BEAT-kirjailijat

Niin, en minäkään ehkä klassikoiksi alkaisi kovin montaa beat-genree lukeutuvaa kirjaa kutsua. Paitsi tietysti se 'On the Road' ja ehkä Burroughsin 'Naked Lunch', jota tosin itse en saanut loppuun asti luettua. Niin ja Ginsbergin runoja löytyy ainakin useimmista nykyrunoutta käsittelevistä antologioista.

Myös Ken Keseyn 'Yksi lensi yli käenpesän' lienee jonkinasteinen klassikko (tosin se ei aivan beat-kirjallisuuden syvimpään 'ytimeen' taida kuulua).

Mutta minua kyllä kiehtoo tuo 'beat-kulttuuri' ja aikakausi (40-50 l. amerikka), mutta ymmärrän kyllä että kaikkiin se ei välttämättä mitenkään ihmeemmin iske.

Olen kirjallisuuden suurkuluttaja, mutta tämä termi on minulle vieras. Kiinnostuinpa. Kiinnostaako ketään selventää termiä muutoin kuin jotta se käsittelee Amerikkaa 50-luvun tienoilla.
Joku aika sitten luin Kerouacin Dharmapummit. Onko se beat-kirjallisuutta? Ainahan voi lukea mitä vain, vaikkei tietäisikään sen edustavan esim. jotain tyylisuuntaa.

Mutta tämä dharmapummit oli kyllä todella kiehtova ja inspiroiva teos.

Ameliè kirjoitti:

Olen kirjallisuuden suurkuluttaja, mutta tämä termi on minulle vieras. Kiinnostuinpa. Kiinnostaako ketään selventää termiä muutoin kuin jotta se käsittelee Amerikkaa 50-luvun tienoilla.
Joku aika sitten luin Kerouacin Dharmapummit. Onko se beat-kirjallisuutta? Ainahan voi lukea mitä vain, vaikkei tietäisikään sen edustavan esim. jotain tyylisuuntaa.

Mutta tämä dharmapummit oli kyllä todella kiehtova ja inspiroiva teos.

Lue lisää

Kyllä, Jack Kerouacin Dharma Bums on beat-kirjallisuuden syvintä ydintä. En kuitenkaan soisi ihan kenen tahansa lukevan tätä loisteliasta ja älykästä kirjallisuuden suuntausta, sillä itse kirjailijat olivat (käytän mielummin mennyttä aikamuotoa, sillä nythän oikeista beatnik-kirjailijoista elossa on enää Snyder) neroja, joita me emme koskaan tule käsittämään. Minä en tahdo, että kuka tahansa koskee kuvottavilla kourillaan Allen Ginsbergiin, Lawrence Ferlinghettiin, William S. Burroughsiin, Neal Cassadyyn tai muihin. Näitä miehiä (ja muutamaa naista, naisena mainittakoon Diane DiPrima) tulee kunnioittaa, eikä heidän teoksiaan tule raiskata sillä, että beat-generation tulisi muotiin.

Ameliè kirjoitti:

Olen kirjallisuuden suurkuluttaja, mutta tämä termi on minulle vieras. Kiinnostuinpa. Kiinnostaako ketään selventää termiä muutoin kuin jotta se käsittelee Amerikkaa 50-luvun tienoilla.
Joku aika sitten luin Kerouacin Dharmapummit. Onko se beat-kirjallisuutta? Ainahan voi lukea mitä vain, vaikkei tietäisikään sen edustavan esim. jotain tyylisuuntaa.

Mutta tämä dharmapummit oli kyllä todella kiehtova ja inspiroiva teos.

Lue lisää

Juu, Dharmapummit on itselläni odottavien listalla. Ymmärtääkseni tuon On the Roadin ohella juuri tämä Dharmapummit kuuluu Kerouacin parhaimmistoon.

Suosittelen muuten Kerouacista enemmän kiinnostuneelle Barry Milesin Jack Kerouac elämäkertaa. Erittäin kiehtovaa luettavaa. Melkoinen 'jässikkä' se Jack on ollut, itse asiassa ilmeisesti jopa aika vastenmielinen henkilö. Mutta siis tämähän ei tietenkään tee Kerouackin kirjoista mitenkään huonoja.

Itse sain juuri Burroughsin Junkyn päätökseen. Suhteellisen helppolukuinen ja myös aika lyhyt kuvaus 'heroiiniorjuudesta'. Seuraavaksi täytyy lukea Burroughsin/Ginsbergin Yage Letters, joka sopinee hyvin jatkoksi tuolle Junkylle.
Keväämmäällä luin John Clellon Holmes'n Go:n, joka tuntui mukavasti ikään kuin limittyvän yhteen Kerouacin On the Roadin kanssa.

Ja tuosta Beat termistä voit lukea lisää esim. John Clellon Holmes esseestä This is the Beat Generation:
http://www.litkicks.com/Texts/ThisIsBeatGen.html

Itselläni on harkinnassa englannin kielen ja kirjallisuuden pro-gradutyö Beat-kirjallisuudesta, joten siksi aiheesta täällä kirjoittelen. Josko sitä vaikka saisi jotakin ideoita täältä.