Lapsipuoleudesta...

Kyse ei ole siitä, oletko lapselle biologinen vanhempi vai et. Kyse on siitä, että olet aikuinen talossa, ja aikuinen asettaa rajat ja kodin säännöt ja huolehtii ja valvoo niitä. Toki ne oikeudenmukaisia pitäisi olla, että lasta/nuorta kuunnellaan mutta jos sinulla on joitakin periaatteita esim. kotiintuloajoista, tupakasta, alkohoista, kotitöistä, kielenkäytöstä ja käyttäytymiestä muutenkin, niin niistä pidetään kiinni.

Ikävää, ettei miehestäsi, lastensa isästä, ole mitään apua sinulle, että kasvatusvastuu on sinulle lykätty. Tuki olisi paikallaan.

En jaksa uskoa että lapset henkilökohtaisesti sinua vastustavat, he eivät olisi paikallesi hyväksyneet ketään, ja tavallaan se on luonnollista. Äidin paikka on pyhä, sitä ei voi kukaan toinen nainen täyttää. Heillä on varmasti muistot äidistään ja sinä olet erilainen, toimit "väärin" koska olet luonteeltasi ja toimintavaoiltasi erilainen.

Vatuu lapsista on siis nyt heidän isällään - ja sinulla.
Minun mielestäni sinulla on oikeus suuttua, huutaakin, Oikeus pitää kiinni että yhteiset pelisäännöt toimivat. Että sinua kuunnellaan ja totellaan, koska olet aikuinen ja huolehdit muutenkin lasten arjen sujuvuudesta.

Toivottavasti olet mukana myös niissä hyvissä asioissa, joita lasten elämässä on. Jos välit ovat etäiset, on homma hankalampi ja silloin isän pitäisi ottaa vastuuta enemmän, ihan toiminnan ja käytännön tasolla.

Murrosikä voi olla helvetinmoisen hankala, vaikka siinä kuviota pyorittää biologinen vanhempi. Ainakin mulla oli, kuten oli tyttärellänikin.

Ihan arkipäivään ja murrosikään: hygienia, ihonhoito ja finnit, hiukset, ja kuukautisten alkaminen, alapesut, siteiden vaihto, menkkojen merkkaaminen kalenteriin. Jne. Ne pitäisi opastaa ja jutella, tosin koulustakin saa hyvää neuvoa ja infolappusia nykyään. Ja seurusteluun liittyvät asiat. Niistä pitäisi jutella kodin mielipide ja näkemys jos asiat siis tulevat eteen, kait nuori ne jotenkin esille tuo, vaikka välit viileät ovatkin.

Toisaalta hyvä voisi olla käydä jonkin alan ihmisen luona juttelemassa murrosiän kuohuntaan liittyviä asioita.
Tunteet kun menevät ladasta laitaan ja se tunnekuohunta, mitä nuori näyttää päällepäin on vain murto-osaa siitä, mitä hänen sisällään kuohuu ja myllertää.

Yritä kuitenkin suhtautua heihin kuin he olisivat omiasi. He nyt kuitenkin kuuluvat perheeseen, ei niihin biologisiin juuriin tarvitse takertua. Yritä suhtautua heihin rakastavasti, vaikka et rakastaisikaan tai saisi vastakaikua. He kuitenkin tarvitsevat äitiä perheessä ja sinä olet se äiti ja voit äitinä toimia kaikilla valtuuksilla. Onnea matkaan!

ja 3 tyttöä itse synnytettynä :)
Kaikki jo niin isoja, että vain nuorin
asuu enää kotona.
Kokemusta on murkkuikäisistä pimuista,
joten voit mailata minulle, jos haluat :)
[email protected]