Miten Kiinasta adoptiota hakevia koskeva 60 000 euron netto-omaisuus arvioidaan ja onko kenelläkään kokemusta siitä, miten ehdoton vaatimus on? Tuntuu kovalta vaatimukselta 30 lapsiperheelle, jolla kuitenkin säännölliset tulot ja hyvä kasvuympäristö lapsille.
60 000 euron netto-omaisuus
*pipari*
192149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei tieto, vaan luulo, mutta mistäpä ne Kiinan adoptioviranomaiset muualta saisivat tietoa hakijoiden omaisuudesta kuin näiltä itseltään? Eli perustunee ihan hakijoiden itse laatimaan omaisuusluetteloon tuo netto-omaisuuden arvo. Tuskin esim. asuntoa tarvitsee arvioittaa kiinteistönvälittäjällä...
Erääseen toiseen kohdemaahan ainakin laadittiin itse omaisuusluettelo (talo, autot, osuus kuolleen sukulaisen jälkeenjättämistä metsistä ja mökistä...), joka sitten "vahvistutettiin" julkisella notaarilla. Eihän se notaari muuta vahvista kuin hakijoiden eli listan laatijoiden allekirjoitukset, mistäs notaari voisi kenenkään omaisuuden arvoa tietää? Meidän kohdemaassa ei ole tuollaista euro- (tai alunperin dollari-)määräistä omaisuusvaatimusta kuin Kiinassa, mutta viranomaiset kiinnittävät huomiota hakijoiden vakavaraisuuteen. Kiinan vaatimus on CCAA:n oma eli koskee kaikkia hakijoita samanlaisena, siis ehdottomana.
Mutta kyllä varmaan sosviranomaiset täällä päässä arvioivat, onko omaisuusluettelossa mitään totuuden perää. Ei sinne mitä tahansa voi säveltää vaikka oma ilmoitus olisikin. Mutta parempaa tietoa otetaan vastaan..
keskellä kaupunkia vuokrakämpässä ilman autoa? Asunto, auto tms. Eikö? Mihin ne säännölliset tulot sitten menevät?
En tiedä onko vaatimus kova vai ei, mutta meillä on kolme lasta, talo ja kaksi autoa, eli kyllä tuo vaatimus täyttyisi, eikä olla mitenkään korkeasti palkattuja.
Me ollaan akateeminen 30 pariskunta. Oltiin akateemisiin ammatteihin valmistuessa iältään 26- ja 29-vuotiaita. Silloin oli vielä jonkun verran muttei sikamaisesti opintolainoja niskassa. Ensimmäiset duunit olivat epävarmoja pätkätöitä, joiden palkkauskaan ei ollut aivan ruhtinaallinen, minkä takia ei heti ostettu omistusasuntoa. Kun sitten jälkikasvua alettiin väsäämään, jouduttiin siinäkin ostamaan lääkäreiden yms palveluita. No, nyt on vähitellen alkanut vähän omaisuuttakin karttua, mutta ei vieläkään tarvitse rahaa lapiolla siirtää. Kyllä nuo joidenkin adoptiokohdemaiden varallisuusvaatimukset ovat aika hurjia etenkin meille, jotka ovat joutuneet lainavaroilla opiskelemaan pitkiä tutkintoja. Nythän meilläkin on molemmilla vakiduunit ja ihan hyväpalkkaiset sellaiset. Adoptio-odotuskin kun on täällä Helsingissä niin hirveän pitkä, niin ehtiihän siinäkin säästää ;-) Tässä oli nyt sulle kuitenkin pieni esitelmä siitä, että ei sitä kaikilla ole autoja stereoineen, vaikka olisikin 30 . Meilläkin ammattikouluun menneet serkut ostelivat jo kesämökkiä ja kakkosautoa siinä vaiheessa, kun me vasta ensiasuntoa etsittiin. Turha näitä on kuitenkaan vertailla.
mutta totean vain oman kokemukseni pohjalta, että ei vaatimus minusta kohtuuton tai kova ole. Nyt ollaan 40 ja velattomia (kyllä meidän molempien oli pakko ottaa opintolainaa, mies opiskeli kolmekin tutkintoa ja ehti olemaan pari vuotta työttömänäkin), eikä nytkään mitenkään rahaa lapiolla siirrellä, nykyisin lapset kuluttaa sen mitä tienataan, kesämökki ei kiinnosta, matkustellaan mieluummin.
Aloittaja kyllä sanoi, että heillä on säännölliset tulot, eikä maininnut pätkätöitä tms. Erilaisiahan elämät ovat ja elinkustannukset vaihtelevat elintapojen ja asuinpaikan mukaan. Mutta ei siis _minusta_ kova vaatimus, alle 3-kymppisenä kylläkin. Kaksikymppisinä säästettiin lainaa, kolmekymppisinä maksettiin lainaa ja nyt nelikymppisinä sitten ei tartte siitä huolehtia.
tilanteet erilaisia. Meilläkin on kolme lasta. Ikää juuri se 30. Nyt on oma talo, johon on säästetty tähän asti. Autoja ei lasketa omaisuudeksi, vaikka täällä maalla on kaksi autoa käytännössä pakollisia (eikä ne edes ole niitä halvimpia). Perintojä, maita tms ei ole, eli kaikki on itse hankittua.
Me ollaan opiskeltu pitkään (vuorotellen) ja siinä sivussa tuotettu lapset. Asuttiin vuokralla ja sen kokoisessa asunnossa, että suunnilleen mahduttiin koko lössi. Ei niistä yhden ihmisen tuloista enää kauheasti säästöön jää, kun toinen opiskelee, pitää lapset elättää ja maksaa vuokraa suuria summia. Samalla summalla oltaisiin maksettu omaa asuntolainaa, mutta ei saatu sitä lainaa kun ei ollut riittävästi niitä säästöjä.
Nyt sitten molemmat ovat töissä, joten tulot ovat tuplaantuneet. Toisen palkka menee kokonaan asuntolainan maksuun ja toisen tuloistakin suuri summa menee taloon. Silti eletään huomattavasti leveämmin kuin tähän asti. Ja niitä lainan lyhennyksiä voidaan tarvittaessa pienentää, jos halutaan, mutta nyt ei haluta, kun pystytään maksamaan.
Meillä ei siis riitä varallisuus noihin vaatimuksiin, joten me sitten vain tuotetaan jälkikasvumme ihan omin voimin. Onnistuuhan se näinkin (neljäs syntyy keväällä), mutta olisimme mielestäni olleet kykyneväisiä tarjoamaan hyvän kodin jollekin kodittomalle tarvitsevalle, joka taatusti saisi taloudellisesti(kin) meillä paremmat olot kuin siellä jossain lastenkodissa.
ollut takaaja asuntolainaan joskus kymmenen vuotta sitten, niin oltaisiin vuokran sijasta kerätty sitä omaisuutta jo vuosia. Mutta kun ei ollut, molemmat asuneet omillaan jo ennen täysi-ikäisyyttä, niin ihan eläminen vie varsin paljon rahaa.
Eli kun asuntolainamme on otettu reilu vuosi sitten ja sitä on lyhennetty muutama hassu tonni, niin se (maksettu osuus) on sitten omaisuutemme? Ei taida ehtiä omaisuus karttua riittävästi, jotta voisi aloittaa prosessin.
alkaa, mutta teidän täytyy valita toinen kohdemaa!
Totta. Tämä Kiina-adoptio on vain ollut haaveissamme jo monta vuotta. Aluksi piti odottaa iän karttumista ja mennä naimisiin ehtojen täyttymiseksi (toki molemmat olisivat tapahtuneet muutenkin :)), mutta tuo omaisuusvaatimus on nyt sitten tullut uudeksi esteeksi. Mielestäni se on kohtuuton, eikä se ole lasten eduksi.
Onko tosiaan tommosia vaatimuksia?
En kyllä ymmärrä, miksi adoptiosta pitää tehdä tuollaisilla seikoilla vielä entistä vaikeampaa. Me olemme reilu parikymppinen, naimisissa oleva pariskunta, emmekä saa omia lapsia. Molemmat opiskelemme yliopsistossa ja olemme luottaneet siihen, että kunhan vaadittava ikä täyttyy niin niin aloitamme adoptioprosessin ja saamme sitä kautta oman pienen jäsenen perheeseemme. Mutta että pitää joku tietty määrä omaisuuttakin olla? Koskeeko tuo siis vain Kiinaa, vai onko kaikissa maissa joku tuollainen vaatimus?
Koskee ilmeisesti vain Kiinasta adoptointia. Tämä vaatimus on mielestäni tullut voimaan vasta kuluvan vuoden aikana. Mekin olemme opiskelleet pitkään ja uran ja omaisuuden haaliminen on jäänyt vähemmälle. Vaatimuksesta saa sellaisen käsityksen, että mammona on tärkeämpää kuin henkinen pääoma. Suuri omaisuus voi tarkoittaa myös omistautumista työlle, pitkiä töpäiviä jne. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa! Itse olemme asettaneet muut asiat kuin omaisuuden keräämisen etusijalle. Meillä tosiaan on omiakin lapsia, mutta koko ajan on sydämesä ja mielessä ollut myös paikka adoptiolapselle. Oletteko te ajatelleet muita kohdemaita vaihtoehtona?
"Meillä tosiaan on omiakin lapsia, mutta koko ajan on sydämesä ja mielessä ollut myös paikka adoptiolapselle"
Ehkä kannattaisi pikkuisen vielä miettiä, oletteko aivan kypsiä adoptoimaan? Aiotteko puhua lapsistanne sitten hänen kuullensakin noin? että tässä olis nämä meidän _omat_ lapset ja tässä sitten tämä adoptoitu...?
No mitäpä luulet?
Luulet varmaan itse olevasi joku superäiti.
Vaikea sitä ehkä vielä mieltää sitä vuosien päästä adoptoitavaa tuntematonta lasta "omana" lapsena, mutta tuskinpa sentään enää adoption jälkeen jatkaa biologisten ja adoptoitujen lapsien erottelua. Eli kasvapa itse isoksi, sillä jos olet adoptoinut lapsen niin sääli hänelle, kun on saanut äidiksi tuollaisen asioiden ytimen sivuuttavan ja ilmeisesti myös asioihin sekaantuvan naisihmisen.
Jos kysymyksesi oli tarkoitettu minulle, niin kyllä, olemme miettineet muitakin maita. Itse asiassa, meillä ei ole vielä mitään käsitystä kohdemaasta, koska en ole vielä antanut itselleni lupaa haaveilla niin "konkreettisesti". Olemme kuitenkin vasta 22-vuotiaita, joten odotusvuosia on edessä ennen prosessin aloittamistakin...
Oletpas epäsuopea ja pikkumainen.
Et näkojään ymmärtänyt asian ydintä lainkaan.
Säälin adoptiolastasi, noinko asiattomasti hänenkin tarpeensa sivuutetaan?
Miten tuo omaisuus "lasketaan"? Pyydetäänkö kiinteistövälittäjää tekemään hinta-arvio talostamme ja siitä vähennetään velat esim ;)? Plus sitten jotain arviota irtaimistosta..?
up....