Oletko joutunut kokemaan suhteessasi fyysistä väkivaltaa?
Gallup
astorte
9888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta todellakin ansaitsin sen. Olin todellinen k-pää isolla K:lla.
senkin on joutunut kokemaan.
hänen heikkona hetkenä.
Muutama mustelma pöytään törmäämisestä,eli se oli sellaista tönimistä ja nurkkaan ahdistamista.
Vaikka olisi kuinka k**ipää,niin se ei oikeuta ikinä ketään käyttämään minkäänlaista väkivaltaa.Oman v***tuksen ja pahan olon itseään ja toista kohtaan pitää pyrkiä näyttämään muulla tavoin.
Pelästyin tapahtunutta niin paljon,että hän ymmärsi pelästyä sitä mitä aiheutti minulle.Kun riitelemme niin olen varuillani,vaikka tapahtuneesta on kauan ja mitään sellaista ei ole enää tapahtunut.Mutta hän tuhosi silloin jotain ja en tiedä korjaantu se enää koskaan...?
Minua on kiusattu henkisesti ja uhkailtu ja läpsitty kunnes hermostuin ja istutin nyrkkini naisen leukapieleen. En ole itseeni tyytyväinen, mutta provosointi loppui ja suhde jatkui ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Joskus sentään voi käydä hyvinkin.
hyväksy väkivaltaa missään muodossa. En henkistä en fyysistä.
En ole myöskään kokenut fyysistä väkivaltaa. Vaihtaisin heti maisemaa jos sellaista tapahtuisi!
kokennut fyysistä väkivaltaa minusta sitä pitää osata riidellä ilman että käyttäisi millään tavalla väkivaltaa ei henkistä myöskään.
En ole, enkä suosittele kenellekään muullekaan sellaisessa suhteessa jatkamista. Sen enempää fyysisen kuin henkisenkään väkivallan alla elämistä. Ihminen on enemmän arvoinen.
Muutaman kerran exäni kimpaantui jostakin ja yritti huitaista naiselliseen tyyliin avokämmenellä. Itse kuitenkin harrastan nyrkkeilyä, joten mua ei ihan helpolla lyödä, eikä hänkään muuta kuin yritti läppäistä.
Pahaltahan se silti tuntui, mutta en pelästynyt tai ylipäätään ole koskaan pelännyt häntä. En ole myöskään alkanut itse provosoitua vaan vain napannut ranteista kiinni ja rauhoitellut. Kokoeroa meillä on mun hyväkseni huomattavan paljon, joten ehkä sekin on vaikuttanut siihen, että hän on yrittänyt huitaista.
Tapaillessani olen joskus törmännyt naisiin (nimenomaan naisellisiin ja hetskutaustaisiin), jotka ovat suoraan sanoneet että joskus tekee mieli "tapella" fyysisesti ja että se myös luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta, kun tietää että toinen on vahva ja itse ei pärjää. Samalla myös tietää, ettei toiseen satu kun toinen on kooltaan ja voimiltaan ylivoimainen.
Itse en kuitenkaan halua perustaa omaa suhdettani periaatteelle, että nainen voi huonon päivän yllättäessä ja kerran kuukaudessa kärttyisenä hypätä niskaan. Vaikka se kuinka helpottaisikin häntä eikä tuottaisi mulle sen suurempaa harmia, on se mulle vieras ajatus enkä lähtökohtaisesti hyväksy fyysistä väkivaltaa suhteessa.