Pelit- vai Pelaaja-lehti...

Pelaaja-lehteä selaillut, antoi kuvan tiukasti peliteollisuuden kynsissä naukuvasta lehdestä. Luultavasti teen toimitukselle vääryyttä, mutta jutut olivat sitä tasoa lehden alkutaipaleella.

Pelit-lehti ei ainakaan selvästi kumartele minnekään suuntaan, vaikka jokaikisessä numerossa WoW mainitaan. Tilaajaetuna on foorumi, jossa on asiantuntevaa porukkaa paikalla aina. Varjopuolena on moderoinnin alhainen taso, koska foorumi on nimenomaan tilaajaetu. Rima on tosi matalalla.

millainen pelaaja itse olet, sillä Pelaaja on vain konsolilehti ja pelitissä taas on kaikkea. Ittelle tulee Pelit ja joskus ostan pElaajan muutenvaan.

Tilasin noin 3 -vuotta Pelit lehteä, kunnes alkoi se yliäijämäinen ja mukahauska tyyli todellakin tympiä. Useissa arvosteluissa kommentoitiin mm. naispuolisten hahmojen ulkonäköä, rintavarustuksia yms. muita täysin epäolennaisia asioita. Tuntuu, että joka arvosteluun piti keksiä jotakin kaksimielisiä juttuja, joista piti sitten kakaramaisesti kuittailla, kuin ne olisivat pelin miinuspuolia. Ne kakaramaiset, tietämättömät ja epäammattimaiset jutut alkoivat todellakin ärsyttämään. Muutenkin luin lehdestä pelkät konsoli -ja peliarvostelut.
Nykyään tilaan Pelaaja lehteä, jota tuli ennen ostettua silloin tällöin irtonumeroina. En ole hirveästi muihin tutustunut, mutta kyllä tämä on itselle kelvannut. Osataan keskittyä asiaan ja plussana juliste.

Olen siis molempia lukenut pidemmän aikaa:

Pelit:
Plussat

-Mukana PC-pelejä
-NNirvin Arvostelut ja kolumni ovat loistavaa luettavaa. NNirvi siis on jo pelialan legenda.
-Wallun sarjakuvapalsta
-Mukana myös "elitististiä" arvosteluita
-Peliaiheiset artikkelit, kun niitä on, ovat asiantuntevia ja muita lehtiä parempia.
-Arvosteluihin voi luottaa, ja arvostelijat uskaltavat olla omaa mieltänsä.
-Mukana myös lautapelejä ja muutenkin pelialaan
liittyvää kamaa.
-Hyviä arvostelijoita rutkasti, niin pitkänlinjan konkareita kuin uusia nörttejä.
-Hyvä nettisivu. Pääsee tsekkaan vanhoja arvosteluja ja artikkeleita. Aarreaitta kaltaiselleni retroilijalle.
-Kiinteä pala pelikulttuuria pitkän historiansa vuoksi.
-Keskittyy asiaan.
-Kun mukana artikkeleita pelaamisen historiasta, loistaa lehti kuin aurinko.

Miinukset

-NNirvin lisäksi muut kolumnit
-Marko Ahosen elokuva-palsta. Mies on ihan epäpätevä, tuntuu perustavan mielipiteensä elokuva-alan auktoriteettien mielipiteisiin, ja kaiken kruunaa elokuvien hehkuttaminen ilman että on edes niitä nähnyt.
-Osan arvostelijoista wannabe hauskuus ja wannabe elitismi.
-Lehden ulkoasu. Oon siitä vinennyt pitemmän aikaa. Entisaikoijen Peliaseman ja Pelitin ulkoasut olivat rutkasti paremmat. Eritoten mustanpuhuvien vanhojen Pelitien ulkoasu oli jotai niin parasta. Nykyisin lehden ulkoasu on sellainen ettei tee mieli lukea.
-Lehti pitää itseään parhaana, itsekehuisuus alkaa joskus ärsyttämään.
-Konsolipelaajalle aika vähän mielenkiintoisia arvosteluita.
-Uudistuu aina uusien lukijoiden mukana, joka on kylläkin pelaamisen massoittumisen kiro. Makuasia, mutta itse diggaa kaikille sopivaa korrektia yleisilmettä.

Pelaaja:

Plussat

-Pirteämpi kuin Pelit
-Useammin pelihistoriaan liittyviä artikkeleita kuin Pelitissä, Pelit lehdessä ne ovat olleet jo kun lehdellä niin pitkä historia.
-Monet tekijöistä pelialalla pitkään vaikuttaneita, ei ihan NNirvin veroisia, mutta tulevaisuudessa jonkun asteen legendoja. Esim. Miika Huttunen ja lehden pääjehu.
-Muutenkin arvostelijat vähän tuoreemman tuntuisia kuin Pelitissä.
-Arvostelut, uutiset, kolumnit, palstat, artikkelit, itseasiassa koko lehti tulee luettua. Turhaa täytettä ei ole.
-Tekijöiden asenne: Toisin kuin suuren julkaisijan kustantama Pelit, Pelaaja on syntynyt tekijöidensä omana työnä. He kustantavat omat lehtensä ja ovat siis itse lehtensä herroja. Jotenkin vaan viehättää tuollainen "Autotallista suurille markkinoille" meininki.
-Omat vahvat mielipiteet
-ARvostelujen lukeminen viihdyttävämpää kuin Pelitissä. Arvosteluista loistaa myös rakkaus peleihin ja asiantiuntevuus.
-Konsolipelaajalle loistopaketti, kun ei ole pc-arvosteluja.

Miinukset:

-Suurimmat asiantuntijat ei vedä vertoja Pelitin suurimmille asiantuntijoille. Tämä näkyy lähinnä pelihistoriaa käsittelevien artikkeleiden huonommuutena Pelitiin nähden.
-Hypetystä liikaa.
-Omaksuu liikaa mielipiteistään pelialan auktoriteeteiltä tai yleisestä mielipiteestä. Esim. Uwe Bollin elokuvien haukkuminen.
-Kari Salmisen palsta turhaa paskanjauhantaa, mutta helposti voi yhden sivun jättää lukematta.
-HC-pelaajille korostuneesti suunnattu.


Jos olet konsolipelaaja ja kiinnostunut vain uusimmista peleistä, suosittele Pelaajaa. Jos pelaat myös PC:llä ja olet kiinnostunut ylipäätänsä pelikulttuurista, suosittelen Pelittiä. Itse mielummin nykyisin luen Pelaajaa kuin Pelittiä, niin sitä suosittelen.

Pelaaja ehdottomasti. Yksi maailman kauneimmista ulkoasuista omaavista lehdistä. Lisäksi pidän siitä, että pelaajassa on paljon muutakin kuin lähinnä peliarvosteluja.

Ulkoasussa iso ero verrattuna Pelit lehteen. Sillä on itselleni suuri merkitys. Toki myös sisältö Pelaajassa rautaista.

Toki varmaan pelit lehti laatusisältöä myös, mutta keskittyminen lähinnä arvosteluihin ei, koskaan innostanut minua lehden paria irtonumeroa enempää. Pelaaja antoi vaihtoehdon ja lopulta ulkoasun kehittyessä peli oli selvä.

En koskaan innostunut Pelit lehdestä, koska en ole HC pelaaja enkä henkeen ja vereen PC hemmo.

Pelaaja oli kauniimpi ja monipuolisempi jutuissa. Siksi sitä jaksoi lukea ja taso pysyi kovana viimeiseen numeroon asti.

Ei kumpikaan. Minusta parhaita oli CU Amiga, One Amiga ja Amiga Format sekä Virallinen Playstation Lehti, koska niissä tuli 3,5" korpuilla ohjelmia ja pelejä Amigalle, joskus jopa täysversioita, sekä cd-rompuilla demopelejä Pleikkarille.

Molemmat.

Aika hyvin edellä perusteltu jo. Itselleni Pelaaja oli se valinta. Pelit lehden lukijaksi en siirtynyt Pelaajan koputtua hetkeksikään koska ei ollut tilausta voimassa.

En ikinä jaksanut innostua Pelit lehdestä. Itselleni liian hassunhauska ja Pelaaja palveli sisällöillä monipuolisemmin ja tyllikkäämmin sen jälkeen kun PC pelit palasivat osaksi lehteä.