Kohtaamistamme
pelkään eniten
Vanhasta tottumuksesta
saattaa käteni lähellesi pyrkiä,
muistanko kesken matkan
pysäyttää sen liikkeen
Näenkö sinut niin kuin
aikaisemminkin,
unohdanko sulkea silmäni
tai katsoa muualle
Vieläkö sinun tuoksusi
tutulta tuntuu,
vieläkö se saa minut
valpastumaan
Vahingossa ehkä
ihailen piirteitäsi,
hento hymy kasvoillani,
miettien mihin tänä iltana
huuleni asettaisin
Ehkä jopa painan kasvoni
selkääsi vasten,
jään nojailemaan
natisevaan nahkatakkiisi
Sinun kääntyessä,
havahtuisin todellisuuteen
hellän otteen minua
päättäväisesti siirtäessä.
Käsien tarttuessa
vain irti päästääkseen.
Annathan anteeksi,
minä unohdin.
pelkään eniten
Vanhasta tottumuksesta
saattaa käteni lähellesi pyrkiä,
muistanko kesken matkan
pysäyttää sen liikkeen
Näenkö sinut niin kuin
aikaisemminkin,
unohdanko sulkea silmäni
tai katsoa muualle
Vieläkö sinun tuoksusi
tutulta tuntuu,
vieläkö se saa minut
valpastumaan
Vahingossa ehkä
ihailen piirteitäsi,
hento hymy kasvoillani,
miettien mihin tänä iltana
huuleni asettaisin
Ehkä jopa painan kasvoni
selkääsi vasten,
jään nojailemaan
natisevaan nahkatakkiisi
Sinun kääntyessä,
havahtuisin todellisuuteen
hellän otteen minua
päättäväisesti siirtäessä.
Käsien tarttuessa
vain irti päästääkseen.
Annathan anteeksi,
minä unohdin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä oli kauniin haikea sävel, nahkatakkeineen.
Kiitos tunteita herättävästä lukuhetkestä.
T. Tarkkis
kommentista :)
haikea on viiliskin toisinaan, ja voi se nahkatakki! saa melkein ikävän pintaan pelkkä ajatuskin. :P