Ihmiset,
tulevat
ja menevät.
Kulkevat sokeina
toistensa ohi
kohtaamatta,
yksinäisten lintujen
surullinen laulu
sydämissään.
Minä muistan
vieläkin,
totisten miesten
kasvot,
kohmeisten käsien
siniset suonet.
Kantoivat sinua
mustassa säkissä.
Meri toi
meri vei.
Olivat vaiti
niin minäkin
nyt,
repaleisten pilvien
alla.
Sinä olit
sinä menit.
Meri jäi
ja minä.
Vaienneet linnut
jäisillä oksilla...
tulevat
ja menevät.
Kulkevat sokeina
toistensa ohi
kohtaamatta,
yksinäisten lintujen
surullinen laulu
sydämissään.
Minä muistan
vieläkin,
totisten miesten
kasvot,
kohmeisten käsien
siniset suonet.
Kantoivat sinua
mustassa säkissä.
Meri toi
meri vei.
Olivat vaiti
niin minäkin
nyt,
repaleisten pilvien
alla.
Sinä olit
sinä menit.
Meri jäi
ja minä.
Vaienneet linnut
jäisillä oksilla...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luin ja koin
Sehän oli rakkausrunokin tietenkin
Onhan tämä tavallaan rakkausrunokin, ilman siirappisia sanoja, joita en oikein osaa käyttää.
Kiitos kommentistasi!
runosi oli mahtava, se löi minua kuin miekka.
Teen näin, koska haluan ja tiedän, ettet suutu.
käännetään sanat ....
*Jäätyneet linnut,
vaienneilla oksilla* -Huh-
Suurta draamaa runosi, surullinen sointi, surullinen, todella.
Käännettynä sanat sopivatkin paremmin.:)
Elämä tuo joskus arvaamattomia asioita,
joihin on vain "miksi, miksi miksi" sanojen jälkeen hiljaa sopeuduttava.
Kiitos kommentistasi!
Nämä säkeistöt koskettavat eniten runossasi;
yksinäisten lintujen
surullinen laulu
sydämissään.
Minä muistan
vieläkin,
totisten miesten
kasvot,
kohmeisten käsien
siniset suonet.
Mutta kylmät väreet menee lukiessa - upeaa ker-
rontaa, vaikka niin surullista.
Elämään kuuluu surukin, joka tulee yllättäen.
Kiitos kommentistasi!
olen vain liikuttunut niin, etten tiedä mitä palautetekstissä sanoisin. En nyttenkään saa sanotuksi muuta kuin:
Kiitos koskettavasta lukuhetkestä : )
Elämä on joskus surullista, siihen on tyytyminen.
Kiitos kommentistasi!