moikka.....

ja elämä on päivästä... kirjoitti:

moriens. lienekkö tää tänne sit kuuluu mut kummiski.. mulla on ollut kamala tilanne kotona päällä,isäni lähti kotoa,kun täytin 3v ja pikkuveljeni oli tuolloin 1,5v. olen ollut isälläni käymässä säännöllisesti. ja äitini osaa todellakin ärsyttää minua totaalisesti,siihen asti aina kunnes häivyn paikalta ja pinna palaa. olin n,9v kun rupesin olemaan kuin pikkuvauva,laitoin äidin passaamaan minulle kaikkea,kun luulin todella,että hän kuolee,ja tällä tavoin yritin saada äidistä kaiken irti,ja yritin,että äitini huomaisi,kuinka rakastan häntä. se johtui osittain siitä,kun olin n,6v ja äitini oli nukuttamassa minua,ja pikkuveljeäni niin äitini sanoi että jos ette nyt nuku,niin piru hakee teidän yöllä helvettiin.:/ se oli kamalaa. sitten äitini alkoin uhkailla muutenkin,sanomalla,että mä viillän teiltä yöllä kurkut auki ja laitan kiviä sisään ja nakkaan mereen. se oli niin hirveää,ettei kukaan voi ymmärtää. ja sitten minut lähetettiin osastollee 9vuotiaana tuon omituisen vauva käytöksen takia. siitä ei ollut apua,pelkäsin todella että äiti tekee perheelle jotain. ja tilannetta pahentaa se,että äidillä ei ole ikinä ollut aikaa minulle. hän aina kehuu nuita sisaruksiani,sanomalla,että on se pikkusiskosi,niin kaunis,ei ihme,sillä onhan hänellä ihanampi isäkin kuin sinulla. ja joskus äitini paiskoo vieläkin tavaroita seinille ja rappukäytävän portaita alas kauppaostoksia. ja jos häneltä kysyy neuvoja kouluun liittyvissä asioissa,on vastaus useimmiten,vitustako minä tiiän,sunhan ne kuuluu tehdä. kun kysyn,että miksi sanot noin,hän sanoo,että niinhän hänellekkin aina sanotaan.en uskalla kertoa äidille yhtään mitään,kun pelkään,miten hän reagoi. ja koluun liittyen vielä sen verran,että nuorimmainen siskoni tällä hetkellä (7v) on siis eka luokalla. sai tuossa vasta todistuksen,sanoi äitini että meijän nuorimmainen se osaa,ei oo muilla menny yhtä hyvin.no kyllähän sillä menee hyvin,kun äitini on neuvomassa häntä hyvin hyvin paljon. ja hänellä ei ole enään pienempiä ärsyttämässä. kun minä sanon nykyään,että saisko lukea kokeisiin,hän huutaa että painu vittu kirjastoon lukemaan,että siellä veljesikin kävi lukemassa,kun oli lukiossa. eli tuntuu todella pahalta,kun äitini kehuu pikkusiskoani,eikä tsemppaa meitä muita lapsia ollenkaan. olen kertonut tilanteesta opettajille ihan vasta tässä koulun vaihdon jälkeen,ja isänikin on puhunut,asiasta tietää moni moni muukin ja kaikki ovat olleet aivan ihmeissään.olisi vaan niin ihanaa päästä johonkin perheeseen,jossa kuunneltaisiin ja autettaisiin. meillä ei ole minkäänlaisia sääntöjä kotona,ja olo tuntuu turvattomalta.kun äitini kutsutaan asioihin liittyviin keskusteluihin,hän esittää siellä ja sitten kotona hän huutaa,että vitun ääliö pentu,mitä vittua mä tuollasissa keskusteluissa ramppaan sun takia. ois vaan mukavaa saada tukea,ja ihania aikuisia,joilla olisi aikaa auttaa ja neuvoa.:) kouluakin on paha käydä,kun tietää että kotona ei men hyvin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä