Kysymys

Terapiasta on monille apua.

käynyt terapiassa, tosin muiden ongelmien takia, ja minua se on auttanut.

Yleensähän se on vain sitä että istut ja höpötät psykiatrille tai terapeutille ja hän vain kuuntelee. Olen nyt itse käynyt muutaman kerran ja ihan mielenkiintoistahan se on. Kaipa siitä apuakin voi olla jos ei käy niin kuin minulle, menin nimittäin ihastumaan tuohon psykiatriin ja sehän on aika hankala tilanne...

Olin aika sekaisin, kun näitä identieettiasioita pohdiskelin. Hain ja sain apua terapiasta. Myös itseluottamukseni kasvoi tuona aikana, joten läheisille kertominen ei ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin.

Jos tuntee tarvitsevansa terapiaa ja jos siihen on mahdollisuus, kannattaa varmaankin yrittää hyötyä siitä. Itselleni terapiasta on ollut paljon apua ja varmasti siitä osansa ovat saaneet myös läheiseni. Terapian ulkopuolelle jää paljon asioita, jotka on selviteltävä itse. Yleensä asioista puhuminen, kuulluksi tuleminen ja ymmärtäminen auttavat. Eläminen jää kuitenkin itselle...

Itse kävin terapiassa aikanaan vuoden verran -joskaan en seksuaali-identiteettiäni etsimässä tai sitä puimassa, vaan aivan muista syistä.
Koen edelleen, että sain psykologiltani paljon keinoja selviytyä elämässä, ja luulenpa, että osin tuon hoitosuhteen ansiosta pystyin hyväksymään seksuaalisuuteni ilman sen kummempia kriisejä, kun viimein ymmärsin asioiden oikean laidan.
Terapian ansiosta opin tuntemaan itseni paremmin, hyväksymään muutokset itsessäni ja elämässäni.

Eli kyllä, minun on ollut sen jälkeen helpompi olla ihminen, nainen ja lesbo.