Liian myöhään, huomasi jääneensä yksin,
ei turvaa enää missään,
ei lohtua, ei apua..
Liian kauan jatkui tuska,
ei kukaan jaksanut katsoa,
ei auttaa, ei lohduttaa.
Liian paljon pakeni itseään,
pakeni muita, pakeni apua.
Nyt yksin odottaa tuo nuori tyttö,
että joku vielä muistaisi,
tahtoisi auttaa unohtamaan,
jälleen tyttöä jaksamaan.
ei turvaa enää missään,
ei lohtua, ei apua..
Liian kauan jatkui tuska,
ei kukaan jaksanut katsoa,
ei auttaa, ei lohduttaa.
Liian paljon pakeni itseään,
pakeni muita, pakeni apua.
Nyt yksin odottaa tuo nuori tyttö,
että joku vielä muistaisi,
tahtoisi auttaa unohtamaan,
jälleen tyttöä jaksamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin jo aikaisemmin runosi. Runosi on koskettava. Toisaalta siinä vaiheessa, kun tajuaa toistavansa käytöksessään opittua mallia, pystyy sen myös muuttamaan. Ehkä aika on lopettaa pakeneminen. Seuraavan ihmisen kohdatessa huomaat, ettet ole yksin. Lämmin halaus ja voimia sinne jonnekin!