Onko minulla minkäänlaista mahdollisuutta vaatia äidiltäni korvauksia hänen minuun kohdistamastaan ruumiillisesta kurituksesta? Käsittääkseni lasten ruumiillinen kuritus, tukistaminen mukaanluettuna, kiellettiin laissa vuonna 1984, mutta minua alettiin tukistella n. vuosina 1985 tai 86 ollessani 2-3 vuotias. Lisäksi äitini alkoi joskus lyödä minua ollessani n.10 vuotias.
Yhteensä ruumiillista kuritusta kesti n.11-14 vuotta. Perheemme sijaislapsia, jotka kaikki ovat minua nuorempia, ei äitini pahemmin ole tukistellut, eikä lyönyt, sillä nykyään se on hänen mielestään väärin. Äitini myös väittää pyytäneensä minulta anteeksi kurituksiaan, vaikka itse en koskaan muista minkäänlaista anteeksipyyntöä äitini suusta kuulleeni. On myös selvää, ettei mikään anteeksi pyyntö tuo minulle takaisin niitä hiuksia, jotka minulta irtosi äitini minua tukistellessa, mutta olisi mukava saada edes jonkinlaisia korvauksia.
Mihin minun tulisi ottaa yhteyttä korvauksia saadakseni? En haluaisi viedä asiaa oikeuteen. Onko muita mahdollisuuksia? Ja paljonko minulla olisi mahdollisuus saada korvauksia? Sosiaaliviranomaiset ja lastensuojeluvirasto eivät tiedä kurituksestani mitään, sillä olen lähes vakuuttunut siitä, että äitini jatkaisi lyömistä ja mahdollisesti tukistamistakin jos kertoisin.
Kysyessäni äidiltäni miksi hän minua ruumillisesti kuritti, varsinkin kun ruumiillinen kuritus oli laissa kiellettyä, en ole saanut mitään suoraa vastausta. Äitini vaan sanoo, että se hänen lapsuudessaan oli ihan tavallista. Niin oli minunkin lapsuudessani, kiitos äitini.
Todisteita kurituksesta ei enää ole, sillä ovathan päästäni revityt hiukset ehtineet kasvaa takaisin 4-6 vuodessa ja mustelmat mm. olkapäistä ovat parantuneet. Mitään videopätkiä tai valokuviakaan meillä ei ole, missä mustelmat tai kaljuuntuneet kohdat näkyisivät ainakaan tarpeeksi hyvin. Ainoat todisteet ovat minun, äitini, isäni ja perheemme sijaislasten tunnustukset.
Miten teitä muita, ennen kaikkea ikätovereitani on kuritettu pieninä ja oletteko saaneet mitään korvauksia kokemastanne? Entä miten vanhemmat tänä päivänä lapsiaan kurittavat?
Yhteensä ruumiillista kuritusta kesti n.11-14 vuotta. Perheemme sijaislapsia, jotka kaikki ovat minua nuorempia, ei äitini pahemmin ole tukistellut, eikä lyönyt, sillä nykyään se on hänen mielestään väärin. Äitini myös väittää pyytäneensä minulta anteeksi kurituksiaan, vaikka itse en koskaan muista minkäänlaista anteeksipyyntöä äitini suusta kuulleeni. On myös selvää, ettei mikään anteeksi pyyntö tuo minulle takaisin niitä hiuksia, jotka minulta irtosi äitini minua tukistellessa, mutta olisi mukava saada edes jonkinlaisia korvauksia.
Mihin minun tulisi ottaa yhteyttä korvauksia saadakseni? En haluaisi viedä asiaa oikeuteen. Onko muita mahdollisuuksia? Ja paljonko minulla olisi mahdollisuus saada korvauksia? Sosiaaliviranomaiset ja lastensuojeluvirasto eivät tiedä kurituksestani mitään, sillä olen lähes vakuuttunut siitä, että äitini jatkaisi lyömistä ja mahdollisesti tukistamistakin jos kertoisin.
Kysyessäni äidiltäni miksi hän minua ruumillisesti kuritti, varsinkin kun ruumiillinen kuritus oli laissa kiellettyä, en ole saanut mitään suoraa vastausta. Äitini vaan sanoo, että se hänen lapsuudessaan oli ihan tavallista. Niin oli minunkin lapsuudessani, kiitos äitini.
Todisteita kurituksesta ei enää ole, sillä ovathan päästäni revityt hiukset ehtineet kasvaa takaisin 4-6 vuodessa ja mustelmat mm. olkapäistä ovat parantuneet. Mitään videopätkiä tai valokuviakaan meillä ei ole, missä mustelmat tai kaljuuntuneet kohdat näkyisivät ainakaan tarpeeksi hyvin. Ainoat todisteet ovat minun, äitini, isäni ja perheemme sijaislasten tunnustukset.
Miten teitä muita, ennen kaikkea ikätovereitani on kuritettu pieninä ja oletteko saaneet mitään korvauksia kokemastanne? Entä miten vanhemmat tänä päivänä lapsiaan kurittavat?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hölmö *nauraa*
Eikö rahallista korvausta tärkeämpää olisi saada pahoinpitelijäsi vastuuseen? Sinun pitäisi siis vaatia äidillesi vankeusrangaistusta.
Kerrot että et uskalla kertoa sosiaaliviranomaisille, koska tukistaminen saattaisi jatkua. Koska olet syntynyt vuonna -83 tuota on aika vaikea uskoa. Kysymyksessä olisi aikuisen ihmisen pahoinpitely, eikä lapsen ruumiillinen kuritus, poliisiasia siis.
Mitään korvauksia virallisteitse tuskin tulet saamaan ilman pitävää näyttöä (lääkärintodistuksia yms.). Muutenkin tällainen taistelu ainoastaan sekottaisi elämääsi lisää.
Yritä ymmärtää äitiäsi ja antaa anteeksi - itsesi tähden ! Luultavasti hänellä ei ole ollut kykyä muunlaiseen kasvatukseen. Hänellä on saattanut olla kovia paineita ja heikot hermot. Asetu hänen yläpuolelleen ja pidä häntä vajavaisena. Tietysti voit myös yrittää keskustella asiasta hänen kanssaan ja saada mielenrauha sitä kautta.
Itse koin lapsuudessa myös erilaisia nöyryytyksiä, mutta opin ymmärtämään, että äitini oli yksinkertainen ja kärsi jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän yritti alistaa kaikki läheisensä ja itse olin ainoa, jonka suhteen hän ei onnistunut. Muutin hyvin nuorena pois kotoa. Minusta tuli vahva ja itsenäinen ja olen menestynyt elämässä huomattavasti paremmin kuin sisarukseni, jotka alistuivat.
vanhentunut jo ajat sitten
Suomen oikeuskäytännön mukaan voit saada jopa yli 100 euroa korvausta tuosta. Älä sekota juttua amerikkalaisiin oikeudenkäynteihin.
yhteensä viidestä pahoinpitelystä, kun oli tukistellut lastaan. Tosin lapsella oli kaljuista kohdista ja lonkkavaivasta todisteita. Mikäli sinua on tukisteltu ja lyöty 11-14 vuotta, on sinun äitisi syyllistynyt satoihin lapsen pahoinpitelyihin.
YLEINEN VANHENTUMISAIKA YLEISEN SYYTTEEN ALAISESSA RIKOKSESSA, JOSTA MAX RANGAISTUS VAPAUDENMENETYSTÄ ON YLI VUOSI JA ENINTÄÄN KAKSI VUOTTA:
Jos viimeisimmästä pahoinpitelystä on kulunut viisi vuotta tai yli, on rikos vanhentunut.
ASIANOMISTAJAN ERITYINEN VANHENEMISAIKA:
Ja jos kyseessä oli lievä pahoinpitely, on rikos vanhentunut vuodessa (kun asianomistajalla on tieto rikoksesta ja sen tekijästä)
Ei kai voi olettaa että alaikäinen lapsi joka on saanut turpaansa vanhemmaltaan mitenkään ehtii välttämättä 5 v kuluessa tehdä ilmoituksen??? Entä jos kyseessä olisi insesti, eihän sekään mene varmaankaan vanhaksi, muutenhan kuka tahansa tekisi mitä tahansa ja sanoisi aikuiseksi kasvaneelle lapselle että ihan turha mennä minnekään valittamaan.
Varmasti tämä lapseen kohdistuva rikos on eri asia kuin aikuisten väliset?!
Mutta asianomistajahan on tällä hetkellä täysi-ikäinen, käsittääkseni noin 20-vuotias.
Ei tässä nyt olla mitenkään pahoinpitelijän puolella, vaan esitetään Rikoslaista ilmenevät faktat.
Perustuslain 7 §:ssä taataan jokaiselle oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) mukaisesti Suomi on sitoutunut muun muassa lainsäädännön keinoin suojaamaan lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta tai henkiseltä väkivallalta, kun hän on vanhempansa, laillisen huoltajansa tai muun hänestä huolta pitävän henkilön hoidossa. Pohjoismaiden Neuvosto on vuonna 1982 hyväksynyt suosituksen ruumiillisen kurituksen kieltämisestä pohjoismaissa (nr 10/1982).
Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään, että lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Rikosoikeudellisesti vanhempien lapsiinsa kasvatustarkoituksessa kohdistama väkivalta arvioidaan pahoinpitelynä. Lain soveltamisesta on korkeimman oikeuden ennakkopäätös. Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä (KKO 1993:151).
Ei kysymys nyt ollut siitä, että mielestäni on oikein, että lapsia kuritetaan. Toin esiin ainoastaan sen, mitä Rikoslaissa lukee vanhenemisajoista, ilman TUNTEITA. Ja kuten Kuritettu toi esiin Perustuslain, on sekin laki muiden joukossa, mitä pitäisi myös (ja ennen kaikkea) noudattaa.
Jos ajattelen asiaa TUNTEELLA, olen täysin samaa mieltä kuin tekin! Mutta jos yritätte nyt kuitenkin ymmärtää pointin, eli noista pahoinpitelyistä voi olla turha mennä tekemään rikosilmoitusta, jos rikokset ovat vanhentuneet. Mutta kannattaahan sitä aina tarkistaa oikeutensa ja ehkä jostain muualta kuin tältä palstalta.
Tovottavasti ymmärsitte nyt.
En vetoa tunteeseen, vaan älliin. Jos esim. 7-vuotiasta lasta rääkätään, ja hän USKALTAA kertoa siitä laille vasta 18-vuotiaana, niin onko tapaus todellakin vanhentunut? Eihän kukaan voi edellyttää että lapsi pystyi 5 v sisällä tapahtuneesta siitä kertomaan, varsinkin jos koko ajan pelkää kostotoimenpiteitä???
Minun pieni järkeni ei oikein ymmärrä sellaista mahdollisuutta. Onko laki muka näin reikäinen?
Eli mielestäsi jo pienen esim. n.2-7 vuotiaan lapsen tulisi tuntea Suomen laki ja uskaltaa ja tajuta valittaa kohtalostaan viranomaisille? Ja miten lapsi voisi tuntea lain jos vanhemmatkaan eivät tunnu tuntevan? En minä ainakaan pienenä tiennyt tukistamisen olevan laissa kiellettyä, varsinkaan kun vanhempani tukistelivat tuon tuosta. Yleensä lapsi ottaa mallia vanhemmistaan ja eikö vanhempien pitäisi olla viisaampia? onhan heillä enemmän elämänkokemustakin.
Muistaakseni muuten ainakin joissain rikoksissa se vanhentumisaika oli 10 vuotta...
Helvattu kun ei meinaa mennä jakeluun. ettekö te nyt käsitä, että mä laitoin tohon esille sen, mitä Rikoslaki sanoo.
Ja kai mä nyt ymmärrän, että joku 2,5-vuotias ei Suomen lakia osaa lukea ja tulkita, kun sitä ei näköjään osaa täysi-ikäisetkään! Tuskin ne 2,5-vuotiaat täällä netistä roikkuvat avautumassa...
Ja se alkuperäinen kirjoittaja oli laskujeni mukaan noin 20-vuotias ja osasi näköjään ottaa esille Perustuslainkin, joten älkää nyt jaksako saivarrella ja ymmärtää asioita tahallaan väärin.
Ihan omana mielipiteenäni laitoin siihen, että jos haluaa asiaa selvittää, niin kantsii varmaan ottaa yhteys poliisiin, jotta asiat selviää.
*******************
Mutta vanhenemisajat ovat nämä, vielä kerran:
Asianomistajarikoksissa 1 vuosi siitä kun asianomistaja on saanut tiedon rikoksesta ja sen tekijästä.
Jos vankeustuomio yli 8 vuotta --> vanhenee 20 vuodessa
Jos vankeutta yli 2vuotta, enintään 8 vuotta --> vanhenee 10 vuodessa
Jos vankeustuomio yli vuosi, enintään kaksi vuotta --> vanhenee 5 vuodessa
Jos vankeustuomiota enintään vuosi tai sakkoa --> vanhenee 2 vuodessa
Jos vankeustuomio elinkautinen --> ei vanhene koskaan
Vankeustuomiolla tarkoitan ehdotonta vankeutta.
Ei ole äitisi näköjään käyttänyt tarpeeksi kovia kurinpalautuskeinoja, kun täällä tuollaisia kyselet.
Meidän poika saa edelleenkin luunappeja mikäli aihetta ilmaantuu. Vapaan ja kurittoman kasvatuksen hedelmiä on muutenkin tarpeeksi. Itse kasvatan lapseni siten, että kehtaan tunnustaa hänet omakseni isonakin.
- Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee -
Luunappi on aika eri asia, kuin tukistaminen, vaikka kyllä minä luunappejakin sain, isältäni jo varmaan alle vuoden ikäisenä. Isäni on myös kerran vetänyt yhtä perheemme sijaislasta turpaan, että älä väitä, etteikö meidän perheessä kuria olisi pidetty.
Ihmislapsia ei tarvitse kasvattaa toisin kuin kasveja tai broilereita. Kasvavat täysin itsestään, kunhan saavat elämän perusedellytykset - huolenpitoa, rakkautta, aikaa ja ohjausta. Kurinpitoa he tarvitsevat vasta, jos mainitut asiat laiminlyödään.
Ns. vapaa kasvatus tarkoittaa välinpitämättömyyttä ja on yhtä tuhoisaa kuin ajattelevan ihmisalun kuritus ja nöyryyttäminen.
Perustuslain 7 §:ssä taataan jokaiselle oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) mukaisesti Suomi on sitoutunut muun muassa lainsäädännön keinoin suojaamaan lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta tai henkiseltä väkivallalta, kun hän on vanhempansa, laillisen huoltajansa tai muun hänestä huolta pitävän henkilön hoidossa. Pohjoismaiden Neuvosto on vuonna 1982 hyväksynyt suosituksen ruumiillisen kurituksen kieltämisestä pohjoismaissa (nr 10/1982).
Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään, että lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Rikosoikeudellisesti vanhempien lapsiinsa kasvatustarkoituksessa kohdistama väkivalta arvioidaan pahoinpitelynä. Lain soveltamisesta on korkeimman oikeuden ennakkopäätös. Tapauksessa lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua TUKISTAMALLA ja LUUNAPPEJA antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä (KKO 1993:151).
Ei laki ole mitään jumalan sanaa joka on aina oikeassa.
Mikäli seurasit Suomen autoverojupakkaa, niin tiedät että Suomen vanha autoverolaki oli selkeästi ristiriidassa EU-säädösten kanssa. Ei kai oltu vielä ehditty korjata, vai mitä Niinistö? Uuden lain eduskuntakäsittelyssä, jota itse seurasin kiinnostuksella, näkyi selkeästi, että lain käsittelyssä valiokunnissa ja eduskunnassa suurin osa edustajista ei tajunnut yhtään mistä oli kyse. Lain oikeudenmukaisuuden edelle meni lisäksi puolueuskollisuus. Laki tehtiin lyömällä paikkaa paikan päälle ja se jätettiin lopulta niin tulkinnanvaraiseksi, että kukaan ei voi enää moittia lain olevan laiton. Sen mukaan käytettyä autoa voi verottaa jopa syrjivämmin kuin ennen tai jopa aivan oikeudenmukaisesti tai mitä tahansa siltä väliltä.
Aivan samalla asiantuntemuksella muutkin lait on laadittu. Kyllä niitä voi arvostella. Esittämäsi lainkohdat ovat toinen hyvä esimerkki siitä miten kauas todellisuudesta lainlaatija joskus eksyy. Varsinkin jos lakia aletaan noudattaa kirjaimellisesti.
Itselläsi ei ilmeisesti ole lapsia, kun uskot niiden olevan jatkuvasti kilttejä herranterttuja, jotka tottelevat joka tilanteessa vanhempien ohjeita ja neuvoja. Priin kymmeneen ikävuoteen osuu monenlaista tilannetta ja tapahtumaa, joskus on pakko puuttua lapsen tekemisiin ankarallakin kädellä. Maassamme on aivan tarpeeksi näitä lain mukaan kasvatettuja lapsi, jotka ovat hakeneet rajojaan vanhempiensa kanssa ja huomanneet että rajoja ei ole. Oma poikani ei ole ongelmalapsi, kaukana siitä, mutta kyllä häntäkin on pitänyt komentaa ja oikaista. Itseänikin on piiskattu lapsena, mutta ei tuosta mitään traumoja jäänyt, aiheesta ne kuritukset tulivat. Tiesin vastedes missä menee raja mitä saa tehdä ja mitä ei.
Oletkohan ymmärtänyt kaiken oikein ? Sovellatko koiran kasvatusohjeita lapsiisi ? Rajojen asettaminen kurittamalla ei normaaliälyiselle ja tasapainoiselle lapselle ole tarpeellista. Kypsällä aikuisella on kypsiä keinoja ohjata ja keskustella. Rangaistukset voivat olla muutakin kuin nöyryyttäviä, jos niitä joskus perustellusti tarvitsisi. Kuinka voit elää itsesi kanssa sen jälkeen, kun olet fyysisellä tai psyykkisellä ylivoimallasi kurittanut pientä ihmistä, joka on täysin riippuvainen sinusta ?
Kerrot, että piiskaamisen seurauksena olet itsekin oppinut, missä raja menee - mitä saa tehdä ja mitä ei !! Ymmärtänet, etten tämän sanomasi valossa voi arvostaa älykkyyttäsi kovin korkealle ja koen mielipiteiden vaihdon kanssasi turhauttavaksi.
Siinä olet oikeassa, ettei laki ole mikään eettinen ohjeisto. Ihmiset, jotka perustavat näkemyksensä oikeasta ja väärästä lakiin, yltävät vain sovinnaismoraalin tasolle (Kohlbergin moraaliteoria). Siitäkin huolimatta se on ylevämpi tapa oikean ja väärän erottamiseksi kuin rankaiseminen ja palkitseminen. Se on kaikkein alhaisin moraalin porras ja sitä kutsutaan esisovinnaiseksi tasoksi.
PS. Minullakin on lapsia, jo suurinpiirtein aikuisia. Opiskelevat yliopistossa ja kunnioittavat minua vapaaehtoisesti. Ovat hekin tehneet murrosiässä yhtä sun toista, mutteivat koskaan vahingoittaneet ketään ja kaikesta on selvitty keskustelemalla.
Oma isäni ajattelee kuten sinä (olen ollut täysi-ikäinen jo pitkään) ja on ollut ylpeä kasvatuksestaan niin kauan kunnes päädyin moneksi vuodeksi terapeuttiseen hoitoon mielenterveysongelmien tähden ja lopulta osasin kyseenalaistaa isäni minäkeskeiset (kasvatus)lähtökohdat. Tällä hetkellä en juuri ole väleissä vanhempieni kanssa. Näyttää myös siltä, että he eivät tule toimeen nykyisen tilanteen kanssa. Mutta minä en anteeksi rupea pyytelemään asioista, joiden kohdalla en ole tilivelvollinen, kuten eivät sinunkaan lapsesi, jotka esim. saattavat minun tapaani päätyä mielenterveyden laitamille ja yrittää itsemurhaa kun elämässä on niin ahdasta.
Kuten Veera viisaasti totesi, lapset eivät tarvitse kasvatusta, vaan huolenpitoa. Jos ajattelet, että lasten pitää olla joka tilanteessa kilttejä, niin joudut varmasti konfliktiin lastesi kanssa, joilla on oma tahto (toisin kuin sinulla, jolla on oman isäsi tahto) ja omat tunteet ja jotka tietävät parhaiten mitä tarvitsevat ("tarvita" ei ole sama kuin "haluta"). Jos lakkaat ajattelemasta koko ajan vain itseäsi ja opettelet luottamaan siihen, että luonto on varustanut lapsesi sellaisilla tunteilla, joiden toteutuminen on paras lähtökohta heidän itsenäiseksi tulemiseensa, niin tulet epäilemättä vuosien päästä huomaamaan, että he eivät tarvitse auktoriteetteja ymmärtääkseen mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset ovat lapsia, mutta aikuiset ovat eri juttu ja sinunkin lapsistasi kyllä tulee sellaisia, etenkin jos annat nyt heidän olla lapsia.
Viestissäsi kerroit joutuneesi lähinnä äitisi
kurittamaksi. Miten isäsi suhtautui äidin toimin-
taan??? Hyväksyikö??? Entä miten isäsi itse kurit-
ti Sinua??? Kuinka usein??? Pyysikö anteeksi???
Kumman kuritus tuntui pahemmalta jälkeenpäin???
Isäni ei reagoinut kuritukseen juuri millään tavalla. Yleensä vaan puolusteli äitini tekoja. Mikäli huusin kuin palosireeni ja näytin harvinaisen kärsivältä, saattoi isäni joskus, todella harvoin yrittää hillitä äitiäni, mutta aina tuloksetta. Isäni kuritti minua lähinnä antamalla luunappeja siitä asti, kuin olin n. 1 tai 1,5 vuotias. Isäni antoi luunapin aina kun tein jotain pientä pahaa. Käytäntö oli, että pienemmästä pahan teosta sain luunapin ja isommasta minua tukistettiin, myöhemmin joskus jopa lyötiin.
Isäni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Äidin kuritus tuntui pahemmalta, sillä luunapit eivät juurikaan sattuneet, vaikka nekin olivat laissa kiellettyjä. Luunapeista en erityisemmin kanna kaunaa.
Vanha kansanviisauskin tuntee lasten kasvatuksen:
"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"
Saanen olettaa, että sinuakin on nöyryytetty lapsuudessasi ja jopa "kansanviisauksien" kyseenalaistaminen on sen seurauksena tullut ylivoimaiseksi (tai sitten tämä oli provo).
Tämä epäinhimillinen kierre jatkuu sukupolvesta toiseen, elleivät siihen syyllistyneet ryhdy huolelliseen itsetutkiskeluun. Evääksi siihen voisin antaa maailmankuulun lastenpsykiatrin Alice Millerin sanoja:
"Jotta vanhemmat tajuaisivat, mitä he tekevät lapsilleen, heidän olisi myös tajuttava, mitä heille itselleen on omassa lapsuudessaan tehty. Mutta juuri se heiltä lapsina kiellettiin. Jos pääsy tämän tiedon lähteille on estetty, vanhemmat voivat lyödä, nöyryyttää tai muuten kiusata ja pahoinpidellä lapsiaan huomaamatta kuinka pahaa he näille tekevät. Heidän on jopa pakko tehdä niin."
"Jotta vanhemmat tajuaisivat, mitä he tekevät lapsilleen, heidän olisi myös tajuttava, mitä heille itselleen on omassa lapsuudessaan tehty. Mutta juuri se heiltä lapsina kiellettiin. Jos pääsy tämän tiedon lähteille on estetty, vanhemmat voivat lyödä, nöyryyttää tai muuten kiusata ja pahoinpidellä lapsiaan huomaamatta kuinka pahaa he näille tekevät. Heidän on jopa pakko tehdä niin."
Lisättäköön, että Vanha mies ja kumppanit tukevat koko yhteiskunnan asettumista tiedon lähteiden eteen. Hyvä pojat.
Kyllä tietyn kurittaminen on ohjeellista mutta siinä ei saa mennä liian pitkälle,silloin kun lapsi ei saada ojennukseen hyvällä ja moneen kertaan sanottuna perille ja tietävät sen,pitää olla jokin auktoritäätti ettei ihan tuu kusipäitä.
sinun tapauksesta en tiedä mutta nyt yleensä se on itsekäs puolustus toi selitys että isä ja äiti teki väärin,se on puolustus vaan omalle pahanteolleen ja että saa tehdä mitä vaan.Näkeehän mitä tämä vapaa kasvatus on tuonnut kaduilla ja muualla nuoret ovat raaempia ja ovat viikon loppuisin kännissä potkimassa ja tekemässä ilkivaltaa kun vanhemmat eivät uskalla puutua peliin pahoinpitely syytteen pelossa ja sen tietää jo 10vuotiaskin kun he kertovat vanhemmille että jos kosket minuun niin soitan poliisille,minkäs teet sitten siinä??minua on kuritettu kans eikä musta tullut katkeraa siitä vaan se oli sílkasta sdiitä kun en totellut kotiin tulo aikoja ja tein pahoja,ne kyllä loppuivatkin eikä mitään traumoja ole
Nyt ei ollut kyse siitä, mikä vanhempien mielestä on oikein, vaan siitä, mitä laki sanoo. Onko mielestäsi oikein, että lapsi parkuu kasvot märkinä kyynelistä, joka kerta tehtyään jotain pientäkin pahaa. Pieni lapsi ei myöskään pysty puolustautumaan mitenkään esim. 185cm pitkää ja yli 100 kg painavaa isäänsä vastaan.
Lapsiin kohdistettu ruumiillinen väkivalta todellakin kiellettiin Suomen laissa vuonna 1984, joten millä oikeudella kuritetun vanhemmat kurittivat? Lain mukaan vanhempien on osattava kasvattaa lapsensa väkivaltaa käyttämättä. Jos lasta aina kuritetaan ja nöyryytetään, on selvää että lapsikin oppii vain kurittamaan ja nöyryyttämään.
Tässä(kin) maassa on kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni hiukan kummallisia.
1)Lapsia saa hankkia, kunhan vaan on nainen ja mies, oli heidän suhteensa tai elintapansa ihan minkälainen vain.
2)Adoptoitaessa lapsia tehdään kaiken maailman taustatutkimuksia, pitää olla riittävästi ikää ja vaikka mitä.
Minusta kaikille lapsen haluaville pitäisi järjestää kunnon arviointi ja koe, jossa nähtäisiin, ovatko mahdolliset tulevat vanhemmat kykeneviä kasvattamaan mahdolliset lapsensa vai ei. Lähipiiristäni, itseasiassa eräs hyvistä ystävistäni kahden siskonsa kanssa, kun kerran syystä tai toisesta kysyin, eivät muistaneet kuin yhden ainoan kerran, jolloin heidän äitinsä olisi edes huutanut heille. Ja ihan kunnollisia lapsia ovat kaikki. Vanhin 24, keskimmäinen pari kolme vuotta nuorempi ja nuorin siitä taasen sen pari kolme vuotta nuorempi.
Kyllä se onnistuu, se vaatii vain taitoa ja ymmärrystä. Tosin, tässä kohtaa en voi puhua kokemuksen äänellä, koska itselläni ei ole vielä omia lapsia, mutta mihin on esimerkiksi kadonnut vanha hyväksi havaittu, yhäkin sallittu, kotiaresti? Kyllä sekin jo pistää miettimään tekemisiään, jos ei pääsekään kavereidensa temmeltämään jotakin töpeksittyään.
Ja loppukaneettina vielä: jos lapsi oikeasti on mahdoton, on osattava hakea apua, ja muistettava, että hätävarjelu omaa lastaankin vastaan on toki sallittu.
Tässä(kin) maassa on kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni hiukan kummallisia.
1)Lapsia saa hankkia, kunhan vaan on nainen ja mies, oli heidän suhteensa tai elintapansa ihan minkälainen vain.
2)Adoptoitaessa lapsia tehdään kaiken maailman taustatutkimuksia, pitää olla riittävästi ikää ja vaikka mitä.
Minusta kaikille lapsen haluaville pitäisi järjestää kunnon arviointi ja koe, jossa nähtäisiin, ovatko mahdolliset tulevat vanhemmat kykeneviä kasvattamaan mahdolliset lapsensa vai ei. Lähipiiristäni, itseasiassa eräs hyvistä ystävistäni kahden siskonsa kanssa, kun kerran syystä tai toisesta kysyin, eivät muistaneet kuin yhden ainoan kerran, jolloin heidän äitinsä olisi edes huutanut heille. Ja ihan kunnollisia lapsia ovat kaikki. Vanhin 24, keskimmäinen pari kolme vuotta nuorempi ja nuorin siitä taasen sen pari kolme vuotta nuorempi.
Kyllä se onnistuu, se vaatii vain taitoa ja ymmärrystä. Tosin, tässä kohtaa en voi puhua kokemuksen äänellä, koska itselläni ei ole vielä omia lapsia, mutta mihin on esimerkiksi kadonnut vanha hyväksi havaittu, yhäkin sallittu, kotiaresti? Kyllä sekin jo pistää miettimään tekemisiään, jos ei pääsekään kavereidensa temmeltämään jotakin töpeksittyään.
Jos lapsi oikeasti esim väkivaltainen, on osattava hakea apua, ja muistettava, että hätävarjelu omaa lastaankin vastaan on toki sallittu. Itse ala-asteella mukautetun opetuksen luokassa aikoinani tet-jaksolla ollesani käytettiin siellä kurinpitoon nykyisten suositusten mukaista rauhoittelukeinoa: lapsi syliin tai syleilyyn. Kummasti rauhoittuivat hetken rimpuiltuaan. Helposti ja ilman mitään vahinkoja. Samaa olen toisinaan käyttänyt nyt 6-vuotiaaseen kummipoikaanikin, hyvin tuloksin.
Silloin kun tämä palsta luotiin löin aina takaisin. Anteeksi pyytely vain pahensi asiaa ja suutuin entistä enemmän. Vanhempani jäivät neuvottomiksi ja väkivaltainen käytökseni vain jatkui. Merkittävä syy kostonhimoisuudelleni oli senaikainen lääkitykseni ja minun on edelleen vaikea ymmärtää minkä takia yhä kiroilevia lapsia tuomitaan röyhkeileviä herkemmin tukkapöllyllä ja jos aikuinen sanoo että kostaminen on väärin miksi hän itse rankaisee korvapuustilla.
Minä en anna anteeksi ennen kuin kurittamisesta on fyysisesti kärsitty tai korvauksia on maksettu. Minä lyön aina takaisin eritoten aikuisia, jotka eivät anna lasten kiroilla.