Mietinpä tässä..tähtitaivasta katsellessani...olenko normaali kun voin myöntää...
olen 40. ja kas eroa takana kaks lasta ja monta lyhyttä ja pitkää suhdetta takana ...en ole rakastanut oikeesti ketään, vain lapsiani!!!
Onko siis olemassakaan miestä jolle voisin joskus TODELLA REHELLISESTI sanoa RAKASTAN SINUA,?
onko normaalia aatella niin ettei semmosta ole eikä tule...voi tulla mies, josta paljon pidän ja ehkä voin elää loppu elämäni hänen kanssaan mutta..voinko sanoa rakastan sinua...
joku hölmö sanonut et kaikille on joku...onko se mun kenties jossain ulkomailla ja siksi jää löytymättä? senkö takia tääl niin paljon yksinäisii kun se OIKEE asuukin jossain todella kaukana...? mistä sen tietää kuka on se oikea?
olen 40. ja kas eroa takana kaks lasta ja monta lyhyttä ja pitkää suhdetta takana ...en ole rakastanut oikeesti ketään, vain lapsiani!!!
Onko siis olemassakaan miestä jolle voisin joskus TODELLA REHELLISESTI sanoa RAKASTAN SINUA,?
onko normaalia aatella niin ettei semmosta ole eikä tule...voi tulla mies, josta paljon pidän ja ehkä voin elää loppu elämäni hänen kanssaan mutta..voinko sanoa rakastan sinua...
joku hölmö sanonut et kaikille on joku...onko se mun kenties jossain ulkomailla ja siksi jää löytymättä? senkö takia tääl niin paljon yksinäisii kun se OIKEE asuukin jossain todella kaukana...? mistä sen tietää kuka on se oikea?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että olet niitä ihmisiä jotka eivät osaa rakastaa itseäänkään. Sellainen ei osaa rakastaa muitakaan. Tuskinpa rakastat lapsiasikaan sillä aitoon rakkauteen kuuluu myös kyky luopua. Lapsethan ovat lainaa vain.
veikkaanpa että sinun "rakkautesi" on sellaista omistavaa laatua jossa edellytät toisilta mahdottomia. Asetat sellaisia arvo-odotuksia puolisoehdokkaalle, ettei sellaisia kukaan pysty täyttämään. Ei edes ulkomaalainen, hehehehe.....
osaan rakastaa itseäni..itsetunnossani ei ole mitään vikaa..ja suurin piirtein joka toinen kuukausi "ihastun" eli jotain mielenkiintoa ja tunnetta minulla on miehiin(suomalaisiin) ukkomiehet ja vierasmaalaiset kierrän kaukaa.
Suomalaiset miehet jo niin hankalii et miksi ottaa ulkolaisii ku viel hankalampii tuntee.
Tuo LOUKKASI lapsiini rakastan yli kaiken..ja siinä yksi bointti miksi olen niin valikoiva..haluan heille hyvän, normaalin miehen mallin..jos olisin yksin en ehkäpä hakisi niin RANTUSTI mies kaverii itselleni kuin nyt teen.!!
Sanot et rakkauteen kuuluu myös luopumista mut mun lapset vasta alle 10.v. ja en todellakaan niistä vielä voi luopua!!!
Kai se on aateltava et olen vain aina valinnut väärin...
Itsekäs itsetunto ja kyky rakastaa itseään eivät ole toistensa synonyymeja vaan toisensa poissulkevia.
Vai "suomalaiset miehet hankalii?" No, siinähän se syy tulikin miksi et löydä ketään - olet ennakkoasenteellinen.
Ai SINÄ päätät millainen mies on lapsille hyvä? Mikset kysyisi lapsilta joskus mitä he haluavat? Mutta ethän sinä voi... Sinähän edellytät heiltä kuuliaisuutta ja aliarvioit lastesi kykyä arvioida kenestä tai millaisesta isäehdokkaasta he pitäisivät.
Vain äiti tietää.... Miehistähän ei ole mihinkään, sen viestinhän heille jo välität.
Niinpä, et itsekkyydeltäsi voi LUOPUA lapsistasi, et vaikka oma elämäsi menisi esim. vakavan onnettomuuden takia vaikeaksi...Edellyttäisit varmaan heidän läsnäoloaan vaikka he itse saattaisivat haluta elää jossain muualla jonkun toisen hoidossa kun eivät sinua invaliidia jaksaisi. Kysypä vammautuneilta vanhemmilta, kuinka moni on joutunut käymään läpi tunnehelvettinsä arvioidessaan kykynsä esim. yksinhuoltajana vammautumisen jälkeen. Silloin jos milloin kysytään kykyä rakastaa lasta/lapsia niin paljon että luopuu heistä heidän itsensä takia.
Myönnän tuon olevan täydellinen ääriesimerkki mutta jos koko lasten läsnäoloajan muistaa, että he ovat ovat lainaa vain ja heillä on oma tehtävänsä maan päällä, niin rakkauden täyttämään luopumisen tuskaan ajallaan kasvaa. Se jalostaa ihmistä.
Ymmärrät vain jos haluat yrittää. Lyhytnäköinen ei halua eikä siis opi elämästämitään vaan siirtää vastuuta muualle, kuten sinä miehiin (hankalii).
Se Oikea on sellainen ihminen, jossa on vähemmän vikoja kuin itsessäsi.
Huom! Ajattele tuon lauseen sisältämää viisautta...
Ja muista myös toinen nyrkkisääntö:
Kun väittelet ihmisen kanssa jota olet alkanut pitämään idioottina, pidä huoli ettei hän tee samoin.....
hyvä kysymys, milloin tietää että on rakastunut? itselleni käy niin että rakastun todella, vääriin ihmisiin..viimeeksi minulta vietiin jalat alta viikossa, se oli kuin pyörremyrsky, ja sitten ei ollutkaan mitään ,vaikka tuntui siltä että nyt löysin sielun kumppanin ja tämä tunne on niin syvällä sielussa että saa tehdä todella työtä itsensä kanssa et jaksaa nyt mennä eteenpäin..
ja vielä uskoa siihen onko meille jokaiselle tarkoitettu se oikea..? olen surullinen..