluisaa työtä tekevälle. Fyysisesti se vaikuttaa keskushermostoa rauhoittavasti, elintoimintoja tasapainottavasti, stressiä ja jännityksiä laukaisevasti. Meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja tyynnyttää mielen. Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä myös magian harjoittamisessa; ilman keskittymiskykyä ja mielen tyyneyttä on hyvin vaikea saavuttaa tällä alalla yhtään mitään. Magian harjoittajan mieli, mikäli se pääsee haltijaltaan karkuun, voi saada aikaan monenlaista ongelmaa ja sotkua. Siksi mielenhallinta on ensiarvoisen tärkeää tällä alalla. Mielentyyneydestä on taatusti iloa myös tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Useimmiten esim. wiccojen opetukseen kuuluu tietty määrä visualisaatioharjoituksia, joiden avulla pyritään parantamaan kyseisen yksilön kykyjä magiassa. Mikäli ei pysty visualisoimaan eteensä magian kohdetta, on itse magian teko suhteellisen turha. Visualisaatio eri muodoissaan, kuten kaikki muukin keskittyminen, vaatii ehdotonta tarkkaavaisuutta ja mielenhallintaa. Näitä piirteitä kehittävän meditaatioharjoituksen sisällyttäminen päivittäisiin toimiin on hyödyllinen ja järkevä teko.
Miten aloitan?
Säännöllisen meditaatioharjoituksen aloittaminen sujuu mainiosti ilman opastustakin. Suositeltavaa on kuitenkin ensin hankkia tai lainata asiaa käsittelevää kirjallisuutta ja tutustua siihen ensin, jotta peruskäsitteet selviävät. Suomeksi on juuri julkaistu mainio opaskirja Meditaatio - buddhalainen tie mielentyyneyteen ja oivallukseen (tekijä Kamalashila), josta on kosolti iloa myös muille kuin buddhalaisille. Hengityksen tarkkaamisella on helpointa aloittaa. Jotta meditaatioharjoitus tuottaisi tuloksia, sen on syytä olla säännöllistä, aluksi riittää muutama kerta viikossa, ehkä puoli tuntia kerrallaan.
Aloitat hengityksen tarkkaamisen etsimällä itsellesi sopivan istuma-asennon, jossa voit mukavasti pysytellä vaaditun ajan. Asennon löytämisessä opaskirjoista (tai opettajasta) on valtavasti apua, mutta tärkeintä on, että selkä pysyy suorassa, mutta rentona. Lähtökohtana sopivassa asennossa kannattaa pitää nk. yhtä pistettä, joka löytyy pari senttiä navan alapuolelta. Tähän pisteeseen keskittyminen on tärkeää myös ki-aikidossa ja sen tiedostamisesta saattaa olla paljon hyötyä erilaisista jännitys- ja pelkotiloista kärsiville. Naisten on yleensä helpompi löytää tämä piste, sillä he hallitsevat ja tuntevat lantionpohjan lihaksiston paremmin kuin miehet.
Jos et löydä mukavaa asentoa tyynyjen avulla lattialla, kokeile istua tukevassa tuolissa. Jokaiselle löytyy oma asento, älä yritä heti alkuun istua täysilootuksessa, jollei se tunnu mukavalta. Tarkoituksena ei ole brassata kavereille, vaan hiljentyä. Siksi etenkin alussa voi olla hyvä idea pitäytyä omiussa oloissaan meditoidessaan, ryhmien vuoro on myöhemmin. Mukavan asennon löydyttyä rentouta itsesi ja anna hengityksen tasaantua. Hengityksen tulisi tapahtua pääasiassa nenän kautta, ainoastaan uloshengitys voi tapahtua suun kautta.
Anna ajatusten virrata vapaasti, mutta älä takerru niihin, eli älä jää pohtimaan illallisen raaka-aineita tai eilistä jalkapallo-ottelua. Suuntaa katseesi noin puolen metrin päähän, lattiaan tai seinään. Voit myös sulkea silmäsi kokonaan, mikäli et ole erityisen väsynyt tai olet herkkä näkö-ärsykkeille. Anna ajatusten lipua taka-alalle merkityksettöminä ja keskity hengitykseen. Tunne, kuinka se virtaa sisään ja ulos luontevasti, yllättävän kevyesti. Tiedosta hengityksen kulku ja sen iholla, sieraimissa ja elimistössä aiheuttamat reaktiot.
Ryhdy sitten laskemaan hengityksiä, aloittamalla laskeminen uloshengityksen lopussa. Yksi hengitys koostuu ulos- ja sisäänhengityksestä. Laske hengityksiä kymmeneen asti ja aloita sitten alusta. Kun huomaat keskittymisesi harhailevan, palaa aina takaisin alkuun, ykköseen. Älä suhtaudu laskemiseen kilpailu-asenteella, äläkä edes "treeninä", vaan palaa takaisin ykköseen hyvällä mielellä, mutta määrätietoisesti.
Kun keskittyminen sujuu hyvin ja pääset vähintään kerran kymmeneen asti (tai n. viiden minuutin kuluttua), voit siirtyä vaiheeseen kaksi, eli laskemaan hengityksiä ennen sisäänhengitystä. Ero on pieni, mutta tärkeä. Toimi samoin kuin äsken, laske hengityksiä kymmeneen ja palaa aina alkuun. Kun tämäkin vaihe sujuu, siirry seuraavaan vaiheeseen, jossa lopetat laskemisen ja keskityt vain hengityksen virtauksen tuntemiseen.
Viimeisessä vaiheessa tunne hengityksen synnyttämä ilmavirta nenässä tai nielussa. Jotkut tuntevat hengityksen parhaiten ylähuulessaan. Havainnoi ilmavirran lämpötilan vaihtelut sisään- ja uloshengityksen aikana ja tunne hengityksen aiheuttama väreily. Lopeta tämä vaihe yksinkertaisesti lopettamalla keskittyminen ja palaamalla takaisin "arkimaailmaan" venyttelemällä ja avaamalla silmäsi hitaasti. Meditaation jälkeen on hyvä ottaa hetken aikaa rauhallisesti, keittää kuppi teetä tai kahvia, tai käydä vaikka lyhyellä kävelyllä.
Monet pakanat kokevat luonnon elementtien, etenkin meren läsnäolon helpottavana meditaatiossa. Hengitykset voidaan laskea myös esimerkiksi visualisoimalla samalla rantaan iskeytyviä aaltoja, kunhan säilyttää samalla keskittymisensä. Kukin meditaatiovaihe kestää alussa n. 3-5 minuuttia, ajantajua helpottaa esim. kasetille nauhoitetut kellonlyönnit. Vaiheiden kesto pitenee ajan kuluessa ja keskittymiskyvyn parantuessa. Musiikin käyttäminen hengityksen tarkkaamisessa ei ole suositeltavaa.
Ennen meditaatiota on tärkeää muistaa sulkea ovi ja puhelin, jottei mitään häiriötekijöitä pääse syntymään. Alussa meditoijaa saattavat vaivata erilaiset mystiset ja yllättävät kutinat ja puutumiset, joita EI tarvitse jättää huomiotta: raavi jos kutittaa, vaihda asentoa jos tunnet puutumista. Palaa kuitenkin aina takaisin keskittymään. On hämmästyttävää, millaisen määrän tarpeetonta höpötystä ihmismieli pystyy kehittämään silloin kun tarkoitus olisi olla hiljaa."
lähde:http://www.kolumbus.fi/sagafre/Meditaatio.html