Olen kokenut paljon pahaa edellisessä suhteessani jota kesti 2,5vuotta. 2vuotta siitä oli henkistä-, fyysistä- ja seksuaalista väkivaltaa. Viimein vajaa vuosi sitten pääsin pois siitä helvetistä. Nyt olen aloitellut uutta suhdetta, mutta tuntuu että mies ei kestä minua kauan. Olemme olleet yhdessä nelisen kuukautta. Olen ahdistunut ja pelkään jokaista äkkinäistä liikettä. Olen yrittänyt selittää miksi käyttäydyn niin ja koittanut puhua asiasta miehen kanssa, mutta hän ei yleensä kommentoi asiaa mitenkään, tai saattaa tiuskaista jotain. Voimakkaita yhdyntäkipuja on myös usein. Tahtoisin miehen auttavan, tukevan ja kannustavan, mutta hän ei tee elettäkään siihen suuntaan, onko vaihtoehtoni siis jättää tämä mies tai pärjätä yksin ja yrittää peittää kaikki mahdollinen ahdistus? Vai voisiko joku antaa neuvoja, miten pystyn yksin selviämään ilman että suhteeni kärsii tai joudun hylätyksi kokemusteni takia.. Näen painajaisia ja asiat ovat päässäni minuutista toiseen, olen mielestäni pärjännyt hyvin arjen pyörityksessä ja koittanut pysyä omana elämäniloisena itsenäni. Tuntuu vain välillä ettei sitä kaikkea jaksaisi kantaa yksin... Miten siis selvitä yksin kokemuksistaan kun mies ei halua tai pysty auttamaan. Kuitenkin välitän jo kovasti tästä miehestä enkä tahtoisi pilata mitään omilla murheillani...
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuollaisista kokemuksista ei selviä kuin ajan kanssa, puhuminen, kirjoittaminen, terapia etc nopeuttaa prosessia.Tämä on omaa selviämistäsi, mutta sen lisäksi ainakin osa sinusta haluaa uudenlaista luottamusta ja turvallisuutta ja tässä sillä toisella osapuolella on suuri merkitys.
Sisälle asioiden kätkeminen ei toimi koskaan eikä kenelläkään, aina se näkyy jossakin, ei pelkästään omassa olossa tai siinä miten toimii, vaan myös niissä asioissa(tunteet,teot,sanat,kokemiset)jotka jäävät puuttumaan. Tätä puuttumista ei välttämättä
ihminen huomaa, jos kovasti haluaa uskoa vain yhdenlaiseen maailmaan ja totuuteen, ja saattaa mennä kauankin ennekuin tajuaa että mitä kaikkea hyvää on missannut kun ei uskaltanut elää.
Kuullostaa ettet ole vielä valmis parisuhteeseen, sillä olet valmis tyytymään välinpitämättömään kohteluun näin tärkeässä asiassa(kertoo kyllä toisestakin)kunhan vain joku"välittää". Voisi olla hyvä ihan itsekseen miettiä miksi oikeasti välität kyseisestä ihmisestä. Usein huonoimmin toista osapuolta kohtelevat tuntuvat olevan niin ihania ja ainutlaatuisia. Ehkä se kuitenkin kertoo enemmän alistetun osapuolen sisäisestä pahoinvoinnista kuin näiden hyväksikäyttäjien, pahoinpitelijöiden tai tunnekylmien ihmisten"ihanuudesta". Voi olla hyvä miettiä myös miksi ihastut kokemustesi jälkeen välinpitämättömämpään ihmiseen. Maailmassa on kuitenkin paljon mukavia miehiä, jotka illalla silittävät naisensa uneen, eikä ne kaikki ole pelkkiä tylsiä nössöjä. Aina ei pysty toiselta kerralla pahaa oloa pois puhaltamaan, mutta aina voi ottaa kädestä kiinni ja sanoa että" olen tässä".
Parisuhteissa ihmiset tahtovat usein toistaa samat virheet ja samat valinnat, usein ymmärtämättä itsekään miksi. Ihmetellään vain että miten taas kävi näin........
Kuuntele itseäsi ja äläkä pelkää seurata itsellesi oikeaa tietä.
Menin nyt vähän sanattomaksi, hyvällä tapaa. Kiitos.. Kirjoituksesi sai minulle itkuisen olon (en tosin osaa itkeä enää..) Kaunis ajatus. Kiitos.
että aivan kaikkia asioita itsessään ei välttämättä ikinä pysty jakamaan muiden ihmisten kanssa.
Oikestaan kaiken ymmärtämisen lähtökohta on se, että ensin aidosti opettelee ymmärtämään muita ennen kuin vaatii kenenkään toisen aidosti ymmärtävän sinua.
Elämäsi voisi olla helpompaa jos seurustelisit psykologisesti kypsän miehen kanssa, jolla on hyvin korkea psykologinen ikä ja kypsyys.
Psykologinen ikä taas ei ole sama asia kuin fyysinen ikä, sillä usein näkee jopa 50v miehiä, jotka ovat jääneet psykologisesti 15v tasolle. Psykologisesti korkean iän omaava mies ei ikinä valita mistään, on hyvin kärsivällinen, tekee päätöksiä, joissa kaikki voittavat (myös hän itse). Korkean psykologisen iän omaavan miehen läsnäolon voi tuntea siten, että se antaa lisää energiaa kaikille hänen läheisille saaden heidät voimaan paremmin.
Psykologisesti alhaisen iän omaava mies taas on usein kärsimätön, valittaa usein, toimii usein siten, että ei voi voittaa ellei joku muu ensin häviä. Saattaa olla kuin pieni poika aikuisen miehen kuorissa. Alhaisen psykologisen iän omaavan miehen läsnäolo tuntuu siten, että se kuluttaa energiaa hänen läheisiltään tehden heidät enemmän sairaiksi.
Totta. Se ei vain ole ihan niin helppoa. Varsinkin kun päivästä toiseen kiusaavat muistot ovat mielessä, on vaikea vaatia toista olemaan kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Kun ei aina itsekkään ymmärrä omia toimiaan.
Hyvä esimerkki on etten voi nukkua tai edes istua korkeammalla kuin toinen. Minun tulee aina olla vähän alempana ja jos se ei onnistu istun lattialla tai joskus menen sohvalle nukkumaan.. Kun koen etten ansaitse paikkaa sängyssä. Minusta toimin typerästi, mutta se tulee jotenkin luonnostaan enkä voi sille mitään..
haavat paranevat aikanaan, mutta jos nykyinen miehesi ei välitä asiasta tuon enempää sinun tulee miettiä, onko hän sinun arvoisesi. Jos haluat käsitellä asiaa ammattiauttajan kanssa mene ihmeessä mielenterveys neuvolaan. Minulla ainakin auttoi keskustelut alkuun hoitajan ja nykyään psykologin kanssa. Min tein nimittäin sen virheen, että toin julki seksuaalisen hyväksikäyttöni vasta 11 vuotta tapahtuneen jälkeen 21 vuotiaana. Seurauksena siitä, sairastan nyt mm: paniikkihäiriötä ja hillitsemätöntä agressiivisuutta ja väkivaltaisuutta. Hae apua ajoissa, ettei sinulle käy, niikuin minulle on käynyt. Voimia todella paljon ja lämpöistä joulun odotusta.
Olen käynyt reilu puoli vuotta terapiassa, ja saanut jopa reseptin lääkitykseen. En ole lääkkeitä syönyt ja terapiassa olen jäänyt jumiin. Olen pystyn kertomaan mitä olen kokenut pitkään aikaan en pystynyt edes sanomaan sanaa "raiskaus" ja onhan se vieläkin vaikeaa, mutta kun pitäisi kertoa millä tavalla, en pysty. Olen jäänyt jumiin siihen että olen sanonut jo tarpeellisen, mutten tahdo mennä syvemmälle, kun taas miehen kanssa olisi niin helppo puhua hiljaa kuiskaten ennenkuin nukahtaa.
Turhauttavaa.