mitään tilanteessa, jossa vanhus asunut yhden lapsen perheen kanssa ja joutunut siitä pysyvään laitoshoitoon ja tämä yhden lapsen perhe ottaa käyttöönsä vanhuksen irtaimiston - käytännössä kaiken mitä vanhuksella on?
Kun jotenkin sellainen käsitys, että vasta kuoleman jälkeen saa kajota vanhuksen omaisuuteen ja sittenkin kaikkien lasten oltava läsnä. Ei tiedä yhtään mihin ja minne kaikki menee...On epäilyjä, että tärkeitä papereita ym dokumentteja hävitetään (tai on jo hävitetty)
Vanhus ei ole viime vuosina ollut oikeustoimikelpoinenkaan, eikä ole kyennyt toimittamaan asioitaan vuosiin...nyt ei ole kyse rahoista(eikä sitä ei varmaan juuri olekaan) mutta peri-aatteesta ja omaisuuden koskemattomuudesta.
Tietääkö kukaan neuvoa tai onko kokemusta? Kiitos!
Kun jotenkin sellainen käsitys, että vasta kuoleman jälkeen saa kajota vanhuksen omaisuuteen ja sittenkin kaikkien lasten oltava läsnä. Ei tiedä yhtään mihin ja minne kaikki menee...On epäilyjä, että tärkeitä papereita ym dokumentteja hävitetään (tai on jo hävitetty)
Vanhus ei ole viime vuosina ollut oikeustoimikelpoinenkaan, eikä ole kyennyt toimittamaan asioitaan vuosiin...nyt ei ole kyse rahoista(eikä sitä ei varmaan juuri olekaan) mutta peri-aatteesta ja omaisuuden koskemattomuudesta.
Tietääkö kukaan neuvoa tai onko kokemusta? Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun jotenkin on sellainen käsitys, että toisaalla asuvat jälkeläiset ovat huolissaan siitä, että vanhusta lähellä oleva löytää tärkeitä dokumentteja ja jopa hävittää niitä tai saa ainakin jotain etua tai ainakin se voi olla mahdollista. Tai ainakin sellaista voi epäillä.
Useimmiten kyse on vanhuksen tahdosta. Ei ole syytä tehdä mitään.
juttu varmaan monelle. Minun mielestäni kuitenkin jokaisen tuossa tilanteessa olevan - jos on sivistynyt - pitää ottaa huomioon toisetkin omaiset.
En ainakaan itse voisi millään kajota kenenkään omaisuuteen ilman, että toiset omaiset ja läheiset olisivat tietoisia.Minulle on vaikeaa kurkistaa edes löytölompakon sisältöön, koska on liian intiimiä ja toisen omaisutta. Neuvoisin, että paras keino on ottaa tilanne puheeksi ja yhteistuumin päättää missä säilyttää omaisuus ennen kuolemaa.
>>Neuvoisin, että paras keino on ottaa tilanne puheeksi ja yhteistuumin päättää missä säilyttää omaisuus ennen kuolemaa.
sikiävät yleensä siitä, että yksi varastaa kaiken. Kiinteistöt varastettuaan hän käyttää hyväkseen vanhempansa eläkerahat, koettaa kiristää sisaruksiltaan 'hoitopalkkaa', kun siihen ei yhteiskunnalta ole oikeutettu, koska vei vanhuksen pois hyvästä hoidosta, vastoin kaikkien mieloipidettä (vanhuksenkin, hän ei uskalla sanoa hullulle mitään).
Sellaisilla possukoilla on jokin nixnaxahtanut pikku päässä. He luulevat voivansa hamuta itselleen vanhempien rakkauden viemällä heidän omaisuutensa. He menettävät perheensä rakkauden ja kunnioituksen, ja ovat koko kylän pilkan kohde. Ja he eivät ymmärrä olevansa se säälittävä, naurettava epätoivoinen otus. He luulevat toimivansa taloudellisesti taitavasti, kartuttaessaan omaa eläkekassaansa. Sisaruksista viis.
Oletko tutkituttanut pääsi? Sinulla saattaa olla aivokasvain. Ennustan, että sinulla se on aivojesi oikenpuoleisella lohkolla.
Kuvaamasi tapaus ei edusta tyypillistä suomalaista perintöriitaa. Se kuvannee sinua itseäsi, jonka mielestä muut perilliset ovat "pullikoitsijoita" ja sinä se, jonka tahtoon kaikkien muiden tulisi mukautua. Ikävää kannaltasi, että "pullikoitsijat" ilmeisesti tuntevat oikeutensa ja pitävät puolensa.
olleena, kehoitan sinua valmistautumaan siihen, että vanhuksen kuoleman jälkeen löytyy testamentti joka vanhuksella on teetetty ja olet tilanteessa, että jokaisesta sinulle kuuluvasta aurosta joudut käräjöimään.
Itse olen nyt siinä käräjöintivaiheessa. Yksi sisaruksista, joka asui äitimme naapurina, toimi juuri noin, vei kaiken äitimme ja aiemmin kuolleen isämme irtaimiston ja esineet joilla oli rahallista arvoa. Samassa ahneudessaan ja kateudessaan hän tuhosi meidän muiden sisarusten omaisuutta jota oli kotitalossamme.
Käräjiä käydään eikä loppua näy.
Äitimme oli oikeustoimikelvoton mutta sen saimme tietää vasta kun oli liian myöhäistä eli emme voineet sillä kumota sisaremme tekemää (äidin nimissä olevaa) testamenttia.
Eli oleppas tarkkana mitä siellä tapahtuu ja pidä puolesi ajoissa, myöhemmin se on jo liian myöhäistä.
ja tarinaa ja luettuani teidän vastauksianne kommentoin aloittajana.
Ensiksi k.o vanhus on ollut niin sanotulla syytingillä ja muut lapset eivät aikoinaan vaatineet mitään tilasta, koska katsoimme että oli hyvä että yksi sisarus jäi pitämään tilaa.
Emme vaatineet mitään - ei markkaakaan ja yksi sisarus sai velattoman tilan ilmaiseksi.
Tiedämme edesmenneen toisen vanhemman eläissään kerrottua, että he vanhemmat "joutuivat" silti kaiken aikaa maksamaan ja rahoittamaan yhtä sun toista kulua tilalla asuessaan(satoja tuhansia markkoja) - silti vaikka syytinki tarkoittaa kaiken ylöspidon.
Vanhukset olivat puun ja kuoren välissä, koska eivät missään tapauksessa halunneet pois kodista, jonka olivat vuosikymmenten kuluessa rakentaneet.
He katsoivat asiakseen maksaa, jotta "saavat asua" koska maksavat. Jopa nuoren parin lapset käyttivät(ovat käyttäneet viimeiseen asti) vanhuksia hyväkseen ja pyysivät käsi ojossa viikoittain rahaa - niistä on toisen edesmenneen vanhuksen kertomuksia ja muutaman paikalla olleen näkemisiä ja kuulemisia.
Kun toinen vanhuksista kuoli kymmenisen vuotta sitten tulotkin pienenivät - oli enää yksi vanhus rahastettavana. Silti sama rahan pyytäminen ja käyttäminen on jatkunut. Viimeisten vuosien aikana ja mummon markan muuttuminen euroksi on vielä muuttanut tilannetta, kuten arvata voi, eikä rahan arvo ole ollut hallussa ja se on ulkopuolisten taholta huomattu.
Ei ole uskottavaa, että mitään testamenttiakaan olisi, mutta mistä senkään varmaksi tietää ja kuten alussa totesin, vanhus ei ole ollut vuosiin oikeustoimikelpoinen, ei ole ymmärtänyt rahan arvoa ja eikä hänellä ole ollut mitään pankkiasioihin liittyviä asiakirjoja hallussaan.Ne asiat häneltä on otettu aikoja sitten.
Eräs kotona asuva sanoi, että joka kuukausi pitää käydä nostamassa rahaa, kun vanhus vaatii. On siten "järjissään" kun osaa vaatia, eli heidän näkemyksen mukaan kun osaa pyytää rahan nostoa, se tarkoittaa, että järki kulkee normaalisti...minun mielestäni se ei osoita selvää järkeä, että osaa pyytää rahannostoa - siitä on jäänyt tietty rutiini-ajatus päänuppiin, aivan kuin pikkulapsella lauantaikarkista...
Virallista edunvalvojaa ei ole nimetty ja kotiväestä yksi henkilö on kuukausittain käynyt nostamassa tietyn summan tililtä, koska vanhukselle on tullut ja jäänyt eräänlainen pakkomielle, että eläkepäivänä pitää käydä nostamassa pankista summa, vaikka hän ei itse sitä ole käyttänyt, eikä se ole hänen käyttöönsä tullut, muutoin kuin lääkekuluissa.
Nuorempi väki ei ole hankkinut mitään henkilökohtaista vuosikymmeneen - ei vaatetta, ei vuodevaatteita yms...Muutama vuosi sitten eräs muista lapsista antoi joululahjaksi vuodevaatteita ja tuli nuoreltaparilta kommentti, että on tosi tarpeen, kun entiset ovat niin huonoja...
Jostakin saattaa kuulostaa tämä kertomus tyhjänpäiväiseltä ja jopa kateelta, mutta kyse on oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että miten jotkut voivat käyttää röyhkeästi hyväkseen vanhuksia. Juuri eilen satuin uutisista näkemään samasta asiasta, jossa todettiin, että valta-osa vanhusten
rahojen/omaisuuden väärinkäytöksistä on sukulaisten tekemiä - lähisukulaisten. Itselleni on tullut mieleen, että se/hän jonka suu on lähinnä, käyttää yleisimmin hyväkseen. Kuten tiedämme esim ns peräkammarin pojista, jotka rahastavat vanhempiaan, osa jopa väkivallan kautta.
Kehotan kaikkia eläissään tekemään sellaisen viimeisen tahdon kirjallisena, jossa määrää miten tulee toimia sitten, kun oma kyky ja tahto ei toteudu.Siinä vaiheessa, kun muisti alkaa pettää, eikä kykene itse toimittamaan raha-asioitaan missään muodossa. Kuka lapsistani hoitaa raha-asiani ja mieluiten ainakin omalla kohdallani aioin määrätä, että lapset sopivat kaiken yhdessä ja päättävät yhteistuumin ja sovussa kaikista asiaan liittyvistä yksityiskohdista. Kuka heistä ottaa asioiden hoitovastuun ja miten seuranta toimii ja hoidetaan? Tiedän yhden tutun tapauksen, jossa kaksi sisarusta on sopinut asian ja toinen hoitaa ja laittaa jokaikisen kuitin talteen, jotta mikään ei jää epäselväksi sitten kun on aika.
menee ja ns kaltoinkohdellut ei voi jälkikäteen mitään. Hyvä neuvo on tehdä eläessään selväksi jälkipolville, miten menetellä.
Jokainen halunnee periaatteessa kohdella kaikkia yhdenvertaisesti ja mahdollisimman tasavertaisesti.
Ainakin se yhdenvertaisuuden periaate kaikessa on yksi suomalaisten tärkeimpiä arvoja, mikä tuli hiljattain virallisessa tutkimuksessakin julki.Jopa niin pienessä asiassa kuin tähän vuodenaikaan joululahjojen ostossa(vaatimattomissa) yritän muistaa, etten suosi ketään vaan kaikille lapsille ja lapsenlapsille annan suunnilleen samanarvoisen lahjan.
Syytinki yleensä liittyy tilakauppoihin tai sukupolvenvaihdokseen.
Onko alkuperäisen kysyjän vanhus (puolisoineen) myynyt tilan yhdelle lapsistaan? Saanut siitä rahaa kauppahintana ja syytingin? Tila on sen uuden omistajan omaisuutta. Nykyän kun ei mitään ns. sisarosuuksia yleensä ole tapana maksaa, jos (maa)tila myydään sukupolvenvaihdoksessa.
Vanhuksen irtaimisto: normaali koti-irtaimisto ei ole minkään arvoinen rahallisesti, mutta siitähän ei perintöriidoissa ole kysymys, vaan tunteista: vanhemmat ovat rakastaneet yhtä lasta enemmän tai eri lailla kuin toisia. Voi olla totta tai kuviteltua.
Käykää ihmeessä siirtämässä yksissätuumin vanhuksen irtaimisto jonnekin varastoon ja sinetöikää sen ovi (kuka maksaa vuokran?). Jos vanhuksen eläke riittää siihen, niin hyvä on.
Minulla on vanha sukulainen, jonka raha- ja muita asioita hoidan (olen edunvalvoja). Raha-asioiden hoitaminen ei ole vaikeaa, kun sukulaisella on hyvä eläke joka kattaa hoitokulut ja tyhjillään olevan mökin lämmityskulut. Se mikä rasittaa joskus, on käydä toiselta paikkakunnalta jonkinmoisen matkan takaa sukulaista katsomassa ja vietttämässä aikaa hänen kanssaan. Kun on se omakin työ hoidettava, oma koti ja omat sosiaaliset suhteet. Vielä se on onnistunut ja sukulainen on mielissään, kun minut näkee ja voin häntä kuljettaa kylään hänen tuttaviinsa ja pitää osaltani yllä hänen sosiaalisia suhteitaan. meillä on välillä aika hauskaa yhdessä. Rahaa kuluu kyllä bensaan, mutta kulukoon. Ei niitä muita sukulaisia tuohon talkooseen osallistu.
sukupolven vaihdos, mutta jollain tapaa osapuolet hoitivat asian niin, että käytännössä tilanjatkaja ei maksanut mitään - kenellekään. Se siinä eniten ihmetyttääkin, että syytinkiläiset ovat maksaneet koko ajan elämisestään ja asumisestaan...