silmäsi eivät enää minua nähneet
olemisen tunto minussa
oli vain päivien jono
sumu silmissä
minäni surkea menetys
oli suljettu suu
jäi kuoleva puu
kaikkoa minusta
kaikkoa kauas
älä uniini tule
olemisen tunto minussa
oli vain päivien jono
sumu silmissä
minäni surkea menetys
oli suljettu suu
jäi kuoleva puu
kaikkoa minusta
kaikkoa kauas
älä uniini tule
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin se juuri menee, kun kaikki menee päin p....ttä.
Ja sinä sanoit sen napakasti.
ja Sinä kehtaat vielä puhua kateudesta, en
ymmärrä Sinua sitten ollenkaan.
Mahdottoman vahvaa tekstiä, eikä mikään jää epä-
selväksi tässä. Siltikin, vaikka aihe on raskas,
saat säkeilläsi runosta omalla tavallaan nautit-
tavan. Toivon, että tuo kaikki on silti jo ohi
ja olet ehjempi kuin runosi antaa ymmärtää.