s-postia lähettää.Syy se koska lapsi on 9wee ja
oli unohtanut lähettää takaisin postia meille vanhemmille ja saanut siitä päänsärkyä ja vtsakipua
ns.psykosomaattisia oireita.Onko teidän mielestänne 9 wee liian nuori lähettämään kerran viikossa s.postia?Nyt tyttö on surullinen siitä kun nämäkin
yht.pitoasiat vietiin häneltä.
oli unohtanut lähettää takaisin postia meille vanhemmille ja saanut siitä päänsärkyä ja vtsakipua
ns.psykosomaattisia oireita.Onko teidän mielestänne 9 wee liian nuori lähettämään kerran viikossa s.postia?Nyt tyttö on surullinen siitä kun nämäkin
yht.pitoasiat vietiin häneltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
viikossa vanhemmille lähetettävästä s-postista, niin aikuisten tehtävä olisi ollut tukea muistamisessa.
Kun kerran on sovittu niin, että s-posti lähetetään ja ilmeisesti tiettynä päivänä, niin se kuuluu silloin normaaliin viikko-ohjelmaan, josta aikuisten on huolehdittava aivan samoin kuin päivärutiineistakin.
Kyseessä on siis sijoituspaikan aikuisten laiminlyönti, josta lasta rangaistaan.
Ei ihme, jos on kipuja ja paha mieli.
Missä on sijaishoitajien aikuisuus nyt kun sitä lapsi todella olisi tarvinnut, ettei hänen tarvitse itse pälyillä almanakasta päiviä ja rasittaa itseään. Tuo mitä alottajalle on sanottu yhteydenpidon rajoittamisesta syyllistää lasta entisestään ja aiheuttaa henkistä kärsimystä. Se on tekosyy, eli jos tuota ei olisi tapahtunut, olisi sijaishoitopaikassa kehitetty jokin muu tekosyy yhteydenpidon rajoitukseen. Mikään ei olisi estänyt yhteydenpidon rajoitusta, koska se on kerran päätetty tehdä sijaiskodissa tehdä. Yhtä hyvin syyksi olisi voitu keksiä vaikka väärän väriset sukat sinä päivänä.
asiasta kyse
niin näistä sijaishuollon yhteydenpitojen rajoittamisen kootuista selityksistä
voisi kirjoittaa uuden suuren suomalaisen vitsikirjan......
kootut selitykset siitä
mitä kaikkea voikaan (oikeastiko?) aikuinen ihminen omassa päässään keksiä
estääkseen lapsen yhteydenpidon omiin vanhempiinsa.
Onko mahdollista saada lastensuojeluviranomaiselta asiallinen yhteudenpidon rajoitus päätös
syineen kaikkineen ja tietenkin kirjallisena?
Kun unohdus huomattiin, niin eikö lapsen sallittu silloin sitten lähettää sitä vastaustaan vaikka se vähän myöhässä olikin. Herranjestas sentään!