en millään ymmärrä, miten päätetään ja sovitaan lasten asioista yhdessä, kun toinen ei kykene minkäänlaiseen kommunikointiin. Isompien lasten kohdalla on paljon turhaa pohdintaa, kun ei voida yhdessä sopia. Esim. harrastus- ja urheiluvälineet. Mahdotonta tuhlausta, jos molemmat hankkii, mutta kun ei tiedä aikooko toinen jne. Siis, kun kumpikin lasten elämässä haluaa olla. En keksi ratkaisua ja miksi joku haluaa toimia noin?
miks ja miks?
pohdintaa
3347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos sanot että HANKI sinä tämä ja tämä... Ihan tylysti vaan, ettet edes nätisti ehdottele että sopiiko...? Kai sieltä jotain kommenttia silloin jo tulee, siitähän voi sitten yrittää jatkaa, jos se keskusteluksi asti kasvaisi...
jotkut vain on semmosia, odottavat että niille sanellaan säännöt miten toimia. Jotkut taas on huomanneet, että kun ei kommunikoi mitään niin pääsee luistamaan koko asiasta. Ja sitten on helppo sanoa, että 'itehän sä sanoit että tehään niin...' Eli toiset ei osaa/halua ottaa vastuuta yhtään mistään, näin se vain menee :)
tosiaan, yhteydenottoihin hän ei vastaa eikä kommentoi mihinkään. Tällä hiljaiselolla ja näkymättömyydellä pitää yllä edell.´valtaansa`minuun? Voiko näin ajatella? Asioista sopiminen ei onnistu, kun en saa vastausta. Antaisin olla, mutta kun on lapset.
voi mitä haluaa. Mutta jospa karu totuus kuitenkin vain on, ettei halua olla tekemisissä? Meidän äitien on ihan turha potea syyllisyyttä isän tekemistä päätöksistä. Tottakai se satuttaa, jos toinen ei halua lasten elämässä olla.Mutta ei se lähivanhemman vika ole, ei toista voi muuttaa eikä pakottaa. Mutta meidän tehtävä on sen mallin antaminen. Itse en ainakaan aio lapsilleni sellaista mallia antaa, että ruikuttelen perään tai opetan lapset siihen, että heidän tehtävänään on odotella kuin tarjottimella, jos se isä sattuukin tänaan soittamaan tai just tällä viikolla nähdä. Lähivanhemman on autettava tapaamisissa, mutta hyppykepeiksi ei lapsia ole velvollisuus kasvattaa.
No, tämä ei siihen materia-asiaan juuri liity, mutta kai se sama pätee tähänkin? Kun ei niin ei...