Tunteekohan lapsi itsensä hylätyksi biologisen isänsä puolelta näissä perheen sisäisissä adoptio-tapauksissa.Itselleni jäänyt käytännössä vain maksumiehen osa, en silloin aikanaan osannut vaatia oikeuksiani tapaamis ym asioissa.Luotin naivisti ihmisiin ja hyvääntahtoon.Toisaalta homma näyttäisi toimivan ihan ok heidän uusioperheessään,vois ehkä eheyttää kaikkia kun adoptoisivat lapseni.
Lapsen tuntemukset ja perheensisäinen adoptio
Väsynyt isä
4536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, minkähän ikäisestä lapsesta puhut? Ja mikä on suhteenne tätä nykyä?
Mieti tarkkaan asiaa ja mene keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa. Et kuitenkaan koskaan tule unohtamaan lastasi ja nykyajan maailmassa lapsi ei oikeasti tarvitse kuin yhden virallisen huoltajan, asiat hoituvat sitenkin helposti. Ja uusperheen "isän" roolikin on erittäin vahva ilman sitä adoptiotakin.
Kai lapsi voi kokea itsensä bioisänsä hylkäämäksi myös nykyisessä tilanteessasi? Ymmärrän hyvin, että sinä saatat kantaa lähinnä maksumiehen roolia. Toisaalta mikä tai kuka estää sinua pyytämästä tässä vaiheessa tapaamisia lapsesi kanssa? Jos näin päätät tehdä, se on tietenkin muutos nykytilaan ja muutosta tullaan ehkä vastustamaan. Paljon on kiinni siitäkin, mitä sinä itse haluat. Haluatko eroon maksumiehen(kin) roolista vai haluatko oikeasti oppia tuntemaan lapsesi ja olla hänen elämäänsä osallistuva (etä)isä. Biologinen suhde teillä säilyy aina, mutta se ei yksinään riitä takaamaan psyykkistä kiinnostusta ja läheisyyttä. Toisaalta mahdollisen adoption sinulla voisi olla jokin rooli lapsesi elämässä tai ainakin sinulla olisi lupa yrittää ottaa häneen viimeistään aikuisena yhteyttä. Sitten vielä on sekin kysymys, että olisiko uusperheen isä valmis adoptoimaan lapsesi. He saattavat myös olla tyytyväisiä sinun rooliisi maksumiehenä. Adoption yhteydessä myös perintöoikeus muuttuu ja nämä taloudelliset seikat hidastavat monia perheensisäisiä adoptioita.
Lapseni on nyt 13v.,asumme eri paikkakunnilla.Parin vuoden aikana olen tavannut Häntä noin 10 kertaa,tänä aikana suhteemme on lakastunut.Sitä ennen n.7v.ajan tapasimme säännöllisesti, homma jokseenkin toimi.Uuden miehen ilmestyttyä kuvioihin homma sitten muuttui nykyiselleen.Sovittuja tapaamisia perutaan viimehetkellä,ei vastata puheluihin...ym. skeidaa.Ei paljoa ole enää kiinostusta tsempata,haluis vaan jotain selkeyttä hommaan, reilua peliä.
lapsi on noin iso, hän kokisi adoption hylkäämisenä. Teillähän on isä lapsi suhde kumminkin.
Mieheni toivoi aikoinaan, että isäpuoli olisi adoptoinut hänen ensimmäisen lyhyeksi jääneen avioliittonsa lapsen. Lapsi oli vauvaikäinen, kun he erosivat. Vaimo meni toiselle miehelle. Mieheni ei ole tavannut lastaan sen jälkeen, koska he asuivat toisella puolella Suomea ja äiti esti tehokkaasti tapaamiset. Näin isäpuoli oli lapsen oikea isä ainoa, jonka hän tunsi ja nyt aikuisenakin tuntee. Isäpuoli ei kuitenkaan halunnut adoptoida lasta, koska hän ja lapsen äiti halusivat pitää elatusmaksut. Näin on todennäköisesti myös sinun lapsesi tapauksessa.
Älä jätä lastasi, vaikka et voisikaan säännöllisesti tavata häntä. Pidä yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse sekä lähetä joulu- ja syntymäpäivälahjat. Lapsi on nyt murrosiässä, mikä muuttaa aina lapsen ja vanhemman suhdetta. Kun lapsi aikuistuu, suhteenne muuttuu jälleen hyväksi.