Mikä aiheuttaa sen, että iso osa lesboista omaksuu maskuliinisia piirteitä?
- Pukeutuminen miesten vaatteisiin.
- Miesmäinen hiustyyli.
- Meikittömyys (kuten miehet).
- Ylipainoisuus (miehille ominainen välinpiittaamattomuus ulkonäöstä).
- Pyrkimys pitää puheääni matalana (kuten miehillä).
- Miesmäinen kävelytyyli.
Onhan tuossa yleistämistä, mutta väittääkö joku tosissaan että tuo on täysin tuulesta temmattua?
- Pukeutuminen miesten vaatteisiin.
- Miesmäinen hiustyyli.
- Meikittömyys (kuten miehet).
- Ylipainoisuus (miehille ominainen välinpiittaamattomuus ulkonäöstä).
- Pyrkimys pitää puheääni matalana (kuten miehillä).
- Miesmäinen kävelytyyli.
Onhan tuossa yleistämistä, mutta väittääkö joku tosissaan että tuo on täysin tuulesta temmattua?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minä olen miettinyt samaa. Miten naisesta tulee "mies"? Milloin tällainen muuntautuminen alkaa, jo ihan lapsena vai vasta myöhemmin? Haluaisivatkohan jotkut lesbot olla miehiä, ja miksi? Ovatko jotkut naiset luonnostaan "miehekkäitä"? Pitävätkö he niin paljon miehistä, että ihailevat heitä ja samastuvat heihin? Vai pitävätkö he niin paljon naisista, että haluavat miellyttää naisia olemalla miehekkäitä, sillä useimpiin naisiinhan vetoaa juuri miesmäinen olemus...
Onhan monet naiset miesmäisempiä kuin jotkut miehet, eikä tarvitse olla mikään lesbokaan.
Minä olen monesti halunnut olla mies, lapsena halusin olla poika. Jossakin vaiheessa oli vain hyväksyttävä se surkea tosiasia, että olen VAIN tyttö, nainen.
Onhan naisena olemisessakin puolensa!
Ehkä miesmäinen nainen ei halua tyytyä naisen perinteiseen rooliin...
Ovatkohan lesbot juuri niitä naisia, jotka eivät ajele säärikarvojaan?
toiset ei. minä esimerkiksi ajelen, koska ajelemattomat sääri-ja kainalokarvat ovat mielestäni epäsiistit, enkä halua olla epäsiisti. mutta löytyy niitäkin, jotka pitävät "karvaisista" naisista. minun tyylini on aika poikamainen, en tiedä miksi, viihdyn vain sellaisissa rennoissa vaatteissa, ilman meikkiä ja lyhyissä hiuksissa. mutta tunnen kyllä itseni ihan naiseksi. pienenä tosin halusin olla poika, koska poikien ei tarvinnut pitää hankalaa mekkoa.=)ruumiinrakenteenikin on kyllä jo sellainen, että minulle ei naiselliset vaatteet käy. ylipainoa minulla ei ole, kuntoilen ja huolehdin muutenkin itsestäni. kyllä kai sellaisia ulkonäöstään piittaamattomia naisia löytyy aika paljon heteroistakin.
Miten mekko voi olla hankala? Millainen on sellainen ruumiinrakenne, ettei naiselliset vaatteet käy? En tajua.
... muuttuu hankalaks tasan siinä vaiheessa, kun se pitää laittaa päälle. Eikä sen tarvii olla edes ruumiinrakenteesta kiinni, kun mekko ei sovi vartalolle, niin se ei sovi.
Jos nyt sitten ihka tarkoiksi aletaan, niin toki mekkoja on kaiken kokoisia, että periaatteessa jokaiselle sopiva löytyy. Mutta ideahan on kuitenkin se, että siinä mekossa tulee HANKALA olo eli mekko itsessään ei ole hankala, vaan olo se päällä muuttuu hankalaks.
Ja mistä se sitten taas johtuu, niin sehän on taas meissä jokaisessa itsessämme jokin juttu, mielekkyys / tottumisasia jne.
Itse käytin mekkoja vuonna ennen nakkisotaa eli silloin, kun vielä rakas äippäni puki minut ja olin vastustuskyvytön. Tuli kuljettua röyhelöissä sukulaisten ihailtavana ihan kyllästymiseen asti ja nyt ajatuskin jostain mekosta...... AARRGGG!
Eikö sinua kyllästytä pukeutua aina housuihin? Minusta naisena olemisessa on ainakin se YKSI hyvä puoli, että voi käyttää sekä hameita että housuja. Minullakin oli pienenä useita kauniita mekkoja, joista sain valita mieleiseni. Sukulaiset eivät kuitenkaan ihailleet minua, sillä olin kauhukakara. Kyllästyttääkö sinua mekot myös toisten päällä? Entäs yöpaidat? Voisitko käyttää naisellista yöpaitaa, vai tuntisitko olosi epämiellyttäväksi tai vieraaksi? Ostatko sinä vaatteita miestenosastolta? Minä hätkähdän aina, jos huomaan harhailleeni vahingossa miestenosastolle. Miesten vaatteet ovat mielestäni rumia ja mielikuvituksettomia. En voisi mennä juhlimaan (edes Setan bileisiin) missään farkuissa ja paidassa, tuskin edes lähikauppaan. Vaatteet ovat jonkinlainen identiteettikysymys. On kai aika vaikeata muuttaa tyyliään radikaalisti ihan muuksi kuin mihin on tottunut.
Yritän vastailla!
En kyllästy pukeutumaan housuihin näköjään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vetäisin joka ikinen aamu samat farkut jalkaan. Itseasiassa en pal ole viimeaikoina farkkuja edes pidelly. Olen aina halunnut pukeutua omanlaisesti ja värikkäästi - omistan byxoreita enemmän kuin moni koskaan hamosia. Väriskaala valkoisesta mustaan, punaiset reisitaskufarkut on jees, mutta ei sulje pois naiselliset muodot esiintuvia housujakaan. Tilanteeseen sopivat löytyy aina!
Eihän minua toisten päällä olevat hameet kyllästytä - herra gud! Päinvastoin - sen kauniimpaa näkyä ei olekaan, kuin hyvä kroppa ei-hankalassa hameessa.
Sitten yöpaitaosastoon! Inhoan pitkiä yöpaitoja, niihin tukehtuu, kiertyy ennenkuin aamu sarastaa!
Ostan vaatteeni aina naisten osastolta, yleensä nuorten, koska siellä on parempi ja minua miellyttävämpi valikoima. Rakastan värejä ja hieman tiukkoja kuteita. Mutta olen ostanut joskus kuteita miestenkin puolelta, mutta sinne en suoraan suunnista. Joskushan samat kuteet sopii tyyliltään miehille ja naisille ja silloin voin ostaa, mutta yleensä miesten S-kootkin ovat liikaisoja, joten en yleensä sieltä sit saa kuitenkaan.
Ei miesten vaatteet ole minusta rumia. Niissä on usein väriä enemmän, kuin naisten osastolla, ne on myös rennompia. Ja usein tuntuu, että naisilla on joku tietty kriteeri,ulkoavaruudesta tullut, millaiselta pitää näyttää, minkälaisissa vetimissä pitää kulkea. Mielestäni miehillä on vapaammat kädet pukeutumisen suhteen, vaikka useimmilta se hamepuoli jääkin paitsioon.
No tässä - enpä olisi uskonut, että hameestakin saa näin paljon keskustelua aikaiseksi, varsinkin kun ei niitä itse diggaa, joo maailma on ihmeellinen kaikkine paatoksineen!
Minä olen ostanut aina liian isoja vaatteita. En tiedä miksi, mutta tiukoissa vaatteissa tunnen oloni jotenkin turvattomaksi. Minä en osta enää vaatteitani nuortenosastolta vaikken pukeudu mitenkään tätimäisesti tai mummomaisesti. Minä pidän pitkistä valkoisista enkelimäisistä romanttisista yöpaidoista, jollaisissa vaeltelen kuin kalpea haamu yksin pimeässä yössä. Entäs kesähelteellä, käytätkö silloinkin housuja? Minulle tuo rento tyyli ei sovi eikä se ole minulla pääasia. Huonoissa vaatteissa tunnen oloni huonoksi. Hyvät vaatteet ja huolellinen meikki vaikuttavat minun mielialaani todella paljon. Nyt aion olla dieetillä pari viikkoa. Mielialaan vaikuttaa sekin, ettei ole ylipainoa ja että kunto on hyvä. Rupesin miettimään, onkohan minun käyttäytymiseni naisellista vai miesmäistä...
Siinä se tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan!
Miksi pukeutua vaaleaan haamumaiseen kolttuun, jolla ei kehtaa, kuin yössä yksin vaeltaa??
Makuasia toki toki, mutta mua ei koltut iske oli sitten yö tai päivä, kesä tai talvi.
Eihän kesähelteellä mitään tarvii, en mäkään nyt sentäs farkuissa koisaa, vaikka sattuneesta syystä niinkin on päässyt joskus käymään. Riippuu tietty seurasta tuo yöasuste - joskus ois toivonut, että ois ollu peltihousut jalassa!
Tiukoista vaatteista - liian tiukoista en minäkään pidä. Mutta vaatteet, jotka roikkuu päällä ja ovat ihan liian ison näköisiä loimia, ovat epänaisellisia. Mielestäni, kun naisiksi on synnytty, niin pitäähän sitä nyt vaatteilla hieman korostaa ja sen voip tehdä ilman hametta. Se kolttu-hame esim. on pieni osa sexyä pukeutumista. Oikeastaan koko pukeutumisen merkitys on kyseenalaistettava... jokainen pukeutukoon niin mikä on lähinnä omaa identiteettiä, antaa hyvän mielen ja olon. Samaa totesit sinäkin ja näin on. Itse kiinnitän huomiota naisessa ennenkaikkea siisteyteen ja yksilöllisyyteen - se voi olla vaatetus tai joku muu positiivinen piirre. Itsevarma ihminen myös viestittää rohkealla tyylitajullaan, joka ei tarvi mennä överiks kuitenkaan.
Käyttäytymisestäsi... vaikea sanoa, mutta tän perusteella et kovin miesmäiseltä ainakaan vaikuta, vaikka onko sillä mitään väliä, jos oot sinut ittes kanssa ja viis veisaat, mitä muut aattelee. Mä ainakin oon tyytyväinen ollut aina itteeni tälläsenä ja jos en muille kelpais, niin sehän ois niiden menetys se!
Pidätkö sinä puheäänesi tahallisesti matalana?
No tuo nyt oli todella typerää. en usko että kukaan tahallaan muuttaa ääntänsä. toisilla vaan on matalampi ääni. sekin on kummallista että ihmettelet miten joku ei voi pitää hameita. ihan kuin kaikkien pitäisi pukeutua naisellisesti, tai muuten on tosi omituinen. minusta jokainen saa pukeutua miten lystää eikä minulla ole oikeutta arvostella kenenkään vaatteita, eikä mielestäni kellään muullakaan. tärkeintä on että itse viihtyy vaatteissaan.
Tiedän olevani typerä, mutta ei se mitään muuta. Ei taida anteeksipyynnöt auttaa mitään, ei minua ainakaan. Minä nyt ihmettelen melkein kaikkea, se ei ole mitenkään uutta tai outoa, vaikka voisinhan pysähtyä ihmettelemään tätäkin asiaa ihan perusteellisesti, jospa saisin sen vaikka vähän vähenemään. Minua saa kyllä arvostella, että oppisin joskus arvostamaan toisia. Minulle oma hyvinvointi ei ole se kaikkein tärkein asia, tai ei ainakaan saisi olla.
Uskon ihan oikeasti, että joku voi haluta muuttaa ääntään tarkoituksellisesti vaikka se kuulostaakin omituiselta. Siihenhähän keskustelun aloittajakin varmaan viittasi.
En suoranaisesti arvostellut kenenkään vaatteita mielipiteessäni, enkä muutenkaan tee sellaista oikeassakaan elämässä, vaikka mielessähän nyt saattaa liikkua yhtä ja toista. Se, että joku ei pukeudu naisellisesti, ei vielä riitä tekemään ihmisestä omituista.
Ajatteletko, ettei minun vaatteitani olisi arvosteltu? Minun vaatteitani saa arvostella, ja pitääkin, jopa toivon sitä. Oma viihtyminen ei ole minulle niin tärkeätä, vaikka jokin raja se tulee vastaan tässäkin asiassa.
Pyydän nyt kuitenkin anteeksi. Yritän olla jatkossa hienotunteisempi kaikkia kohtaan. Kiitos sinulle, että muistutit minua tästä tärkeästä asiasta!
..erittäin hyvin, että naisella on sellainen ruumiinrakenne, että mekko näyttäisi pelkästään huvittavalta hänen päällään.
Eivät kaikki naiset ole samasta muotista tehtyjä, vaikka tietty muoti yrittää meidät muotittaa samaan muottiin:(
Eikös mekkojakin ole erilaisia, ihan joka mallisia? Ei niihin ole kuitenkaan pakko kenenkään pukeutua.
.. sä mitään ole liiemmin arvostellut? Toisaalta mä luotan itteeni joka asiassa niin kybällä, että mä en edes tod. näk. pikku arvosteluja/ piikkejä huomioiskaan. Mulle niillä ei ole ollut ikinä mitään merkitystä, koska mä olen edelleen tyytyväinen itseeni ja se näkyy myös arkielämässä. Ja uskon siihen, että ihminen, jolla on huono itsetunto, kokee muiden sanomiset liiankin henk. kohtaisesti ja kuvittelee sitten ties mitä. Jokaisen ihmisen tekemiset ja maailmankuva ovat perusteltuja ja osa ihmistä itseään. Ei kukaan toinen voi edes puuttua niihin näkemyksiin, niillä ei ole mitään merkitystä, jos ihminen elää itseään kunnioittavalla tavalla.
Miksi sanoit, että "oma viihtyminen ei ole minulle niin tärkeätä..." Kenen viihtyminen sinulle sitten on tärkeintä? Eikö se kaikki kuitenkin lähde sieltä omasta nupista ja hyvinvoinnista, tasapainosta itsensä kanssa? Jaa.a.
Vielä siihen äänen möreyteen! En osaisi, en haluaisi muuttaa ääntäni ja miksi sitä kukaan tekisikään tieten tahtoen? Minun äänestäni on sanottu, että se on kiva - tarkoittanee sitten mitä tahansa! Minulle kuitenkin on tärkeintä, että saan asiani sanottua tällä äänensävyllä ja tulen kuulluksi. Miksi muuttaa itsestään mitään muiden vuoksi, ainakaan piirteitä, joilla ei ole mitään merkitystä nyt esim. näissä ihmissuhde asioissa?
Luota sinäkin vain itseesi ja tulet välillä pois sieltä "pihalta" ! ;)
ei minuakaan haittaa jos minun vaatteitani arvostellaan,mutta miten se nyt muka on niin ihmeellistä jos joku ei halua pitää hametta. jos ei halua niin ei.
on se, että kaikki nähdään niin ihmeellisenä. Toi hamejuttukin on niin, että joku pitää - joku ei ja se on siinä.
Mitä väliä sillä on, mitä kelläkin on päällään ja melki uskallan väittää, ettei kukaan pelkän pukeutumisen perusteella ystäviään valitse... tai sanotaanko, että ehkä määrätynlaisiin hepeneisiin pukeutunut nainen voi saada muutaman ylimääräisen katseen, herättää kiinnostusta, mutta mikään valitsemis ym. peruste se tuskin on. Ei ainakaan minulle. Itse pidän hameväestä ;) mutta, toistaiseksi kaikki naiseni ovat käyttäneet housuja hameiden sijasta ainoastaan.
Ehkä minäkin vielä joskus koen sen ihmeellisyyden, että seuralaiseni käyttää myös hamosta, mutta mikään kriteeri naiseudelle se ei tule minulle ikinä olemaan.
Minä en tunne yhtään naista, jolla ei olisi vaatekaapissaan hametta tai mekkoa, ja joka ei niitä joskus myös käyttäisi. Eikö teillä ole edes kotihametta? (Ei tarvitse vastata, sillä uskon jo, että ei ole.)
huushollistani ei löydy yhtään ainutta mekkoa eikä hametta! kotona käytän verkkareita tai mitä milloinkin, mutta en hametta.
Nyt minua alkoi kiinnostaa, että miksi tuo hameasia sinua niin kovasti kiinnostaa?
Ymmärrän kyllä, ettei joku käytä hametta, jos siihen on jokin hyvä syy, esim. se, että on mies (tai ruumiinrakenne, epäviihtyvyys yms.). Hame/mekko on käytännöllinen vaatekappale, joka tuo vaihtelua pukeutumiseen. On paljon asioita, joita ei voi muuttaa, mutta hameet ja vaatteet yleensäkin, on asia, jolle voi tehdä jotakin. Palautin mieleeni äidin kanssa käydyn taistelun mekkoon pukeutumisasiassa. Annoin periksi äidilleni, sillä en halunnut pahoittaa hänen mieltään. Hän näki kovasti vaivaa sen eteen, että minulla oli paljon kauniita mekkoja, joita hän itse suunnitteli ja ompeli. Äiti puolusteli mekon käyttöä ja kertoi, miten hienoa on olla tyttö. Olen aina ihaillut myös äitiäni ja hänen kauniita vaatteitaan. Pukeuduin niihin joskus ja toivoin, että minäkin saisin käyttää sellaisia vaatteita sitten isona. Itkisin, jos menettäisin kaikki hameeni ja mekkoni ja minun pitäisi tyytyä housuihin! Kaikki naiset eivät ole varmaan samanlaisia. Hyvähän tuo on vihdoin tajuta. Toisaalta pukeuduin joskus myös isän vaatteisiin, jolloin minulla oli aivan toisenlainen olo. Ymmärrän senkin, miten miehen vaatteet voivat olla mukavia päällä. En kuitenkaan haluaisi mistään hinnasta luopua mahdollisuudestani pukeutua juhlamekkoihin! Varmaan löytyy kuitenkin niitäkin naisia, jotka eivät pukeutuisi hameeseen pienestä maksustakaan... Pakko tunnustaa, että minä en ymmärrä heitä. Hyväksyn kyllä täysin, minkäs minä asialle voin. Se on mielestäni heidän menetyksensä. Anteeksi.
Ja äidin suunnittelemissa mekoissa. Ja nuoruusvuosista, nuoren aikuisen naisen elämään, olin ihan pihalla pukeutumiseni kanssa. Minulla ei ollut mitään tyyliä. Ei sitten yhtään mitään.
Ompelin itse vaatteita, jotka näyttivät toisten päällä hyviltä ja itseni päällä pellevaatteilta. Näitä käytin vuosia ja olin sellainen ruma ankanpoikanen, erilainen kummajainen, mikä lie..
Sitten elämääni tuli naisia, jotka alkoivat minua vaatettaa. Kun kumppani vaihtui, tyylikin vaihtui. Kaikki tiesivät, mikä minulle oli parasta. Itse en tiennyt.
Vasta viime vuosina, itsetuntoni kasvun myötä, löysin myös oman tyylini, omat vaatteeni. Nyt uskallan pukeutua monenlaisiin vaatteisiin. Kun vaatteessa on varma olo, niin tiedän, että se on minun heiniäni.
Valmisvaatteet ovat vain niin tylsiä. Teetetyt vaatteet maksavat hunajaa ja ompelukoneeseen en enää koske. Olen jo tarpeeksi leikkinyt ompelijaa elämäni varrella.;D
Niinpä niin.
Äidin tytöstä kasvoi itsenäinen nainen. Kokeileva, leikittelevä.
Naisellinen ja poikamainen.
Avarakatseinen ja elämää rakastava.
Taivaan sineen iltaisin tuijotteleva romantikko ja raudanluja armoton bisnesnainen.
Äidin tyttöä jokainen piirto.
Miksi muuten kirjoituksesi viimeinen sana on anteeksi??
Mekossa /hameessa tuntee itsensä alastomaksi. Tahdon olla vaatetettu ihmistenilmoilla. Siksi siis en halua pitää hameenlöyhäkkeitä.
Tuolla myöhemmin taisit kysellä yöpuvuista ja miesten vaatteista. Nukun t-paita & pikkuhousut päällä, paljon mukavampaa, kuin jossain pitkässä yöpaidassa. Joskus ostan vaatteita miestenosastolta. En pidä ruseteista, pitseistä, kukkakuoseista, "hempeistä väreistä", joita aina ängetään esim. naisten kauluspaitoihin. Miesten kauluspaidat ovat selväpiirteisempiä ja silmää miellyttävämpiä. Myöskin minua ärsyttää se, että esim. naistenhousuja (muita kuin farkut), semmoisia, joissa on taskut on vaikea löytää. Ilmeiseti oletetaan, että kaikki naiset kanniskelevat aina mukanaan käsi- tai olkalaukkua. Minä haluan saada mahtumaan ainakin kotiavaimet ja autonavaimen housun taskuun, mahdollisesti vielä pienen lompakonkin. Käsilaukun raahaaminen on rasittavaa ja se unohtuu tai varastetaan helposti, mutta taskuille ei tulla niin vain...
Toi oli hyvä pointti, kun totesit, ettei kaikissa naisten housuissa ole taskuja. Itse olen myös sen linjan naisia, että käsilaukkua en kanna, en omista, enkä myöskään aio ostaa.
Housuissa pitää olla ainakin edessä kunnon taskut, joissa omaisuus kulkee näppärästi mukana ilman ikäviä käsveskoja.
Nyt joku voisi ajatella, että kyllähän nyt naisen pitää edes käslaukkua raahata mukanaan, kun ei hamettakaan käytä. Mutta nyt voin käsi sydämellä sanoa, että kaikille ei käsilaukku sovi. Jos ei jonkun mielestä kropalle sovi hame, mutta ei totta tosiaan laukkukaan. Itse olisin huvittavuuden huippu, jos alkaisin kulkea laukku olalla! Ja samaa mieltä ovat olleet ystävänikin, kun joskus olen minuutin pari pitänyt heidän laukkujaan jossain ääritilanteessa.
... kotihametta. Arvasit oikein ;) Tunnen myös muita naisia, joilla ei myöskään ole kaapissa yhtään hametta.
Minulla oli pitkään kaikki taskut täynnä tavaraa ja vaatteet, etenkin jakut, venyivät ikävästi, joten nyt olen ottanut käyttöön pienen käsveskan, mutta toden totta, se on maailman epämukavin mukana raahattava tavara:(
Minulla on aina reppu mukana, silloin kun tavaraa on sen verran ettei taskuun mahdu kaikki.
Reppu selässä kuljen minäkin, jos tavaraa on enempi mukana. Kädet on vapaana ja pysyy paremmin mukana, kuin kädessä roikuteltavat veskat.
En minäkään osaa pitää käsilaukkua, sillä se tuntuu ja näyttää naurettavalta. Ehkä hametta pitämättömistä naisista tuntuu samalta hame päällä, joten tätä kautta voin ehkä jopa ymmärtääkin heitä. Minullakin on mukana aina tarvitessani reppu, joita minulla on erilaisia eri tilanteita varten.
..sitten, kun tavaraa on enemmän.
Mutta ei reppua DTM:aan.
..vihdoin! Kyllä sitä saikin todistella..hahaa.
Minulla myös reppu messis, silloin kun omaisuutta tavallista enemmän - sellainen naisellinen (heh) pikkureppu!
Mutta ei sitäkään voi mihkään baariin ottaa mukaan, siellä se olisi taas tiellä..
Miten reppu voisi olla tiellä baarissa tai missään muuallakaan? Mitä ihmettä te siellä baarissa oikein teette?!
mennessäni minä jätän repun narikkaan ja laitan rahat taskuun. ei sitä kannata raahata baarissa mukana, menee vielä hukkaan tai joku varastaa. eikä sellaisen ison "urheilurepun" kanssa viitsi baarissa tungeksia.=)
Baarissa - tietty! Ja pidäpäs siinä sitten reppua kolmantena pyöränä. Ja varsinkin, kun siellä sitten kilisee kaikenmmaaliman avaimet ja kolikot.
Oikeesti, minusta on hankalaa reppu selässä käydä tanssimassa. Ja näkeehän sen pikkulaukun käyttäjistäkin - siellähän ne käsveskat pyörii kaljan ja röökin tumppien seassa lattialla. Siinä sitten jengi yrittää tanssia ympärillä suojellen sitä veskakasaa. Parempi jättää reput ja rinkat himaan kiltisti, kun lähtee danssailee. Kyllä nykyajan pienet kännyt ja vähäiset rahat taskuun mahtuu ja illan mittaan ne rahatkin kuitenkin loppuu ja ei tarvii niillekään enää tilaa löytyä taskuista - niin se menee jotakuinkin ;)
Kyllä minäkin olisin baarissa soma näky tiskillä reppu selässä. Pöydässä taas repulle ei ole paikkaa. Jaloissa sen polkee tuusan nuuskaksi. Pyödälle se ei mahdu ja tuolin selustalta se putoaa. Ei jää kuin selkä ja moniko sitä baarissa istuu reppu selässä.
Ja sitten, jos tanssilattialle ottaa repun, niin luulen että muukin viehätysvoima karisee ja tanssikavaljeeri saa jalat alleen.
Ymmärrätkö nyt?
Eihän tuo nyt ole ikinä ollut mikään iso ongelma missään muuallakaan tanssipaikassa. Se on järjestelykysymys. Itse en jättäisi reppuani säilytykseen, sillä tarvitsen siellä olevia tavaroita (kännykkä, rahakukkaro, puuteri, huulipuna, kampa) jatkuvasti. Taskussa en kanna ikinä mitään, sillä se näyttää minusta rumalta, eikä juhlavaatteissani muutenkaan ole taskuja. Voihan sitä reppua pitää olalla, sylissä, tuolilla, pöydällä tai lattialla. Eihän ketään saisi ikinä jättää tanssilattialle (repun! takia), sillä se osoittaisi todella huonoa käytöstä. Kavaljeerin kuuluu saattaa vastapuoli kohteliaasti takaisin pöytään, jossa toivottavasti odottelee joku ystävällismielinen ja rehellinen henkilö, joka on pitänyt sillä välin silmällä tavaroita. Minä olen käynyt vain tavallisissa tanssiravintoloissa ja kerran Setan bileissä, jossa sanottiin, ettei siellä kukaan varasta toisten reppuja. Mutta mikäs siinä, jos pärjää ilman reppua, sen parempi se!
aina helpompaa kun ei tarvitse huulipunia sun muita. kammaksikin riittää viisipiikkinen. kännykän ääntä ei kuulisi kuitenkaan, miksi sitäkään turhaa mukana raahaisi.rahat vain farkkujen taskuun ja menoksi.
Ehkä toteamuksesi ei ollut ihan täysin tuulesta temmattu, mutta harvoin nuo kaikki ominaisuudet samalla ihmisellä ainakaan on. Tai jos on, niin kyse on sattumasta eikä lesboudesta.
Omista naisystävistäni voin sanoa, että joillakin on joitakin noita piirteitä, mutta kellään ei kaikkia ainakaan ja et varmaan sitä ihan tarkoittanutkaan.
Ainoa mikä tuossa luettelossa osui silmään oli toi "ylipainoisuus". Sekö mielestäsi johtuu välinpitämättömyydestä? Siitä voimme olla erimieltä.... ihmiset on vaan erilaisia myös kropaltaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta en koskaan ajattele ylipainoisesta naisesta, että onpa maskuliininen nainen, kun ei piittaa ulkonäöstään!
Ja mitä tulee niihin koipikarvojen ajamiseen, joku tuossa siitäkin jotain väläytti, niin mun tuntemat lepakkomimmit ainakin on alvariinsa niitä ajelemassa! Että se siitä maskuliinisuudesta...