L U K E K A A ! P A K K O !

No minäpä sitten kävin lukemassa kyseissen tekstin ja muitakin vastauksia, kuin AIKUISEN, varsinkin näiden Milin ja Milan omia vastauksia.


Minun mielestä tekstistä oikein paistaa, ettei taida Milillä ja Milalla olla ikää kovinkaan paljoa. Teksti kun on sarjassamme: "siis vittu sitä ja vittu tätä" ja "siis meidän mutsi tietää kaiken ja maksaa kyllä, vittu". Itsekään nyt en vielä ihan tekareita tarvi, muttei minun kielenkäyttö tuollaista ole (enää?!).

Voin sanoa, että aika erikoislaatuinen on lapsen oltava, että sille koiran hommatessaan voi tietää sen, että lapsi myös koiran hoitaa. Niin kovin monta surullista tapausta on omiinikin korviini kantautunut, että koira on jäänyt viimeistään isoksi kasvettuaan vanhempien kontolle.

Ihailtavaahan se on, että on sellaisiakin lapsia, jotka mielellään koiraa(nsa) hoitavat ja ulkoiluttavat ja huolehtivat sen kaikista tarpeista. Hankkivat ehkä jopa taskurahaa pikkuhommilla koiranmuonaan ja muihin tarvikkeisiin. Säästävät ehkä viikko-/kuukausirahastaan kalliin koiran ostoon. Hienoa, mutta kovin harvinaista.

Vanhemmillahan on tässäkin asiassa viimeinen vastuu. Olisi ihan kiva kuulla vanhemmiltakin kommentteja mikä ajaa hankkimaan koiran vastuuttomalle (tai no, vastuulliselta vaikuttavalle...) lapselle. Eikö kuitenkin vanhempien pitäisi lapsensa luonto tietää? Vanhempien pitäisi olla perheenpää ja "lainsanelija", joten jos eivät vanhemmat halua koiraa tai vastuuta siitä, ei sitä pitäisi lasellekaan hankkia. Minusta koiran hankinta tai hankkimatta jättäminen on koko perheen yhteinen pohdinnan aihe ja vanhempien viimeinen päätös.

Minä olen asunut yksin ja yhdessäkin (tosin en vanhempien kanssa) muutamia vuosia (välillä asunut pätkän tosin kotonakin), ja hommasin ekan koiran viime syksynä, toisen nyt keväällä. Erona tosin se, että ekasta koirasta oli vastuu yhdessä ja toisesta sitten yksin. Koira sitoo PALJON. Monista menoista olen karsinut koiran takia, mutta tämän ainakin minä tiesin jo ennen kuin sen hommasin, joten ei kaduta pätkääkään! Minun mielestäni keskenkasvuiset eivät tätä asiaa käsitä. Harva teini lastakaan tekee tarkoituksella! Minusta on parempikin, että koiran hankinnan sijoittaa aikaan, jolloin on jo asettunut ja rauhoittunut. Monet lapset ja nuoret ovat lippa vinossa ja tennarit ojossa menossa koko ajan, käyvät välillä kotona ilmoittautumassa vanhemmilleen ja taas mentiin! Mihin väliin mahtuu koira?!

Toivon tosiaan, että ne kaksi tajuavat hävetä itseään ja miettivät uudestaan koiran hankintaa, ainakin noiden viestien perusteella en todellakaan uskaltaisi antaa heille elävää olentoa huolehdittavaksi... Toivottavasti heidän äitinsä tuntee lapsensa ja on sen verran vastuuntuntoinen, ettei hänkään anna, ennenkuin nuo kaksi osoittavat kykenevänsä järkevään ja vastuulliseen ajatteluun ja toimintaan.

Olin tuolilta pudota kun luin niitä viestejä! Ja ihme, että niitä ei ole poistettu palstalta...

valitettavasti en löytäny sitä hommelia...:`(

Kiitos että kiinnitit huomioni tuohon tekstiin, oli se aika hurjaa luettavaa. Itse sain ensimmäisen koirani ollessani 13-vuotias, en kuitenkaan usko olleeni noin.. no, kakara. 11 vuotta tämä viisas,rakas koira opetti minulle vastuuntuntoa, huolehtivaisuutta, ymmärrystä ja toisten huomioonottamista. Huolehti minut läpi nuoruuden myrskyjen aikuisuuteen saakka. Tämä koira todella opetti minulle kuinka raskasta ja vaikeaa koiran hoitaminen voi olla lapselle/teini-ikäiselle, minä kuitenkin otin itse koirastani täyden vastuun.
Rotuna bordercollie etenkin on sellainen, että se ymmärtääkseni vaatii hyvin paljon aktivointia, ja TOKO- ja agility-kentillä saa viettää tunteja ja taas tunteja.. Rakkaan "kasvattajani" kuoltua jouduin moneen kertaan pohtimaan, mikä rotu minulle sopisi, ja soisinkin, että jokainen, joka koiraa on hankkimassa tai aikoo hankkia sellaisen lapselleen, ottaa tarkkaan kasvattajalta selville kyseisen rodun vaatimukset, ja ottaa koiran sellaiselta kasvattajalta, jolta saa tarvittaessa apua. Lehtien palstoilta en soisi koiria hankittavan.
No, minä päädyin afgaaniin.. Ei hänkään ole sieltä "helpoimmasta" päästä, mutta sopii minulle. Ja koiran kasvattaja on tarvittaessa tukena pienissäkin arkipäivän selkkauksissa.

Kävin siis minäkin lukemassa ne kirjoitukset ja mieleeni palautui oma lapsuuteni...
Itse sain ensimmäisen koirani yksitoista vuotiaana, noutajan, jota en olisi ehkäpä osannut kouluttaa ja hoitaa ilman vanhempiani. Äitini avustamana tosin kävimme agilityssä sekä joskus tokossa, mutta ilman tuota äitini "kuskailua" en olisi päässyt niihin...
Jälkeen päin ajateltuna oli toki hyvä että sain tuon ensimmäisen koirani tuolloin, mutta ilman auttavia käsiä en olisi kaikesta selviytynyt.
Nyt ollessani jo ylittänyt kahdenkympin rajan, olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt hankkia sen "ensimmäisen" oman koiran. Mietittyäni viimeiset neljä vuotta olen vihdoinkin valmis! :)
Minua surettaa kovasti ne vanhemmat jotka ostavat lapsilleen sen OMAN koiran, ilman että aikovat itse koiran elämään vaikuttaa. Ei kymmenvuotias lapsi ymmärrä mitä sen koiran kanssa eläminen tulee olemaan.
Vaikkakin tuo ensimmäinen koirani on paras ystäväni, ei aina siltikään elämä ole ollut ruusuilla tanssimista... Harkintaa peliin! Kannattaa katsoa ennekuin katua...

lukekaa sit mitä monet oli sit meille kirjottanu kaikkee pask*aa ja niin ees päin ei voi olla niin lapsellinen että alkaa tommosesta aiheuttaa tommosta mekkalaa ja me ei haluttais haukku ketään ja muutenkaan suututtaa me vaan haluttiin kostaa niille ketkä kirjoitti meille kaikkee pahaa ja haukku meitä et mä oon ihan varma että ei ketään tykkää siitä että sitä haukutaan ja mistä me voitais erottaa onks aikuinen vai lapsi et jos haukutte meitä niin me haukutaan takas nniin ainakin normaalit ihmiset tekee en mä tarkota että kaikkien pitäis haukkuu toisii mutta me haluttais vinkkeja eikä vaan sitä että me ei olla tarpeeks kypsii siihen koiran hangintaan(me ollaan varmoja siitä että me kumminkin hangitaan ne koirat me van halutaan tietää mistä ne koirat vois ostaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)ja käykää ihmeessä antamassa HYVIÄ !!!!!!!!!!!!neuvoja meille ja neuvokaa mistä me voitais habkii ne koirat!!!!!!!!!!!!!!!KIITOS!
t:mili

te olette saaneet joko huonoa kasvatusta tai sitte huonoa esimerkkiä. Ei kukaan hyvin käyttäytyvä ihminen hauku toisi, jos saa eriävän mielipiteen. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, niin aikuisilla kuin lapsillakin, mutta toisen mielipidettä pitää kunnioitaa. Toivottavasti elämä kasvattaa teistäkin vielä kunnon kansalaisia.