Tämä karvainen ongelmani on kohta vuoden ikäinen sekarotuinen 25kg hauva (veikkaisin siinä olevan jotakin paimenkoiraa.)
Luonteeltaan todella ystävällinen perheenjäsenille ja rakastava ystävä muutenkin..mutta.
Nyt tarvitsen vähän neuvoja, apua tai edes pikkuisen lohdutusta. Koira ei opi. Tiedän, että hyvin harvoin itse koirassa se vika on, mutta nyt ikävä kyllä alan pikku hiljaa sitäkin vaihtoehtoa miettimään.
Aamulenkit menevät kuin tanssi. Koira kävelee todella nätisti vetämättä. Mutta päivän loput lenkit ovat yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Koirasta tulee täysin vauhko ja se rupeaa vetämään niin, että unohtaa tehdä tarpeensakin siinä sivussa. Epäilisin tämän johtuvan siitä, että se pelkää liikennettä yms vastaantulijoita. Olen kuitenkin ulkoiluttanut koiraa "ihmisten ilmoilla" aina, joten ihmettelen miksi se ei vain voi tottua ympärillä olevaan liikenteeseen (etenkin kun asumme kuitenkin lähiössä, jossa liikennettä ei kuitenkaan niin paljoa ole!)
Vetäminen on aivan sietämätöntä. Olen ollut pitkäjänteinen ja pysähtynyt ja kääntänyt selän joka kerta koiralle kun se vetää. Tätä tein reilu puoli vuotta ilman pienintäkään tulosta. Sitten ostin kuonokopan joka toimi viikon, mutta siihen se sitten jäikin. Kun koirani saa sen vauhkoontumiskohtauksen ei siihen saa mitään yhteyttä, vaikka kuinka yrittäisin silittää ja sanoa että ei hätää, niin puheeni menee kuuroille korville. Koira ei nimittäin nää eikä kuule mitään kun se rupeaa vetämään.
lenkeistä on tullut päivän inhottavimpia hetkiä. Nolottaa ja osaksi ärsyttää kun ihmiset kommentoivat koirani vetämistä sanomalla "tuossa olisi nyt koulutuksen paikka" (aivan kun en olisi jo yrittänyt!!)
Koiralla on myös aivan järjettömiä pelkoja. Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä enemmän se keksii asioita mitä pelätä. Vasta puolivuotiaana se hoksasi voivansa pelätä polkupyöräilijää. Kerran eteisen hattuhyllyltä tippui kaulaliina alas ja nyt koira ei suostu enää edes kävelemään eteisen ohi vaikka on yritetty kannustaa ja herkuilla houkutella. Myös isoja kankaita, kuten lakanoita se on alkanut pelkäämään ja näitä pelkojen kohteita näyttää tulevan aina vain lisää ja lisää.
Eroahdistukset ovat myös kamalia. Koira on yksin kotona sen 8h päivässä. Sisäsiisti onneksi, mutta kukat ja seinät ovat saaneet kovasti kyytiä. Kauankohan tämän eroahdistuksen kuuluu kestää?
Tiesin, että kun koiran otan niin sitä myös opetan ja koulutan tunnollisesti. Uskon, että ei se koirastakaan ole kivaa kun ei tiedä mitenpäin olla. Mutta nyt on pakko myöntää, etten pärjää laisinkaan. Se on niin helppo ihmisten sanoa, että "Vie sitä useammin bussiin tai junaan niin se tottuu joukkoliikenteeseen." Koira on viikottain julkisissa, mutta vetäminen ja pelko ei tunnu hellittävän- päinvastoin.
Kaikista hassuinta tässä on se, että koiralle ei ikinä ole sattunut mitään ikävää, joka selittäisi säikyn luonteen. Se on aina saanut huomiota ja kyllä se kotona nätisti tottelee ja tassua antaa kun pyytää.
mutta alan oikeasti luovuttamaan, vaikka en saisi. Luulisi nyt, että edes pikkuisen olisi sen karvaturrin jakeluun mennyt ettei saa vetää, mutta ei ja siksi tuntuu, että päivittäinen uurastukseni on hyödytöntä.
Välillä tuntuu, että mitä jos koiran psykeessä olisi jokin vialla? Koska luulisi sen nyt saavan iänkin karttuessa lisää itseluottamusta, mutta se vain pelkää ja pelkää.
Luonteeltaan todella ystävällinen perheenjäsenille ja rakastava ystävä muutenkin..mutta.
Nyt tarvitsen vähän neuvoja, apua tai edes pikkuisen lohdutusta. Koira ei opi. Tiedän, että hyvin harvoin itse koirassa se vika on, mutta nyt ikävä kyllä alan pikku hiljaa sitäkin vaihtoehtoa miettimään.
Aamulenkit menevät kuin tanssi. Koira kävelee todella nätisti vetämättä. Mutta päivän loput lenkit ovat yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Koirasta tulee täysin vauhko ja se rupeaa vetämään niin, että unohtaa tehdä tarpeensakin siinä sivussa. Epäilisin tämän johtuvan siitä, että se pelkää liikennettä yms vastaantulijoita. Olen kuitenkin ulkoiluttanut koiraa "ihmisten ilmoilla" aina, joten ihmettelen miksi se ei vain voi tottua ympärillä olevaan liikenteeseen (etenkin kun asumme kuitenkin lähiössä, jossa liikennettä ei kuitenkaan niin paljoa ole!)
Vetäminen on aivan sietämätöntä. Olen ollut pitkäjänteinen ja pysähtynyt ja kääntänyt selän joka kerta koiralle kun se vetää. Tätä tein reilu puoli vuotta ilman pienintäkään tulosta. Sitten ostin kuonokopan joka toimi viikon, mutta siihen se sitten jäikin. Kun koirani saa sen vauhkoontumiskohtauksen ei siihen saa mitään yhteyttä, vaikka kuinka yrittäisin silittää ja sanoa että ei hätää, niin puheeni menee kuuroille korville. Koira ei nimittäin nää eikä kuule mitään kun se rupeaa vetämään.
lenkeistä on tullut päivän inhottavimpia hetkiä. Nolottaa ja osaksi ärsyttää kun ihmiset kommentoivat koirani vetämistä sanomalla "tuossa olisi nyt koulutuksen paikka" (aivan kun en olisi jo yrittänyt!!)
Koiralla on myös aivan järjettömiä pelkoja. Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä enemmän se keksii asioita mitä pelätä. Vasta puolivuotiaana se hoksasi voivansa pelätä polkupyöräilijää. Kerran eteisen hattuhyllyltä tippui kaulaliina alas ja nyt koira ei suostu enää edes kävelemään eteisen ohi vaikka on yritetty kannustaa ja herkuilla houkutella. Myös isoja kankaita, kuten lakanoita se on alkanut pelkäämään ja näitä pelkojen kohteita näyttää tulevan aina vain lisää ja lisää.
Eroahdistukset ovat myös kamalia. Koira on yksin kotona sen 8h päivässä. Sisäsiisti onneksi, mutta kukat ja seinät ovat saaneet kovasti kyytiä. Kauankohan tämän eroahdistuksen kuuluu kestää?
Tiesin, että kun koiran otan niin sitä myös opetan ja koulutan tunnollisesti. Uskon, että ei se koirastakaan ole kivaa kun ei tiedä mitenpäin olla. Mutta nyt on pakko myöntää, etten pärjää laisinkaan. Se on niin helppo ihmisten sanoa, että "Vie sitä useammin bussiin tai junaan niin se tottuu joukkoliikenteeseen." Koira on viikottain julkisissa, mutta vetäminen ja pelko ei tunnu hellittävän- päinvastoin.
Kaikista hassuinta tässä on se, että koiralle ei ikinä ole sattunut mitään ikävää, joka selittäisi säikyn luonteen. Se on aina saanut huomiota ja kyllä se kotona nätisti tottelee ja tassua antaa kun pyytää.
mutta alan oikeasti luovuttamaan, vaikka en saisi. Luulisi nyt, että edes pikkuisen olisi sen karvaturrin jakeluun mennyt ettei saa vetää, mutta ei ja siksi tuntuu, että päivittäinen uurastukseni on hyödytöntä.
Välillä tuntuu, että mitä jos koiran psykeessä olisi jokin vialla? Koska luulisi sen nyt saavan iänkin karttuessa lisää itseluottamusta, mutta se vain pelkää ja pelkää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä myös vajaan vuoden ikäinen seropi. Alkoi tehdä samanlaisia temppuja n. 5kk:n iässä. Mietin, mistä voisi johtua. Mieleen juolahti, että aloitimme päivä- ja iltalenkit aina samaan suuntaan kuin aamun lyhyen pissalenkin. Pentu ilmeisesti luuli, että taas lenkki on yhtä lyhyt ja siitä vauhkoontuminen. Ei myöskään tehnyt tarpeitaan, koska aamulla heti sen jälkeen mentiin sisään. Vaihdoin lenkityssuuntaa, päivä- ja iltalenkit tehtiin ihan toiseen paikkaan ja toisissa maisemissa. Kas kummaa, eipä enää vauhkoillutkaan niin paljon! Pissat ja kakat voitiin tehdä vaikka melkein talon nurkalle, kun suunta oli vallan toinen ja koira tiesi, että lenkki vielä jatkuu. En tiedä, ajatteliko koira niinkuin minä kuvittelen, mutta meillä tämä juttu auttoi. Nykyisinkin vielä, jos on ollut tylsä "sisäpäivä" kaatosateen vuoksi, alkaa tolkuton vetäminen ja vouhotus kun vihdoin päästään ulos pidemmäksi aikaa. Loppuu tosin, kun matkanteko kerta toisensa jälkeen keskeytyy vetämisen vuoksi.
Tsemppiä!
voivat vaikuttaa ongelmaasi. Ensinnäkin, minkälaisista vanhemmista koirasi on? Arkuus on voimakkaasti periytyvää ja siksi ei koskaan kannattaisi ottaa koiraa jonka emo on arka. Sitten luulen että et ole sosiaalistanut koiraasi tarpeeksi sen kriittisessä ikävaiheessa eli luovutusiästä tuonne noin 3-4 kk:n ikään. Se on kaikkein tärkein vaihe koiran elämässä, toki myös viikot kasvattajan luona, tuona aikana koiran luonne muokkaantuu peruuttamattomasti. Sitten, mikäli koirassasi on tosiaan jotain paimenkoiraa, se voi olla yksi syy käytösongelmiin. Monet paimenkoirat on jalostettu työkoiriksi ja niillä on työkoirien tarpeet. Siinä ei silloin lähiölenkit riitä vaan koira tarvitsee aivan muunlaista puuhaa voidakseen hyvin. Esim. jäljestystä, tokoa jne... Eli työtä jossa koira joutuu käyttämään myös nenäänsä ja aivojaan jalkojensa lisäksi. Pelkällä lenkittämisellä et koiraa pysty väsyttämään ja hiljentämään. Myös ulkoilun tulisi olla monipuolista, metsälenkkejä vapaana, eri reittejä, ei pelkkää asfaltin tallaamista samoja reittejä päivät pääksytysten.
Ettei vain olisi toisella ns. mörkökausi meneillään? Silloinhan sitä pelätään jos jonkinlaisia asioita, joihin ei ole aikaisemmin kiinnitetty mitään huomiota. Näissä tapauksissa ei ainakaan pidä lähteä karkuun pelon kohteita ja voivottelemaan pelkotiloille. Katselette rauhassa vähän matkan päästä tätä kammotuksen kohdetta. Älä höpöttele mitään, vaan haukottele ja kaivele kengän kärjellä maata kertoen eleilläsi, ettei tässä ole mitään hätää.
Kun tilanne rauhoittuu, menette mahdollisesti lähempää sitä yhdessä katselemaan ja ihastelemaan tyyliin "voi kuinka mahdottoman hieno tuo naapurin roskapönttö onkaan". Tähän ei pidä tietenkään pakottaa, vaan koiran ehdoilla mennään.
Jos käytät fleksiä, niin kokeilepa tuohon vetämisongelmaan tavallista hihnaa. Muutos voi olla huomattava lyhyessäkin ajassa. Fleksin avulla koira ei (välttämättä) opi vetämättä kulkemista, kun siinä on jatkuvasti pieni "veto" päällä.
Jos käytössä on jo tavallinen hihna, niin siihenpä en osaa sanoa muuta kuin, että kokeile esim. tätä ohjetta, jonka kopioin toisesta viestiketjusta (ei ole minun kirjoittama):
"Harjoittelet kotona kontaktia koiraan. Sanot sen nimen, istutat, palkitset. Teet itsestäsi koiralle kaikista kiinnostavimman olennon maan päällä.
Lenkille otat mukaan pieniä namuja, paljon. Aina kun joku tulee vastaan ja koira kiinnostuu, sanot sen nimet, kun koira vilkaisee sinua, palkitset. Jos alkaa riehua, matala EI, nimi ja kun koira katsoo sinua, palkinto.
Alussa voit käskeä koirasi istua ohituksen ajan.menet itse näköesteeksi ohitettavan ja koiran väliin.
Et hermostu missään vaiheessa. Äänesi on rauhallinen ja EI-käsky matala.
Ideana on, että koira oppii mieltämään vastaantulijoitten tarkoittavan sitä, että lauman johtajalla, sinulla, on homma hanskassa ja kun ohitetaan välinpitämättömästi, hyvää on luvassa."
Eiköhän tuo sama idea päde niin koiriin kuin pyöriin, autoihin ym. ohitettaviin.
Muutoin yhdyn edellisten kommentteihin. Mielikuvitusta kehiin ja koiralle runsaasti nenän ja pään käyttöä vaativia tehtäviä - myös yksin kotiin jäävälle. Monet ongelmat vähenevät, kun koiralla on riittävästi mieleistä ja luontaista tekemistä. Pelkästään lenkittämällä koiraa ei tosiaankaan väsytetä.
Kiitos asiallisista vastauksista:) Pelkäsin kovasti, että sieltä tulee tyyliin että "Et ole vain yrittänyt vielä kunnolla" tai että "hermoheikkoisen ei kannattaisi hankkia koiraa."
Koiraa ulkoilutetaan neljästi päivässä, joista ainakin 2 on yli tunnin lenkki. Monesti koira onkin aivan uupunut lenkin jälkeen ja sitten hauvalle maistuu uni:) Myös metsään viedään viikottain juoksemaan ja koirapuistoon tapaamaan kavereita.
Koiraa myös lenkitetään eri reittejä, ei siis aina sitä samaa tietä pitkin. Koiran kanssa myös leikitään kovasti ja sille järjestetään pähkäilemistä...mutta..
Aion kokeilla normaalia hihnaa. Meillä on tosiaan fleksi käytössä ja olenkin kuullut, ettei se välttämättä ole se paras mahdollinen apu vetämisen lopettamiseen. Kävin ostamassa nahkaisen hihnan, katsotaan mitä käy:) Pidetään peukkuja!
Koira on todella ihana ja seurallinen, ei kenellekään ilkeä tai mustasukkainen mistään. Leluihin saa koskea jne. Voi toki olla, että tämä mörkökausi on valloillaan, koska meidän heppu on alkanut pikku hiljaa tajuta, että se on uros.
Olen myös miettinyt, että voisikohan leikkaus olla viimeinen keino lopettaa vetäminen? Ikävä kyllä olen kuullut, että se helposti muuttaa koiran jollain lailla passiiviseksi, elikäs luonne voisi muuttua, eikä se kuitenkaan olisi tarkoitus.
Saimme koiran kun se oli hieman alle 3kk.
En tiedä sitten, millaiset ovat olot olleet kun en pahemmin tutustunut (ikävä kyllä) entisiin omistajiin, mutta ainakin kaikki näytti olevan aivan kohdallaan siinäkin perheessä.
Toivotaan nyt, että tämä olisi vain jotain koiran koiruuksia, eikä mitään luonnevikaa.
ps. Olen kokeillut rauhoittaa koiraa ja näyttää sille rauhallisesti, ettei naapurin roskista tarvitse pelätä. Tämä ei kuitenkaan auta, vaikka kuinka yrittäisin näyttää, että ei ole mitään hätää. Arkajalka mikä arkajalka :D Menee vain selkäni taakse piiloon.
pps. Ja tuota nami kikkaa aletaan kokeilemaan heti huomenna!!!
siihen vetämiseen koittakaa sitä, että siinä uudessa hienossa hihnassanne pysähdytte AINA kun vetää. Liikkeelle lähtö tapahtuu vain kun hihna on löysä. Itse sain koirani oppimaan tällä tavoin kulkemaan vetämättä. Ensimmäiset lenkit olivat kuitenkin pelkkää pysähtelemistä, ja omien hermojen raastamista, mutta kyllä se koira melko nopeasti tajusi mistä on kyse ja lenkit alkoi onnistumaan kerta toisensa jälkee hienommin!
Paljon tsemppiä ja jouluntuoksua teidän molemipien talveenne! :D
auttoi meillä se, kun koirani veti, minä aloin kävellä toiseen suuntaan, sanomatta koiralle sanaakaan ja kun alkoi vetää sinne suuntaan minne nyt käveltiin, vaihdoin taas suuntaa. oli siinä varmaan naapureilla ihmettelemistä että miksi helvetissä sitä paikallaan pyörittiin, mutta meijä neitillä auttoi, ku tosiaan aivan armoton vetäjä eikä mikään tuntunut auttavan, mutta tuo oli aivan toimiva konsti meillä =) samaa voi harjoitella juosten, ja yhtäkkisiä pysähtymisiä ja suunnanvaihtoa ja palkintoa tietenkin sitten ku menee oikein :)
pelkojen kanssa voi auttaa se, että jos koirasi pelkää jotain ja ei suostu sen mörön lähelle menemään, jätä koirasi kiinni vähän kauemmaksi ja mee ite kattomaan sitä kummajaista, kosket siihen ja höpöttelet iloisesti että tääkö se pelottava juttu nyt on.. meillä tuo auttoi erään erittäin pelottavan lumisen postilaatikon kanssa xD ja yhen rätisevän pressun kanssa =) sitte jätät siihe vierelle makupalan ja palaatte koiran kanssa kattomaan sitä vähä lähempää :) ja naureskelet menemään :) kyllähä koira varmasti on oppinu huomaamaan mitä ihmiset tekee ku joku on niistä hauskaa, ne nauraa ja sehä on koiran mielestä hyvä juttu =)
Koiraahan ei tosiaan lenkeillä väsytetä, eikä koira saa lenkeistä irti muuta kun liikunnan ja hajut. kaksi tunnin lenkkiä koiralle päivässä on liikaa jos se pelkää. Kun koira kokee "räjähdyksen" ( pelkotila, esim, räksyttäminen tai se pelottava postilaatikko), siitä 15 minuutissa adrenaliini on huipussaan eli stressitaso on hyvin korkea, koirilla kestää 6tuntia-4päivää (koirasta ja stressin määrästä riippuen) tasata stressi normaalille tasolle. eli ensimmäisen tunnin lenkin jälkeen, koiralle pitäisi antaa esim puruluita järsittäviksi, koska ne auttavat laskemaan stressitasoa ja toista tunnin lenkkiä ei tarvita.
Koiran tekemisen tarpeen saa tyydytettyä keksimällä sille aivotyötä, etsimisleikkejä ja aktivointileluja, esim nameja tyhjän vessapaperirullan sisään ja päät taitetaan kiinni, koiralle se on mielenkiintoista, palkitsevaa ja etenkin itseluottamusta nostattavaa. peiton alle voi piilottaa nameja ja leluja ja valtavat kehut päälle kun koira ne sieltä löytää, niin jo on rinta rottingilla ja ylpeä saaliistaan.
Kuten kaikki koiraihmiset on varmasti huomanneet, pennut saattavat puuhastella täydellä energialla jotain ja yhtäkkiä kaatuvat johonkin ja nukahtavat. Niillä on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, että mieli yksinkertaisesti väsyy, sama toimii aikuisilla, kunhan on vaan tarpeeksi mielekästä puuhaa, on lenkeilläkin mukava olla kun koira ei ole räjähdysherkkäruutitynnyri kun kerran on jo rauhallinen koska on päivän puuhastellut aktivointilelujen parissa. Tietenkin koirat sen liikunnan myös tarvitsevat, etenkin isot rodut, mutta sekin hoituu mukavammin rauhallisessa ympäristössä, esim metsässä vapaana, kun ei ole liikennettä muita koiria, ihmisiä yms. Toki koirapuistoissa saa hyvää liikuntaa, mutta pelkokoirille parikertaa viikossa n30min on melkein yläraja.
on siis pentu vielä ja murrosiässä. Silloin voi koiralle tulla mitä ihmeellisempiä pelkoja. Et saisi suuttua sille, etkä edes hermostua. Et myöskään saisi antaa sen reuhtoa peloissaan. Kun se nyt ei tuon isompi koira ole, pidä se vierelläsi paikoillaan ja ole kuin ei siinä riehuvaa koiraa olisikaan. Ja ota käyttöön ketjupanta, jos ei vielä ole. Sitten vain Cesar Millanin Koirakuiskaajaa lainaamaan. Millanin neuvot tepsii tuollaiseen arkaan koiraan. Ja sinulle pitkää pinnaa.
Tämähän olikin jo 2007 aloitettu, joten tuo ongelma lienee ratkennut. Kuka näitä ikivanhoja aloituksia aina nostaa ja MIKSI?
vaan vastausta emme varmaan koskaan saa...?