Jaa-a. Rakkaus, rakkaus. Rakastuminen on sitä "jalat alta multa nyt veit". Rakkaus sitä että kestää harmaat päivätkin ja vastoinkäymisten ja vuosien jälkeenkin voi sanoa toiselle. Rakastan sinua v i e l ä k i n !! Tämä minun näkemys.
Kertoisitko, mitä yhteistä niillä sinun mielestäsi on?
Omaan mieleeni ei nopeasti tulee mieleen mitään, vaikka rakastuminen saattaakin joissain (harvinaisissa?) tapauksissa johtaa vuosien vieriessä rakastamiseen.
Tai ehkä se, että sanat merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita.
Olisiko niin, että jokainen voi rakastua tai ihastua, mutta kaikki eivät kykene rakastamaan - edes itseään tai jälkeläisiään.
Rakastuminen taitaa vaatia ainakin jonkinasteista seksuaalista viritystä toisin kuin rakastaminen.
Voiko ihminen rakastua itseensä?
0Äänestä
on eroa
Tietysti on hyvä rakastaa itseäänkin tai ainakin olla sinut itsensä kanssa, niin se rakastuminen, rakastaminenkin sujuu luonnikkaammin. Tottakai rakastumiseen kuuluu aina sitä seksuaalistakin kipinää. Rakastaa voi isäänsä/äitiänsä/lapsiansa/koiraansa/kissaansa, eikä näissä tunneta seksuaalista vipinää. Muuta en osaa sanoa...
0Äänestä
sitten
rakastunut olen mieheeni, jolta saan hellyyttä, kosketuksia, suudelmia,huomavaisuutta ja hänen kanssaan jaan ilot, surut, ja sängyn. Ja kuin myös minä olen rakastunut häneen.
En mä tätä kysymystä osaa ratkaista tämän paremmin.
0Äänestä
anteeksi
menee jo sanat sekasi.
0Äänestä
Sanat sekaisin
anteeksi kirjoitti:
menee jo sanat sekasi.
Etkö sinä siis ole rakastunut mieheesi, kun vain "miehesi on rakastunut sinuun"?
0Äänestä
ei pitäisi
Sanat sekaisin kirjoitti:
Etkö sinä siis ole rakastunut mieheesi, kun vain "miehesi on rakastunut sinuun"?
minun yöllä kirjoitella. hm hm.
0Äänestä
maissi55
...itse elämässäni elänyt. Rakastuminen on samaa kuin ihastuminen, sitä hupsuna heilumista, tunteiden ryöppyjä sinne tänne, elämä on ihan sekaisin, maailma vaan pyörii ympärillä kun on niin ihanaa, niin ihanaa. Eli se on tunnetila.
Rakastaminen tulee sitten joskus rakastumisen jälkeen, kun järki sanoo jotain ja pystyy tekemään päätöksiä. Totta tähänkin liittyy rakastumisen ja muitakin tunteita ja intohimoa jne Eli se on toimintaa mitä vähäinen järkikultani yrittää ohjata.
Rakkaus on ihmisen ominaisuus jolla sitä sitten rakastetaan. Rakastan välillä koko maailmaa ja välillä ukkokultaa ja milloin tenavia, kissoja ja koiria, niin ja rakastan intohimoisesti myös postimerkkejä, taidekirjoja ja espanjaa eli rakastaa voi mitä vaan.
Rakastelu on sitten sitä viettien laulua soittoa ja naurua.
Kaikenkaikkiaan mahdottoman mukava sana tuo rakkaus, tilanteen ja tarpeen mukaan vaan valitsee.
0Äänestä
Kaivanto
mitään lisäämään enkä poistaakaan tohdi. Kiitos! Tai no, rakkauden musiikkiin voisin lisätä, mutta se jäi varmaan pois sinulta kiireessä...
0Äänestä
hildurvonhopsis
Tuota piti oikein etsiä ja tutkia. Oma kokemukseni on, että nuorena ei oikein tiennyt mitä se RAKKAUS on ja olin 'rakastunut' (siis oikeasti 'vain ihastunut') moneenkin poikaan yhtä aikaa. Nuo ihastukset eivät edes itsekään tienneet aivan minun suurista tunteistani heitä kohtaan ♥
♥ Rakkaus ja rakastuminen ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Omia lapsiaan, vanhempiaan, mummoaan, sisarusten lapsia, serkkuja rakastan. Siihen ei liity mitään seksuaalista tunnetta. Mieheen olen rakastunut ja olen tullut kaksi kertaa äidiksi. Miehen ja naisen välinen rakkaus voi sammua, mutta rakkaus omiin lapsiin, vanhempiinsa, ystäviin, sukulaisiin - ei sammu - vaan kestää vielä 'kunnes kuolema meidät erottaa'. Ikävöin usein poisnukkunutta mummoani, rakkaita enojani, rakasta setääni, ystäviäni. Se rakkaus ei sammu koskaan ja minulla on heistä jokaisesta ihania muistoja.
Oletko vastarakastunut, mutta epävarma tunteidesi lujuudesta? Mene aivojen toiminnallisiin magneettikuvauksiin. "Rakastuminen saa aikaan voimakkaita fysiologisia reaktioita, jotka näkyvät hormonimittauksissa ja aivokuvauksissa", psykiatri Timo Partonen Kansanterveyslaitokselta kertoo. Rakastumisella on siis henkisen puolensa lisäksi vahva fyysinen puolensa, jota ei voi itse omalla päätöksellään sammuttaa, mutta ei myöskään synnyttää. Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti. "Elimistö tukee ihmisen itsessään tunnistamaa rakastumisen tunnetta. Jos fysiologinen reaktio ei etene, niin kuin ihastunut toivoisi, hän voi kokea koko tunteen pelkkänä häivähdyksenä. Suhteen onnistumistodennäköisyys heikkenee, jos fyysiset oireet ovat liian vaimeita."
Rakastuneen aivot eivät masennu Rakastuminen sekoittaa aivot varsin perinpohjaisesti. Rakastuneen aivoissa aktivoituvat pihtipoimu ja aivosaari, joiden toiminnan ansiosta vieraat kasvot alkavat viehättää. Myös empatia lisääntyy. "Vieraiden kasvojen viehätys laajentaa sitä kirjoa, kehen voi rakastua. Yleensä rakastumisen kohde on suhteellisen vieras." Pelkoa, surua ja vihaa säätelevän mantelitumakkeen toiminta puolestaan laantuu. "Rakastunut ei juurikaan koe negatiivisia tunteita. Tässä on se huono puoli, että tunnepohjainen oppiminen voi olla heikkoa eli edellisten suhteiden virheistä ei opita." Aivokuorukka, häntätumake ja prefrontaalisen aivokuoren oikea puoli aktivoituvat. "Rakastunut kokee mielihyvää, eikä kovin helposti masennusta. Hänen huomionsa kohdentuu puolisoon, eikä niinkään muihin ihmisiin."
Rakastunut stressaa, eikä opi Rakastuneen hormonimittauksissa näkyy selkeä kortisolin eli stressihormonin nousu. Vastarakastunut ei saa välttämättä unta muttei toisaalta tarvitsekaan kovin paljon unta ylivirittyneessä tilassaan. "Naisilla stressireaktio on voimakkaampi kuin miehillä, eli naisilla kortisolin määrä nousee 41 prosenttia, miehillä puolestaan 36 prosenttia." Naiset ja miehet alkavat muistuttaa toisiaan rakastuessaan. "Naisilla testosteronipitoisuus nousee kaksinkertaiseksi, kun taas miehillä miessukuhormoni vähenee 40 prosenttia. Testosteroni lisää naisten tavoitehakuisuutta parisuhteen muodostamisessa. Mies puolestaan sopeutuu ja sitoutuu paremmin parisuhteeseen, kun miessukuhormonin määrä laskee." Rakastuneen kehoon ryöpsähtelee huumeiden kaltaisia mielihyvähormoneja serotoniinia ja dopamiinia sekä seksuaalista halua lisäävää noradrenaliinia. "Rakastuneen aivokuvien ja hormonien muutokset ovat samansuuntaisia kuin maanis-depressiivisessä mielisairaudessa, kun ihmisellä on maaninen vaihe menossa eli hän kokee mielialansa poikkeuksellisen korkeaksi. Samoin vastasynnyttäneillä äideillä aivokuvat voivat näyttää samalta", Partonen kertoo. Morfiinin kaltaiset opioidit lisääntyvät rakastuessa selkeästi. "Opioidit vahvistavat dopamiinin vaikutuksia. Niiden yhteisvaikutus on euforia eli puhdas riemu."
Rakkausnarkkarit lentävät kukasta kukkaan Dopamiinia voi olla elimistössä myös liikaa, mikä aiheuttaa harhaluuloja ja sitä kautta sairaalloista mustasukkaisuutta ja pahimmillaan väkivaltaa. "Samankaltaisia harhaluuloja voi olla myös mielisairauksissa ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena." Rakastuneen kehon muuttuneita hormonipitoisuuksia ei ole mitattu tarkasti. "Huumeiden tai kipulääkkeiden käyttäjillä osa samoista aivoalueista aktivoituu kuin rakastuneellakin. Rakastuneen oireet ovat kuitenkin vähäisempiä, sillä rakastunut pystyy säilyttämään tiedolliset valmiutensa ja suoriutumaan normaalista elämästä siinä, missä huumeiden käyttäjän toimintakyky lamaantuu. Huumeidenkäyttö vähentää yleensä sosiaalisuutta toisin kuin rakastuminen." Rakastumisen voidaan ajatella aiheuttavan riippuvuutta ihmisille, jotka vaihtavat kumppania aina kiihkeimpien tunteiden sammuttua. Voimakas rakastuminen kestää yleensä puolesta vuodesta kahteen vuoteen, minkä jälkeen fysiologiset muutokset palautuvat ennalleen ja tunne syvenee tasaiseksi rakkaudeksi. Rakastumisen aiheuttama väliaikainen stressitila ei rasita kehoa, vaan rakkaus ja onnellisuus vaikuttavat positiivisesti terveyteen. "Rakastuminen aiheuttaa aluksi voimakasta mielihyvää, johon voi jäädä riippuvaiseksi. En usko riippuvuuden olevan yleistä, koska se käy hankalaksi suhteen kehittyessä. Riippuvaisille ihmisille kyseessä on ihmissuhdepeli, jossa haetaan itsekkäästi jännitystä ja vaaraa." Kun huumausaine loppuu, narkomaanin mielentila vaihtuu jyrkästi huonommaksi. "Rakastumisen vaikutus on pitkäaikaisempi kuin huumausaineen. Kuitenkin jos suhde loppuu isoon riitaan, toimintakyky voi lamaantua joksikin aikaa, kunnes pääsee taas jaloilleen." Hertta-Mari Kaukonen
Ei rakkaus ole huumetta, vaan rakastuminen saa ihmisen huumaantumaan - ainakin jos tunne valtaa molemmat osapuolet samanaikaisesti.
Parhaimmillaan sellaista voi kokea vaikkapa uudenlaisessa ympäristössä tai sopivassa vireessä oman tutun turvallisen rakkaan kumppanin kanssa useampiakin kertoja yhteisten vuosien kuluessa. Sellaisia hetkiä soisin useammille pariskunnille.
Itse toivoisin saavani rakastua vielä muutamia kertoja - ihanasti, hupsusti, hullaantuen - ehkä mieluiten yhteen ja samaan ihmiseen. ;))
Säilyttääköhän ihminen vanhuksenakin kyvyn rakastua? Rakastamisen kyvyn luulen lisääntyvän ja läheisiäkin kohteita tulee useimmille lisää, kun suku lisääntyy.
Kiitos Sinulle, HildurvonHöpsis, otin tekstisi talteen ja aion lukea sen joskus kaikessa rauhassa uudelleen. Tosi mielenkiintoinen analyysi aiheesta, josta minäkin luulen jotain tietäväni.;))
Hupsutellaan - rakastuneena tai ihan muuten vaan pelkästä elämänilosta. Niin, ja kaivetaan sitä iloa esille vaikka hampaat irvessä suurennuslasin kanssa, ellei muuten löydy.;))
0Äänestä
kiike
tunnemylskyä on lakastuminen, kaikki on hylskynmylskyn ja välillä velloo suossa ja välillä kelluu taivaanpilvissä, yhdessä on ihanaa ja elossa on olo ikävää, hulmaannusta ja kaipausta ja toiveita ja vaikka minkälaisia ajtuksia täynnä. Joskus käy niin ettei huomaa mitään, ei kuule mitään, ei näe mitään ei muista syödä eikä nukkua kun vaan on vain kukkuloita myöten täynnä täynnä unelmoivaa haaveilua.
Lakkaus on puolestaan ikuinen alkukesä ennen Juhannusta.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jaa-a. Rakkaus, rakkaus. Rakastuminen on sitä
"jalat alta multa nyt veit". Rakkaus sitä
että kestää harmaat päivätkin ja vastoinkäymisten ja vuosien jälkeenkin voi sanoa toiselle. Rakastan sinua v i e l ä k i n !!
Tämä minun näkemys.
Kertoisitko, mitä yhteistä niillä sinun mielestäsi on?
Omaan mieleeni ei nopeasti tulee mieleen mitään, vaikka rakastuminen saattaakin joissain (harvinaisissa?) tapauksissa johtaa vuosien vieriessä rakastamiseen.
Tai ehkä se, että sanat merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita.
Olisiko niin, että jokainen voi rakastua tai ihastua, mutta kaikki eivät kykene rakastamaan - edes itseään tai jälkeläisiään.
Rakastuminen taitaa vaatia ainakin jonkinasteista seksuaalista viritystä toisin kuin rakastaminen.
Voiko ihminen rakastua itseensä?
Tietysti on hyvä rakastaa itseäänkin tai ainakin olla sinut itsensä kanssa, niin se rakastuminen, rakastaminenkin sujuu luonnikkaammin.
Tottakai rakastumiseen kuuluu aina sitä seksuaalistakin kipinää.
Rakastaa voi isäänsä/äitiänsä/lapsiansa/koiraansa/kissaansa, eikä näissä tunneta seksuaalista vipinää.
Muuta en osaa sanoa...
rakastunut olen mieheeni, jolta saan hellyyttä, kosketuksia, suudelmia,huomavaisuutta ja hänen kanssaan jaan ilot, surut, ja sängyn.
Ja kuin myös minä olen rakastunut häneen.
En mä tätä kysymystä osaa ratkaista tämän paremmin.
menee jo sanat sekasi.
Etkö sinä siis ole rakastunut mieheesi, kun vain "miehesi on rakastunut sinuun"?
minun yöllä kirjoitella. hm hm.
...itse elämässäni elänyt.
Rakastuminen on samaa kuin ihastuminen, sitä hupsuna heilumista, tunteiden ryöppyjä sinne tänne, elämä on ihan sekaisin, maailma vaan pyörii ympärillä kun on niin ihanaa, niin ihanaa.
Eli se on tunnetila.
Rakastaminen tulee sitten joskus rakastumisen jälkeen, kun järki sanoo jotain ja pystyy tekemään päätöksiä. Totta tähänkin liittyy rakastumisen ja muitakin tunteita ja intohimoa jne
Eli se on toimintaa mitä vähäinen järkikultani yrittää ohjata.
Rakkaus on ihmisen ominaisuus jolla sitä sitten rakastetaan. Rakastan välillä koko maailmaa ja välillä ukkokultaa ja milloin tenavia, kissoja ja koiria, niin ja rakastan intohimoisesti myös postimerkkejä, taidekirjoja ja espanjaa eli rakastaa voi mitä vaan.
Rakastelu on sitten sitä viettien laulua soittoa ja naurua.
Kaikenkaikkiaan mahdottoman mukava sana tuo rakkaus, tilanteen ja tarpeen mukaan vaan valitsee.
mitään lisäämään enkä poistaakaan tohdi. Kiitos! Tai no, rakkauden musiikkiin voisin lisätä, mutta se jäi varmaan pois sinulta kiireessä...
Tuota piti oikein etsiä ja tutkia. Oma kokemukseni on, että nuorena ei oikein tiennyt mitä se RAKKAUS on ja olin 'rakastunut' (siis oikeasti 'vain ihastunut') moneenkin poikaan yhtä aikaa. Nuo ihastukset eivät edes itsekään tienneet aivan minun suurista tunteistani heitä kohtaan ♥
♥ Rakkaus ja rakastuminen ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Omia lapsiaan, vanhempiaan, mummoaan, sisarusten lapsia, serkkuja rakastan. Siihen ei liity mitään seksuaalista tunnetta. Mieheen olen rakastunut ja olen tullut kaksi kertaa äidiksi.
Miehen ja naisen välinen rakkaus voi sammua, mutta rakkaus omiin lapsiin, vanhempiinsa, ystäviin, sukulaisiin - ei sammu - vaan kestää vielä 'kunnes kuolema meidät erottaa'. Ikävöin usein poisnukkunutta mummoani, rakkaita enojani, rakasta setääni, ystäviäni. Se rakkaus ei sammu koskaan ja minulla on heistä jokaisesta ihania muistoja.
♥ Katsohan tuolta - jos kiinnostaa:
http://www.google.fi/searchhl=fi&q=Rakastuminen2C rakka us&btnG=Google-haku&meta=
http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=01/2007&id=7dcd61f
Huume nimeltä rakkaus
Oletko vastarakastunut, mutta epävarma tunteidesi lujuudesta? Mene aivojen toiminnallisiin magneettikuvauksiin.
"Rakastuminen saa aikaan voimakkaita fysiologisia reaktioita, jotka näkyvät hormonimittauksissa ja aivokuvauksissa", psykiatri Timo Partonen Kansanterveyslaitokselta kertoo.
Rakastumisella on siis henkisen puolensa lisäksi vahva fyysinen puolensa, jota ei voi itse omalla päätöksellään sammuttaa, mutta ei myöskään synnyttää. Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti.
"Elimistö tukee ihmisen itsessään tunnistamaa rakastumisen tunnetta. Jos fysiologinen reaktio ei etene, niin kuin ihastunut toivoisi, hän voi kokea koko tunteen pelkkänä häivähdyksenä. Suhteen onnistumistodennäköisyys heikkenee, jos fyysiset oireet ovat liian vaimeita."
Rakastuneen aivot eivät masennu
Rakastuminen sekoittaa aivot varsin perinpohjaisesti. Rakastuneen aivoissa aktivoituvat pihtipoimu ja aivosaari, joiden toiminnan ansiosta vieraat kasvot alkavat viehättää. Myös empatia lisääntyy.
"Vieraiden kasvojen viehätys laajentaa sitä kirjoa, kehen voi rakastua. Yleensä rakastumisen kohde on suhteellisen vieras."
Pelkoa, surua ja vihaa säätelevän mantelitumakkeen toiminta puolestaan laantuu.
"Rakastunut ei juurikaan koe negatiivisia tunteita. Tässä on se huono puoli, että tunnepohjainen oppiminen voi olla heikkoa eli edellisten suhteiden virheistä ei opita."
Aivokuorukka, häntätumake ja prefrontaalisen aivokuoren oikea puoli aktivoituvat.
"Rakastunut kokee mielihyvää, eikä kovin helposti masennusta. Hänen huomionsa kohdentuu puolisoon, eikä niinkään muihin ihmisiin."
Rakastunut stressaa, eikä opi
Rakastuneen hormonimittauksissa näkyy selkeä kortisolin eli stressihormonin nousu. Vastarakastunut ei saa välttämättä unta muttei toisaalta tarvitsekaan kovin paljon unta ylivirittyneessä tilassaan.
"Naisilla stressireaktio on voimakkaampi kuin miehillä, eli naisilla kortisolin määrä nousee 41 prosenttia, miehillä puolestaan 36 prosenttia."
Naiset ja miehet alkavat muistuttaa toisiaan rakastuessaan.
"Naisilla testosteronipitoisuus nousee kaksinkertaiseksi, kun taas miehillä miessukuhormoni vähenee 40 prosenttia. Testosteroni lisää naisten tavoitehakuisuutta parisuhteen muodostamisessa. Mies puolestaan sopeutuu ja sitoutuu paremmin parisuhteeseen, kun miessukuhormonin määrä laskee."
Rakastuneen kehoon ryöpsähtelee huumeiden kaltaisia mielihyvähormoneja serotoniinia ja dopamiinia sekä seksuaalista halua lisäävää noradrenaliinia.
"Rakastuneen aivokuvien ja hormonien muutokset ovat samansuuntaisia kuin maanis-depressiivisessä mielisairaudessa, kun ihmisellä on maaninen vaihe menossa eli hän kokee mielialansa poikkeuksellisen korkeaksi. Samoin vastasynnyttäneillä äideillä aivokuvat voivat näyttää samalta", Partonen kertoo.
Morfiinin kaltaiset opioidit lisääntyvät rakastuessa selkeästi.
"Opioidit vahvistavat dopamiinin vaikutuksia. Niiden yhteisvaikutus on euforia eli puhdas riemu."
Rakkausnarkkarit lentävät kukasta kukkaan
Dopamiinia voi olla elimistössä myös liikaa, mikä aiheuttaa harhaluuloja ja sitä kautta sairaalloista mustasukkaisuutta ja pahimmillaan väkivaltaa.
"Samankaltaisia harhaluuloja voi olla myös mielisairauksissa ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena."
Rakastuneen kehon muuttuneita hormonipitoisuuksia ei ole mitattu tarkasti.
"Huumeiden tai kipulääkkeiden käyttäjillä osa samoista aivoalueista aktivoituu kuin rakastuneellakin. Rakastuneen oireet ovat kuitenkin vähäisempiä, sillä rakastunut pystyy säilyttämään tiedolliset valmiutensa ja suoriutumaan normaalista elämästä siinä, missä huumeiden käyttäjän toimintakyky lamaantuu. Huumeidenkäyttö vähentää yleensä sosiaalisuutta toisin kuin rakastuminen."
Rakastumisen voidaan ajatella aiheuttavan riippuvuutta ihmisille, jotka vaihtavat kumppania aina kiihkeimpien tunteiden sammuttua.
Voimakas rakastuminen kestää yleensä puolesta vuodesta kahteen vuoteen, minkä jälkeen fysiologiset muutokset palautuvat ennalleen ja tunne syvenee tasaiseksi rakkaudeksi. Rakastumisen aiheuttama väliaikainen stressitila ei rasita kehoa, vaan rakkaus ja onnellisuus vaikuttavat positiivisesti terveyteen.
"Rakastuminen aiheuttaa aluksi voimakasta mielihyvää, johon voi jäädä riippuvaiseksi. En usko riippuvuuden olevan yleistä, koska se käy hankalaksi suhteen kehittyessä. Riippuvaisille ihmisille kyseessä on ihmissuhdepeli, jossa haetaan itsekkäästi jännitystä ja vaaraa."
Kun huumausaine loppuu, narkomaanin mielentila vaihtuu jyrkästi huonommaksi.
"Rakastumisen vaikutus on pitkäaikaisempi kuin huumausaineen. Kuitenkin jos suhde loppuu isoon riitaan, toimintakyky voi lamaantua joksikin aikaa, kunnes pääsee taas jaloilleen."
Hertta-Mari Kaukonen
Ei rakkaus ole huumetta, vaan rakastuminen saa ihmisen huumaantumaan - ainakin jos tunne valtaa molemmat osapuolet samanaikaisesti.
Parhaimmillaan sellaista voi kokea vaikkapa uudenlaisessa ympäristössä tai sopivassa vireessä oman tutun turvallisen rakkaan kumppanin kanssa useampiakin kertoja yhteisten vuosien kuluessa. Sellaisia hetkiä soisin useammille pariskunnille.
Itse toivoisin saavani rakastua vielä muutamia kertoja - ihanasti, hupsusti, hullaantuen - ehkä mieluiten yhteen ja samaan ihmiseen. ;))
Säilyttääköhän ihminen vanhuksenakin kyvyn rakastua? Rakastamisen kyvyn luulen lisääntyvän ja läheisiäkin kohteita tulee useimmille lisää, kun suku lisääntyy.
Kiitos Sinulle, HildurvonHöpsis, otin tekstisi talteen ja aion lukea sen joskus kaikessa rauhassa uudelleen. Tosi mielenkiintoinen analyysi aiheesta, josta minäkin luulen jotain tietäväni.;))
Hupsutellaan - rakastuneena tai ihan muuten vaan pelkästä elämänilosta. Niin, ja kaivetaan sitä iloa esille vaikka hampaat irvessä suurennuslasin kanssa, ellei muuten löydy.;))
tunnemylskyä on lakastuminen, kaikki on hylskynmylskyn ja välillä velloo suossa ja välillä kelluu taivaanpilvissä, yhdessä on ihanaa ja elossa on olo ikävää, hulmaannusta ja kaipausta ja toiveita ja vaikka minkälaisia ajtuksia täynnä. Joskus käy niin ettei huomaa mitään, ei kuule mitään, ei näe mitään ei muista syödä eikä nukkua kun vaan on vain kukkuloita myöten täynnä täynnä unelmoivaa haaveilua.
Lakkaus on puolestaan ikuinen alkukesä ennen Juhannusta.