Rahat loppuu

No jos et ehdi töitä tekemään eikä rahat riitä, niin sitten sinun kannattaa nostaa opintolainaa. Toisekseen, miksi et voisi opiskeluaikaa asua esim. 20 neliön asunnossa, jos se kuitenkin olisi halvempi kuin nykyinen asuntosi. Eikä joulua "pidä" laittaa, sopikaa kavereitten kanssa, että lahjoja ei nyt osteta ja sillä siisti. Aina pitää tulot ja menot suhteuttaa toisiinsa. Opiskeluaika ei kuitenkaan niin kauaa yleensä kestä, etteikö muutamaa vuotta voisi asua pienemmässä asunnossa, jos niin oikeasti pääsee halvemmalla.

Miksi asut yksiössä jos rahat on tiukilla? Vaihda soluun:säästät vuokrassa, saat netin ja sähkönkin halvemmalla. Tietysti yksiö on kivempi, mutta on se myös kiva jos ei ole ihan niin tiukilla rahallisesti.

Mietipä nyt sitä,että ihmiset ottavat yli sadan tonnin asuntolainoja ja kymppitonnien autolainoja ja kamalalla korolla kulutusluottoja ihan älyttömiin tarkoituksiin. Jos ottaisit opintolainaa vaikka tonnin tai kaksi tonnia vuodessa, et kuitenkaan ehdi etkä voi saada itsellesi mitään kamalaa lainataakkaa. Eikä siinä lainan maksussa mitään kummallista ole. Mieti hei nyt oikeasti. Jos maksat sitä pois vaikka sen viisikymppiä kukaudessa tai muutaman satasen jos pääset paremmille palkoille niin mistä se on pois?

Siskoni otti opintolainaa yhteensä 8000. Hän maksoi sen pois noin kuudessa vuodessa. Parina vuotena kun tuli enemmän veronpalautuksia, hän maksoi niillä heti lainaa pois. Hänen mukaansa laina ei ollut mikään usertava menoerä. Laskimme juuri, että hän olisi voinut laittaa samat rahat joka kuukausi vaikka siihen röökiin, baarien kallisiin sisäänpääsymaksuihin ja krapulakebabbeihin tai joka viikkoisen henkkamaukan alelaarilla shoppailuun.

Opintolaina tarjos hänelle ja on tarjonnut minullekin mahdollisuuden ostaa hyvää, monipuolista ja maukasta ruokaa, harrastaa liikuntaa, käydä joskus kampaajalla ja täydentää kosmetiikkavarastoa, ostaa jun ja bussilippuja, uudet silmälasit ja toiselle piilareita, uusia vaatteita ja joskus sitä opiskelijaelämää baareissa ja kahviloissakin. Suoisttelen!

P.S. Siskoni ei tienaa mitenkään älyttömästi, kuukausipalkka 2200e/kk eli suurin piirtein keskitasoa. Verojen jälkeen hänelle jää käteen noin 1500e. Ja tuosta on pystynyt maksamaan ihan hyvin lainaa pois.

Ota opintolaina! Olen törmännyt tapauksiin, jotka hakevat sosiaalitoimistosta rahaa, koska "eivät halua nosta opintolainaa". Lähtökohta on, että jokainen maksaa itse omat maksunsa, joten jos on mahdollista ottaa opintolain, jonka aikoinaan maksaa omalla työllä takaisin, on se otettava.

Lisäksi olen törmännyt tapauksiin, jotka säästävät vain näennäesesti. Ei se ole säästöä, jos ei osaa vertailla hintoja kaupassa ja etsiä kilo-/litra-/kappale jne. hinnoiltaan edullisimpia tuotteita vaan ottaa hyllyltä sen, mikä käteen ensimmäiseksi sattuu. Pienet vallinnat kunniaan! Itse valitsen aina edullisimman tuotteet (yleensä X-tra/Euroshopper) kilohinnaltaan, en ikinä osta muovipussia vaan käytän kangaskassia, en ikinä osta roskapusseja vaan käytän kaupan hedelmäpusseja jne.

No niin no... Tavallaan sama tilanne, ja silti täysin erilainen.

Asun myös yksin, juuri 20 neliössä. Vuokra vajaan satasen halvempi.

Vanhemmat eivät ajatelleet omissa päihde- ja perhekriiseissä mitään, eli ei osinkoja, rahastoja, tai mitään muutakaan tukea sieltä päin.

Kaikki aika menee opiskeluun -- ihan sama juttu minullakin. Välillä tuntuu, että ei ehdi muuta tehdä kuin herätä aamukuudelta opiskelemaan ja mennä kahdentoista jälkeen nukkumaan, mutta itsepä olen tieni valinnut.

Käteen tulee juuri sen verran, että kulujen jälkeen (ruoka netti puhelin) jään hitusen plussalle. Velkaa on n. 5000 e vanhasta opintolainasta, jota alan lyhennellä ensi vuonna. Sen ottaminen oli ihan nuoren naiiviutta, onneksi ei ole tuon isompi (vrt. esim. asuntolainojen kokoon) ja saan sen kyllä pois hoidetuksi.

Käytännössä asun ihan kauheakuntoisessa ja kylmässä 60-luvn pikkuyksiössä, joka huutaa remonttitarvettaan pahemmin kuin mikään ennen näkemäni asunto. Revin siitä jatkuvaa huumoria, sillä se on kamalan näköinen, ja kontrasti opiskelijatovereiden uusiin keskusta-asuntoihin on aika suuri. :D Arvostan kämpänrähjääni silti, sillä se on oma pieni koloni muuten vieraassa kaupungissa: se on tavallaan minulle (haiseva) opettaja, jonka vierailua elämässäni arvostan. Ei se tietysti aina kivaa ole siellä punkata, mutta yleensä enemmän vain huvittaa kuin suututtaa; olen yksi näistä ärsyttävistä perusoptimisteista.

Anyway, rahaa tulee hädin tuskin tarpeeksi kuluja kattamaan, mutta muutamasta syystä olen silti ollut ihan tyytyväinen.

Syitä ovat nämä:
- Selvisin todella rajusta lapsuudesta ja nuoruudesta, vahempien päihteidenkäytöstä, laiminlyönneistä. Selvisin omasta vakavasta masennuksesta joka oli viedä nuorena hengen, kävin lopulta koulut, ja sain pohjaa jonka päällä seistä. Oma pää pysyi myrskyistä huolimatta suht. kunnossa, ei ole sen suurempia häiriöitä (ei mitään diagnosoituja ainakaan, vaikka eihän sitä koskaan tiedä... ;)), ja selvisin myös opiskelualan psykologisista testeistä, jos sitä nyt meriitiksi voi laskea. :D

- Löysin oman alani ja pääsin myös lukemaan pääaineena ko. alaa yliopistoon: sisäänpääsyprosentti oli matala, mutta toisaalta se myös valmistaa ammattiin.

Ennen kaikkea tiedän nyt mitä olen tekemässä ja miksi: kannan vastuun omista ratkaisuistani ja tiedän miksi ne olen tehnyt -- tässä on yksi suurimpia kantavia voimiani.

- Kaiken lisäksi pääsin muuttamaan toiselle puolelle Suomea opiskelupaikkakunnalleni heti, eikä minun tarvinnut jäädä kotikaupunkiin vuodeksi keräämään pohjakassaa muuttoon, asunnonhankintaan. Se oli suoranainen ihme, sillä lähdin nollatilanteesta liikkeelle kohtaamaan koko elämäni läpäisevää, täydellistä muutosta.

Semmoinen oli minun tarinani. Asuisin vaikka vuotavassa ämpärissä sen 6 vuotta jonka täällä opiskelen; tärkeintä minulle ovat opiskelun eteneminen, opiskeluun liittyvistä asioista suoriutuminen niin että tunnen tehneeni parhaani, ja oman mielenterveyden huolto.

Käytän rahaa hillitysti, mutta en jätä ostamatta esim. ruokia, jotka tiedän terveydelleni ja hyvinvoinnilleni tärkeiksi. En mittaa asioita rahalla, vaan hyvinvoinnilla. Osaan olla aika piiska itselleni, joten mitään ylläri-ylilyöntejä en osaisi kyllä tehdäkään. :D

Joulusta en stressannut yhtään. Lähdin siitä, että jos tiukalta näyttää kerron kavereille ja suvulle korkeimman yksinkertaisesti, että ainakin tänä vuonna tilanne on se, ettei lahjoja tule. Lahjojen antaminen on mulle ollut aina etuoikeus, ei velvollisuus, enkä missään tapauksessa pitäisi sellaisia ihmisiä lähelläni, jotka ottaisivat nokkiinsa joulun takia.

Katson tarkasti, että en vedä tiliä miinukselle tai elä muutoin kestämättömästi: tahdon, että rahaa jää aina vähän säästöön kuukauden menoilta, mutta jos näin ei käy, muistutan itseäni tilanteen väliaikaisuudesta. En toki kuitenkaan luota sokeasti siihen että saan töitä heti valmistuttuani tai että tulotaso nousee automaattisesti uuden ammatin myötä, mutta ainakin mahdollisuudet siihen ovat huimasti suuremmat verrattuna lähtötilanteeseeni.

Anteeksi tämä hurja vuodatus. Sen tarkoitus ei ollut dissata, alleviivata, arvostella tai mitään muutakaan -- tuli vain kertomuksestasi omani mieleen.

Opiskelun pitäisi aina olla väliaikaista ja johtaa seuraaavaan vaiheeseen elämässä. Jos rahan, ajan ja opiskelun yhtälö on tällä hetkellä kestämätön, lienee hyvä hetki ottaa askel taaksepäin ja pohtia mitä siinä voisi muuttaa, jotta voisit hyvin ja jaksaisit viedä opiskelut loppuun asti.

Mietin tässä vaan, että opintotuki 2300€/v - vuokra - ruoka ei todellakaan ole mahdoton yhtälö. Sullahan jää tuesta kiinteiden menojen jälkeen n. 100€, jolla pitäisi järkevästi kuluttavan ihmisen saada kuukauden ruoat. En ymmärrä, mihin rahasi laitat, jos vakuutusrahatkin helähtivät kaivoon. Lisäksi toi 2300€/v = ~192€/kk mahdollistaa kyllä huvit ja itsensä palkitsemisetkin. Et todellakaan tarvitse lainoja, jos tutkit realistisesti rahankäyttöäsi ja keskität rahat vain tarvitsemiisi hyödykkeisiin. Aivojen käyttö on vielä tässä pinnallisessa maailmassa sallittua.