olen nyt totaalisen "blondi", enkä keksi itse mitä tekisin.
olen tavannut poikaani turvakodilla, ja kaksi kertaa myös lapseni isä on ollut mukana. isä on viimeksi nähnyt poikansa 5kk:n ikäisenä ja nyt saapui 3v. synttäreille ja sitä seuraavaan tapaamiseen.
lapsellemme oli heti isä tärkeä. alkoi heti puhua isistä (ei tietenkään voi muistaa häntä), ja varmaan jotenkin poikamme heti käsitti, että kun hänellä on "oma" äiti, niin on varmaan "oma" isikin. useasti pyysi apua isiltä ja pyysi: "isi, tule leikkimään."
pojan isä on alkoholisti. ja kaksi kertaa hän nyt jaksoi tavata poikaansa. kolmas tapaaminen kun oli, niin istui kapakassa (vaikka tiesi tapaamisen olevan).
heti ensimmäisenä kun menin tapaamiseen, poikani kysyi että isi-"pekkakin" tulee. silloin tajusin, miten kovasti poikani kaipaa isiään, vain kahden tapaamiskerran jälkeen. valehtelin sujuvasti, että isi on töissä (isä on oikeasti vuorotyössä, joten se olisi voinut pitää oikeasti paikkansa). poika tyytyi tähän vastaukseen.
miten kauan pojalleni menee läpi, että isi on aina "töissä?!" milloin voin alkaa puhua asioista oikeilla nimillä? poika siis 3v., milloin uskallan selittää hänelle, että hänen isänsä on sairas?
voi olla, että poika pian unohtaa isänsä, eikä kysele enää mitään. mutta niin kauan kun kyselee, mitä teen? hienoa, että lapseni isä laittaa minut valehtelemaan omalle pojalleen! ja itselle on kovin tuskaista nähdä, miten tuo pieni poika kaipaa isäänsä. yritä siinä sitten pysyä itse kasassa.
vasta nyt tajuan, mitä se on pojalleni tehnyt, kun itse jätin joskus tapaamisia väliin. mikä valtava pettymys se on hänelle ollut. tajuan tämän vasta nyt, lapseni juopon isän kautta. siitä kiitos hänelle.
seuraava tapaaminen pelottaa jo valmiiksi, kun poika kyselee isistään. muistaa hänen nimensäkin-uskomatonta kahden tapaamisen jälkeen! mitä siis teen?
olen tavannut poikaani turvakodilla, ja kaksi kertaa myös lapseni isä on ollut mukana. isä on viimeksi nähnyt poikansa 5kk:n ikäisenä ja nyt saapui 3v. synttäreille ja sitä seuraavaan tapaamiseen.
lapsellemme oli heti isä tärkeä. alkoi heti puhua isistä (ei tietenkään voi muistaa häntä), ja varmaan jotenkin poikamme heti käsitti, että kun hänellä on "oma" äiti, niin on varmaan "oma" isikin. useasti pyysi apua isiltä ja pyysi: "isi, tule leikkimään."
pojan isä on alkoholisti. ja kaksi kertaa hän nyt jaksoi tavata poikaansa. kolmas tapaaminen kun oli, niin istui kapakassa (vaikka tiesi tapaamisen olevan).
heti ensimmäisenä kun menin tapaamiseen, poikani kysyi että isi-"pekkakin" tulee. silloin tajusin, miten kovasti poikani kaipaa isiään, vain kahden tapaamiskerran jälkeen. valehtelin sujuvasti, että isi on töissä (isä on oikeasti vuorotyössä, joten se olisi voinut pitää oikeasti paikkansa). poika tyytyi tähän vastaukseen.
miten kauan pojalleni menee läpi, että isi on aina "töissä?!" milloin voin alkaa puhua asioista oikeilla nimillä? poika siis 3v., milloin uskallan selittää hänelle, että hänen isänsä on sairas?
voi olla, että poika pian unohtaa isänsä, eikä kysele enää mitään. mutta niin kauan kun kyselee, mitä teen? hienoa, että lapseni isä laittaa minut valehtelemaan omalle pojalleen! ja itselle on kovin tuskaista nähdä, miten tuo pieni poika kaipaa isäänsä. yritä siinä sitten pysyä itse kasassa.
vasta nyt tajuan, mitä se on pojalleni tehnyt, kun itse jätin joskus tapaamisia väliin. mikä valtava pettymys se on hänelle ollut. tajuan tämän vasta nyt, lapseni juopon isän kautta. siitä kiitos hänelle.
seuraava tapaaminen pelottaa jo valmiiksi, kun poika kyselee isistään. muistaa hänen nimensäkin-uskomatonta kahden tapaamisen jälkeen! mitä siis teen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
vain huvitteli, silloin kun huvitti?
Eikö ajatusta riitä sen vertaa, että ne riittäisivät ajatella eteenpäin, mitä lapsi niistä ajattelee, mitä tuumaa, mitä odottaa.
Miksi aikuisen ihmisen vastuu. Riittääkö se, ettei kukaan nyt kärsisi liikaa?
niinpä varmaan huvitteli itsekseen.
jos et tiedä, että alkoholismi on sairaus, älä sitten kommentoi mitään.
alkoholismiin kuuluu katteettomat lupaukset, ja ainakin tämä mies "elää" vain humalassa. eli on myös tunne-elämän sairaus. vaikka haluaisikin olla pojalleen läsnä, ei siis vain pysty.
mies on selvinpäin aivan loistava (tosin vähän kiukkuinen, koska on vaikea olla ilman juomista). selvinpäin on myös mitä parhain isä.
vaikea ehkä uskoa, mutta mies on nyt juonut 19 vuotta, puolet elämästään. on suht korkeassa asemassa työssä, mutta nyt menettämässä senkin. meni humalassa töihin (en tiedä monettako kertaa, ensimmäinen kerta kun jäi kiinni). ohjattiin a-klinikalle, meni humalassa myös sinne.
aikoinaan kulki huostaanottopaperit taskussa kapakoissa ja esitteli niitä kaikille. sittemmin "kehuskeli" akkansa (=minun) yrityksellä, samoin hänen akkansa korkealla älykkyysosamäärällä. tämä lienee kertoo jotain miehestä...
tiedättekö miltä minusta tuntuu yritykseni pr-työ, kun se tehdään tuolla keinoin...? tiedättekö miltä minusta tuntuu, kun älykkyyttäni arvostellaan kapakoissa? myös pojastaan puhuu kapakoissa, kuinka häntä rakastaa ja kuinka hänellä on pieni poika, joka on hänelle tärkeä. pojan valokuvaa en uskalla isälle antaa-en halua sitä kierrätettävän kapakoissa.
tein nyt sen, että sossuille sanoin, ettei isä voi enää tavata yhtä aikaa kanssani. poikani aistii sen kireyden ja vihan minusta isäänsä kohtaan. se ei ole oikein. myös puhallutettavan pyysin isän joka kerta. kerrankin sossut puolsivat minua, ja sanoivat, etteivät aio kertoa isälle, että tämä on minusta lähtöisin. minulle ei tule kuulemma tästä ongelmia. no tämän arvata saattaa, että isä kääntää asian minun syyksi: olen *ulkku akka, kun en anna tavata lasta...siitähän tässä ei ole kyse.
vielä kuukausi sitten tulimme toimeen suht hyvin, mutta nyt tilanne muuttunut noiden baarikäyttäytymisten takia. älkääkä kysykö, miksi olen lapsen hänen kanssaan tehnyt...pakko sanoa, etä kiitos siitä hänelle-ilman häntä minulla ei olisi pientä poikaani.
kyydissä.... juuri sellaista. Ei siitä isäasiasta huolta tarvitse kantaa, isä hoitaa osansa tai on hoitamatta. Et enää sano itse pojallesi pojan isästä mitään, Helinän mainitsema
"en tiedä" on varmaankin ihan okay, isän ja sinun itsesikin kannalta.
Ei aina jotain pahaa, ettei siinä sivussa sitä vähäistä hyvääkin; omien silmiesi aukeaminen.
Sinä olet omillasi ja erossa entisestä avo/aviomiehestäsi ja itse ohjaat (sossujen "avustamana"...) oman tiesi eteenpäin.
Isä huolehtii omasta ja poikansa yhteisestä ajasta taikka sitten ei.
Kunpa saisit itsellesi kunnollisen asianajan hoitamaan tätä teidän perheen (sinun ja pojan) asiaa. Että olisivat tapaamisennekin ja yhdessäolot edes ihmisen arvoisia. Manata voisi sossuparan ja toivoa että järki ja elämän kunnioitus tulisi hänellekin päähän.
sosiaaliksi, mittari käteen ja isä puhaltamaan.
Jos promilleja, ei tapaamista.
Mies raukka, niinhän sinä ajattelet, mutta niin kauan kuin niin ajattelet, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä alkoholismista eroon.
Ei ainuttakaan ihannoinnin sanaa kenellekään, mihestä. Vaan totuus aina kylmästi esille, hän on alkoholisti. Ja on hänen asia, kumpi sitten loppujen lopuksi on tärkeämpi viina vai poika.
Mutta niin kauan kuin ruokit itseäsi ja ties ketä tuolla säälittelyllä, ajatuksella, että sait lahjaksi häneltä pojan...niin kauan sinä ruokit hänen juomahaluaan.
Jos aikuinen ihminen ei osaa päättää ihan itse olla juomatta, ei kukaan sitä hänen puolestaan tee.
Hänen käytöksensä ei ansaitse mitään ihannointia, ei sitä ensimmäistäkään, ei mitään puollustelua. Niin kauan kun hän sitä saa hän tuntee että saa juoda.
Sinun pitäisi mennä FEROZA jonnekin sellaiseen paikkaan, mitkä ottavat humalaisia vastaan selviämään.Eivät he siellä ruoki ajatuksilla, tai paremminkin juota ajatuksilla tai milläkään muulla. Että he tuntisivat vähäisimmässäkään määrin, tekevänsä oikein tai olevansa jotain hyviä ja että mikään asia olisi syy juoda. Eikä mikään asia tee heitä hyväksi. Siellä autetaan ihmistä ensin huomaamaan kuinka huono hän on. Sen jälkeen he itse joutuvat etsimään teitä, auttamaan itseään. Sillä kukaan muu ei sitä voi tehdä, kuin he itse!
mitä sijaishoitajat ovat puhuneet lapselle isästä? Ovatko maalailleet jumalaista joulupukkimaista isähahmoa, johon lapsi on alkanut nyt yllättäin uskoa vain kahden tapaamisen jälkeen. Et voi tehdä mitään isä-asiassa, niin kauan kuin lapsi on sijaisperheessä ja heidän kertomustensa kohteena saamassa informaatiota, josta et ole tietoinen. Lapsi menee varmaan ihan sekaisin, jos puhut sitten ihan toista kuin sijaisperhe on puhunut siitä miehestä, jota lapsi rakastaa nyt jo kahden tapaamiskerran jälkeen. Siksi sinun kannattaa sanoa lapselle vain, että et tiedä. Muuten voit jäädä valheesta kiinni lapselle, kun sijaisvanhemmat sanovatkin isästä toisin.
Kamala tilanne kyllä, ei voi muuta sanoa.
sijaisvanhemmat eivät ole puhuneet koko isästä. tietävät isän tilanteen.
en usko, että sij.vanhemmat mitenkään mustamaalaavat poikani isää, sen enempää kuin minuakaan.
itse en pojalleni puhu isästä oikein mitään. ollaan vain oltu yhdessä tapaamassa, ja tapaamiset ovat menneet todella luontevasti!
jos poika jatkossa kysyy isästään, sehän se juuri onkin, kun en valehdella haluaisi, mutta totuuttakaan ei noin pieni poikanen ymmärrä.
ehkä tuo "en tiedä" on hyvä vastaus.
Alkoholistihan ei itse kanna vastuuta itsestään vaan vastuun ottavat ne, jotka hänen tekemisiään selittelevät ja yrittävät puhua paremmaksi, kuin mitä ne ovat totuuden sijaan. Entäs jos hän sitten ilmestyykin paikalle myöhässä, just kun olet valehdellut hänen olevan estynyt töiden takia. Sama kaikissa muissa alkoholistin puolesta valehtelussa. Mielestäni kannattaa irrottautua vastaamasta alkoholistia koskeviin kiusallisiin ja kaikkiin kysymyksiin joita kuka tahansa esittää sanomalla tylysti vaan, en tiedä. Eihän alkoholisti itsekään tiedä tekemisistään, koska mennessään johonkin hän saattaa yhtäkkiä matkalla tulla toisiin ajatuksiin ja kääntyö sinne kapakan suuntaan. Kukaan ei voi tietää alkoholistin menemisistä tai tulemisista eikä ottaa kaunistelemalla vastuuta alkoholistin toilaisuista. Itsekkäät alkoholistit keskuudessamme nimenomaan laskevat sen varaan, että muut myötähäpeillen puhuvat heidän edukseen. Kannattaa ottaa etäisyyttä, jottei poikaparka joudu alkoholistin pauloihin niin kuin moni suomalaislapsi on joutunut.
isä poissa kuvioista,kunnes vuoden pari on ainekin
raittiina,se on lapselle vielä pahempi jos käy katsomassa ja sitten ei näy aikoihin.
Alkoholisti on niin itsekäs ettei muut ihmiset ympärillä merkitse.
elämässä vaikuttavat ("ammattitaitoiset"?) hänen kuntansa lastensuojeluviranomaiset omilla päätöksillään ja toimillaan. Siitä nämä kyseisen kunnan lastensuojeluviranomaiset saavat jopa ihan oikeeta rahaakin palkakseen....
Isän rooli, tässä vaiheessa vielä kun Ferozallakin on valvotut ja rajoitetut tapaamiset,
ei ole todellakaan Ferozan huoli tai ei ole edes Ferozan päätettävissä.
Isän rooliin, kohtaloon ja tulevaisuuteen vaikuttavat myös
lapsen huoltosuunnitelmaan laitetut ja lain mukaisesti kirjatut lastensuojeluviranomaisten
lapsen vanhemmille antamat ja järjestämät erityiset tuet ja avut.
Avut ja tuet, mitä Ferozan kunnan lastensuojeluviranomaiset ovat huostaanoton yhteydessä lapsen huoltosuunnitelmaan vanhemmille kirjanneet.
sijaisperheessä. Se että isä on sitä mitä kuvaat(alkoholisti), menee jakeluun jos hän olisi yksinhuoltaja! Mutta olethan sinäkin olemassa? Miksi siis lapsesi on sijaisperheessä?
Mikä on roolisi, vai oletko olemassa vain virtuaalisesti???
Tuosta tuli niin mieleen eräs kipeä tilanne elämässämme, lapset olivat pikaisesti huostaanotettuja, minun omalla suostumuksellani.
Emme voineet tavat isän kanssa lapsia samaanaikaan koska tilanteet riistäytyivät lähes samantien käsistä, joten sovimme että tapaamme eripäivinä, lähinnä isänaikataulujen mukaan, koska hänet saatettiin hälyttää töihin koska vaan.
No kuinkas sitten kävi...
Isä soitti minulle "älä mee tänään, hän pääseekin, että mee huomenna"
Näin sitten tehtiin...
Elin ihan siinä uskossa että tietenkin isä on mennyt ja asiat on ok, kunnes sitten yläätäin kun tuli suurten päätösten aika, olinkin se ilkeä ja inhottava, huono äiti, kun en ollut mennyt paikalle enkä edes ilmottanut mitään. Eli siis ei isäkään ollut edes mennyt, se oli hänen tapansa tehdä minusta huono, kun en mene paikalle.
Omaa tietämättömyyttäni ja tyhmyyttäni -sanon.
Mutta sen jälkeen AINA ja joka Jumalankerta inffosia ja inffoan joikisestä tapahtumasta.
Tekee pahaa lukea lausuntoja joissa lukee "Äiti ei ole käynyt lastensa luona sovitusti, isä tullut jopa kesken työpäivän"
Onneksi ne ajat ovat takana ja Suuret surutkin ovat kirkkaita tähtiä taivaalla..
Lapsille en tahdo puhua pahaa isistä, isi ei ole enää asioista puhumassa, mutta isovanhemmat pitävät huolen että lapset tietävät kuinka paha äiti on!
ONNEKSI sossu on puuttunut asioihin niinkin voimalla että on sanonut isovanhemmille "Jos ette kykene olemaan lasten kanssa ilman mustamaalaamista, ette ole ollenkaan."
Toivon Teille kaikkea hyvää.
Oman työkokemukseni mukaan lapset alkavat vasta lähempänä murrosikää päästä irti lapsen uskostaan. Jos olet sijaisperheen kanssa väleissä, sopikaa yhdessä mitä lapselle sanotaan jotta molemmat sanovat samaa. Ehkä sopiva olisi että isä on sairas, mutta että siitä sairaudesta voi parantua. 3-vuotiaalle ei kannata vielä alkoholismista kertoa, se olisi ehkä sitten kouluiässä kerrottavia asioita.
tervettä, viinasta tykkäävää, itsekästä aikuista miestä. Mitäs lapselle tapahtuukaan, kun hän parin vuoden päästä havahtuu siihen todellisuuteen, että Feroza äitinä ja sijaisperhe ovat yksissä tuumin puhuneet hänelle potaskaa. Hänellähän ei sen jälkeen ole enää ketään, johon hän voisi tässä maailmassa luottaa. Luottamuksen voi pettää vain kerran.
Taas tuli sossulta "kuhan tästä selvitään -neuvo", ei väliä mitä sen seurauksena huomenna on edessä, ja mikäs siinä, kun ei itse tarvi olla vastaamasta sanoistaan. Sitäpaitsi Ferozalla ei edes ole sellaista suhdetta sijaisvanhempiin, että hän voisi heidän uskoa seisovan valheen takana loppuun saakka. Lapselle ei saa valehdella isästä mitään illuusiota saati sitten sellaista, että isä on sairas, jolloin lapsiparka vielä kaikien huipuksi rupee säälimään hänet hylännyttä välinpitämätöntä isää. Et varmaan sossuparka tiedäkkään kuinka empaattisia lapset ovat sairaita kohtaan. Voin vain kuvitella mitä tuostakin ohjeesta seuraa pikkupojalle tunnetasolla. Jos lapsi kysyy hänestä, pitää selvittää, mistä hän on saanut päähänsä kaivata isää noin paljon nyt yhtäkkiä ja voi vastata että isä on varmaan siellä, missä aina ennenkin on ollut, kukaan ei tiedä.
kyllä lapseni isä on sairas, alkoholismi on sairaus. ei riitä vain että "tykkää viinasta." hän on riipuvainen siitä (kera vierotusoireiden), hän on itsekäs-juuri alkoholista johtuen. alkoholismi on tunne-elämän sairaus, ja ainakin tämä mies ELÄÄ VAIN alkoholin voimalla (eli tuntee iloa humalassa, itkee tai suree humalassa, jopa rakastaa humalassa jne. jne. selvinpäin ei.).
mutta on totta, ettei pienelle lapselle voi toitottaa sairautta. lapsi huolestuu. esim. joissakin tapaamisissa 3v. poikani on huomannut jonkin pienen haavan sormessani. sanoo heti, että "äiti lääkäriin." isompana lapsi alkaa huolestua, jos en esim. mene tapamiseen yhtä äkkiä, "onko äiti sairas?, onko äitillä kaikki hyvin?"
kylläpä vain on kinkkinen tämä viinapiru!
kiitos vinkistä.
en ole tekemisissä sij.perheen kanssa, joten yhteistä säveltä ei näin ollen tähän asiaan löydy.
tilanne ratkesi tälläerää niin, ettei poikani enää ole edes kysellyt isästään pariin tapaamiseen. hyvä näin.
3-vuotisneuvolasta muuten annetaan juuri mukaan päihdeopas =) siis miten kertoa asiasta lapselle tai käsitellä asiaa.
jotain muuttuu tai tulee uutta sitä laittaa toivonsa siihen
että tulee uusia viisaita ja järkeviä ihmisiäkin uusien tuulien
(uusi lastensuojelulaki sekä pieni toivo siitä että nyt muutosta on nähtävissä ilmassa....)
kanssa tekemään järkeviä päätöksiä ja ratkaisuja ihmisten, lasten ja perheiden elämässä.
Feroza, toivotaan että sosiaalityöntekijäsi vaihtuu tänä vuonna viisaaksi ja asialliseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi
joka ottaa asioista selvää ja tekee kaikkensa
että teistä tulee tulevaisuudessa lapsesi kanssa perhe.
Perheen jälleenyhdistämisen tavoite on näyttävä myös lastensuojeluviranomaisen lain mukaan laatimassa Huolto/Asiakassuunnitelmassa.
onneksi lastensuojelulaki muuttui, edes HIVENEN järkevämpään suuntaan. paljon olisi silti vielä muutettavaa. sain ensimmäisen kerran uuden lastensuojelulakiehdotuksen käsiini muuten jo vuonna 2006 =) kokonaisuudessaan.
ei vaihdu sosiaalityöntekijä. juuri puitiin uutisvälineitä myöten (radio), kuinka pohjois-karjalasta ei löydy YHTÄÄN pätevää (=virkaansa sopivaa) lastensuojelutyöntekijää. tilanne kuulemma korjautuu kesällä...jo nyt ovat lähikunnat (polvijärvi, rääkkylä) pyytäneet joensuulta viranomaisapua lastensuojeluun. miten sitä voisi olla lähikunnille kun sitä ei ole joensuussakaan?!
itse henk.koht. en elä toivossa, että tilanteemme muuttuu nyt uuden lain myötä. olen sen verran kahden vuoden aikana lastensuojelutoimintaa seurannut, ja sen toivottomaksi todennut. politiikkaa inhoan, mutta mitäpä muuta lastensuojelu on kuin politiikkaa?!
ainoa vilpitön ilon aiheeni on, että saan tulla kuulluksi-toivottavasti myös ymmärretyksi-nyt useammin. asiakaspalaverit kun on pidettävä niin tiheään kuin tarve vaatii, ja jopa siten kun itse pyydän. (jos sossu määrittelee "tarpeen", palaverit on edelleen kerran vuodessa. mutta tässä laki on vanhemman puolella ja vanhemmalla on oikeus pyytää palaverit tiheämmin. eri asia toteutuuko toive...).
jo nyt olen huomannut, kuinka paljon hämmennystä uusi laki sossuille aiheuttaa. he eivät voi viedä läpi joka "juttua" kaavoihin kangistuneena, 20-30 vuotta työtänsä samalla tavalla tehneenä, vaan joutuvat oikeasti AJATTELEMAAN =)
huhtikuuhun on hujaus, sitten katsotaan taas uudemman kerran tapaamisia. laitetaanko pitkä veto pystyyn, että tapaan vuoden loppuun poikaani turvakodilla? vai joko joku uskaltaa laittaa panoksensa kotilomalle? =)
viime viikolla näin taas poikaa. kynti lattioita ja tokaisi: "äiti löysin kivin (=kiven)." kun selkäni käänsin nanosekunniksi, kuului: "äiti, oho, kivi meni nenään." sanoin: "eikä! ei voinut mennä." "joo-o..."
sieltä se pikkuriikkisestä sieraimesta löytyi =) nämä on näitä elämän suola-hetkiä.
Mitäköhän siinä 3-vuotiaiden päihdeoppaassa esitetään? Voi olla pikkulapselle hiukan hankala mieltää iloiset "potilaamme" sairaiksi. Siinä voi vähän älykkäämpi lapsi potilaiden ilottelua seuratessa alkaa epäillä omaa jo järjenjuoksuaan. Kyllä lapsen laajaa sydäntä käytetään törkeästi hyväksi, jos vielä sairauden verukkeella kerjätään sääliä ja myötätuntoa pieneltä ihmistaimelta näiden ilopillereiden vietyä leluttoman lapsen ruokarahatkin itselleen viinaan. Lisäksi katson, että alkoholistien ja muiden aivonsa päihteillä ampuneiden läheistensä elämää sulostuttavien itsekeskeisten ja säälillämme ratsastavien "ilopillereiden" kutsuminen sairaiksi loukkaa törkeällä tavalla todellisia vakavasti sairaita ja sänkypotilaita.
Seuraavaksi varmaan lasten myötätuntoa kerjätään sairaiksi määritellyille pedofiileille, joita kohtaan lapsen odotetaan osoittavan säälinsekaista hellyyttä ja rakkautta. Sitähän vailla pedofiili onkin.
sanotaan. Itse selitin tuolloin 7-vuotiaalle sijoitetullemme hänen isänsä alkoholiongelmaa, kun häntä se kovasti näytti mietityttävän ja ihmetyttävän, koska isä oli humalassa usein väkivaltainen.
Olin huomannut, että lapsi puhui allergioista, esim, että jollain lapsella oli kala-allergia, eikä lapsi voinut syödä ollenkaan kalaa, koska sai siitä pahat reaktiot.
Lapsi siis ymmärsi tuon allegia-käsitteen, niin selitin hänelle, että samalla tavalla kun sun ystävä on allerginen kalalle, niin sun isä on allerginen viinalle. Se ei sovi hänelle ollenkaan, eikä hänen pitäisi sitä yhtään juoda, koska siitä seuraa paha allerginen reaktio väkivaltaiuutena.
Sanoin, että ongelma on just siinä, että vaikka isäsi tietää olevansa ko aineelle allerginen, hän silti sitä käyttää. Sen lapsi tuntui ymmärtävän hyvin. Eri aineista erilaiset reaktiot.
Hyvin oot keksinyt. Näin lapsi ei rupee pelkäämään jokaisen ruokaravintolassa näkemänsä viinilasillisen kulauttavan ruokavieraan puolesta vaan ainoastaan niiden harvojen, jotka saavat tuon allergiareaktion.
Loistavaa.
Sitä juuri minusta pitää varoa, ettei lapselle synny epätervettä kammoa normaalia ja kohtuullista alkoholinkäyttöä kohtaan.
piinanne loppuu.
Ei ketään ihmistä voi viranomaistenkaan kynsissä loputtomiin nipistää...... uskotaan ja toivotaan
ja rukoillaan kuten kirjoissa sunnuntaisin
esivallalle suurta viisautta
tässä tapauksessa sitä viisautta
sinne joensuun lastensuojeluviranomaisille
järki ja viisaus tulkoon sinne
sekä enenkaikkea suomalaisen lainsäädännön kunnioittaminen.