Molskahdus.

Miehet olivat kuin pieniä muurahaisia, jos heitä olisi katsellut ylhäältä vaaran päältä,missä kaksi taloa seisoi aukealla.He avasivat avantoa ja lapioivat jään kappaleita pois siitä, heitellen ne kauemmas.
Oli talvinen pakkaspäivä ja lunta ei ollut vielä näin joulun alla paljoakaan jäällä,eikä myös metsissä.
Eihän siinä kerennyt hikikään tulla, kun miehet saivat avannon auki ja verkkonarun kaivettua vedenalta esiin.Vesi oli tummaa ja kuitenkin kylmää jo tähän aikaan vuodesta.
-Saapipa nähä onko se järvi ollu antoisalla päällä,vai jääpikö keittokalat saamata,tuumasi toinen miehistä ja vilkaisi samalla kaverinsa ilmeitä.
-Eläpä Aapeli epäile,ku oot minun matkassa,niin kalata ei jäähä,vastasi toinen itsevarmana.
-Niin no ootha sinä kyllä semmonen kalamies,että koko pitäjä tietää sinut.
-Eläpä naljaile tai tiputan sinut avantoon,vastasi Vilho ja naurahti sanojensa perään.
-Eipä sitten kehuta,jos tuomoiset on seuraukset. Kumpi rupejaa vetämään narua,saataisi olla sulla nuoremmat näpit tähän hommaan,kyseli Aapeli ja kahteli taas kaveriiaan kysyvästi.
-Vejähä sinä vaan,niin minä kipasen sen vetämään takasi veteen tuolta toisesta reijästä.
-No,tehhään niin sitte,totesi Aapeli ja heitti kinttaat jäälle avannon reunalle.
Miehet eivät kerenneet alkaa kunnolla verkon vetoa, kun järven rannalta alkoi kuulua lähestyvää moottorien mörinää ja ne lähestyivät järveä.
Äänistä pystyi päättelemään,että sieltä oli tulossa useampi,kuin yksi kelkka,niitä oli useampi.
Järvellä olleet miehet kääntyivät katsomaan rannalle ja pian sieltä tuli moottorikelkkoja rivissä järven jäälle.Niitä tuli yli puolen kymmentä ja vaudikkaasti ne lähtivät etenemään järven päästä pitkin sen reunaa eteenpäin.Aluksi ne näyttivät pieniltä pisteiltä,mutta kasvoivat sitä mukaa suuremmiksi,kun lähestyivät miehiä.
Yllättäen kelkat kääntyivät kohti verkkomiehiä ja pian ne olivatkin avannon ja miesten ympärillä.
Kelkkailijat sammuttivat pärisevät kelkkansa ja rupesivat riisumaan kypäriään päistään.
-Päivää,on isännät lähtenyt verkoille,huusi punanaamainen iso mies kelkansa päällä istuen.
-Niin ollaan lähetty,sanoi Aapeli miehelle.
-Tuleeko sitä kalaa,jatkoi mies nyt jo sanomalla.
-Vaikea sannoo, ku verkot vielä jään alla,puutui myös Vilho keskustelluun.
-Ai jaa,minä olen Piispanen ja ollaan Helsingistä.
-Käviskö isännille,jos juotaisiin tässä vähän lämmintä ja katsottaisiin samalla teidän verkon nostoa,kysyi sama iso mies.
-Mikäpä siinä,saapiha tätä katella,vastasi Aapeli ja katsoi miesten pois kömpimistä kelkojen päältä.
-Täällä pohjoisessa on hyvät kelkkailu reitit.Lähdettiin aamulla tuolta naapuri kunnasta ja illaksi olisi tarkotus päästä pohjoiseen naapuriin.Tulee reilusti kilometrejä,mutta mikäs näitä reittejä on ajella, jatkoi Piispanen vuolasta selitystään.
Miehet kaivelivat varusteitaan ja eväitään, samalla kun Piispanen jatkoi puhettaan.
-Me lähettiin poikien kanssa vähän rentoutumaan tänne pohjoiseen.Nämä herrat ovat työntekijöitäni ja pitäähän sitä henkilökunnasta pitää huolta.
-Pittäähä sitä,kerkesi Vilho sanoa väliin.Aapeli kiskoi jo verkon pään näkyville ja rupesi vetämään verkkoa järvestä.
Piispanen kertoili firmastaan ja esitteli miehiään.Se otti repustaan termospullon ja kaatoi siihen kuumaa kahvia.Sitten se kaivoi lasisen pullon ja kaatoi siitä kahvin sekaan jotakin.
-Ottaako isännät lämmikettä,kysyi Piispanen ja näytti pulloaan .
-Jaa,mitenkä tuo lienee,arvaili Vilho ja katseli Aapelia.
-Kiitosta vain,mutta minä jätän nyt välistä,vastasi Aapeli ja jatkoi verkon vetoa.
-Tämä on laatu konjakkia,tyrkytti Piispanen pulloa Vilholle.
Vilho siirtyi Piispasen kelkalle ja otti pari nopeaa siemausta pullosta ja antoi sen pieni irvistys naamallaan takaisin.
-Joo,hyvät on konjakit,tuumaili mies ja siirtyi taas avannon reunalle.
Pian alkoi myös tulla kalaa verkosta ja Aapeli rupesi irrottamaan pois ensimmäistä matikkaa.
Kelkkamiehet rupattelivat keskenään ja katsoivat samalla avannolla häärääviä miehiä.
Sitä mukaa kun kaloja tuli heitti Aapeli ne jäälle ja Vilho laski niistä veret ja heitti ne saaviin missä oli vettä.Saavi taas oli vanhan kelkan perässä olevalla reellä.
-Hyvin näyttää kalaa tulevan,sanoi Piispanen ja oli tullut lähemmäs avantoa.
-Kyllä tässä järvessä on kalat viihtyny,totesi Aapeli ja
jatkoi verkkojen vetoa.
-Kuinka monta verkkoa siellä on,kun ei loppua näy, ihmetteli Piispanen ja astahti horjahtaen lähemmäs.
-Neljä siellä pitäisi olla.Varoo sitä avannon reunaa,vastasi Vilho miehelle,kun näki Piispasen työntyvän lähemmäs avantoa.
Pian kalastajat olivat kokeneet verkonsaa ja Vilho juoksi toiselle avannolle vetämään ne takaisin jään alle.Mies kahteli kauempaa kuinka Aapeli ja Piispanen olivat toisella avannolla ja mietti mielessään,että etelän mies horjahteli uhkaavasti liukkaalla reunastalla.Kunhan ei putoaisi koko ukko avantoon,kun niin lähellä heiluu,ajatteli Vilho mielessään.
Vilho veti narua ja Piispanen pulisi hirveästi toisella avannolla.
Aapeli näytti Vilholle merkkiä,että verkot on vedessä ja mies voi lopettaa narusta vetämisen.
Sillä aikaa Piispanen oli taas kelkalla ja konjakkipullo huulilla ja mies lähti vielä tarjoamaan siitä ryyppyä Aapelille.Miehen tulo oli vain liian rentoa ja varomatonta,niinpä kun mies pääsi Aapelin viereen ,ei hänen kengät pitäneet liukkaalla jäällä.
Kuului hirvittävä karjaisu ja molskaus,kun iso tekonen mies mätkähti ensi avannon reunaan selälleen ja liukui siitä avantoon.
Aapeli hämmästeli hetken, että mitä oli tapahtunut, mutta sieppasi sitten tuuran ja ojenteli sitä avannossa olijaa päin.Piispanen räpiköi avannossa ja yritti tarttua tuuraan ja saikin siitä otteen.
Aapeli kiskoi miestä ja muutkin kelkkailijat oli jo avannon reunalla avittamassa pomoaan ylös hyisestä vedestä.Joku sai Piispasta kauluksesta kiinni ja yritti kiskoa siitä miestä pois avannosta,mutta eihän se niin helposti käynytkään.Lopulta mies saatiin yhteisvoimin avannon reunalle ja siitä mies kiskottiin jäälle.
-Hukkua sitä meinasi,änkytti Piispanen ,kun istui märkänä järvellä.Se oli selvästi pois tolaltaan ja järven vesi oli kylmentänyt miehen.
-Enkö minä sanonu,että varroo sitä avannon reunaa, puuskutti Vilho,kun oli juossut paikalle.
-Hukkua meinasin,toisteli vain Piispanen ja oli kuin uitettu koira.