Taivaan ranta purppuroi,
kultaantuneet reunat pilven.
Havisuttaa herättää
katse katsoo, kutsuu lentoon.
Sivellen , hivellen
elämän näköisiä siipiä.
Kuin lintu
sulkaa yksitellen
juuresta sinne aivan tyveen asti,
tutkin tarkkailen kuntoo.
Pöyhistellen
pienen pienetki untuvikaiset,
ylös , alas esiin.
Kutsuhuuto !
ravisteles yltäs uneliaisuus,
tuo musta unettava huntu.
Uus aamu
uus lento, avaudu siivilles.
Älä katso taakses,
älä katso alas.
Katso elämä kutsuu,
kohti odotuksen rantaa,
siivet kantaa.
kultaantuneet reunat pilven.
Havisuttaa herättää
katse katsoo, kutsuu lentoon.
Sivellen , hivellen
elämän näköisiä siipiä.
Kuin lintu
sulkaa yksitellen
juuresta sinne aivan tyveen asti,
tutkin tarkkailen kuntoo.
Pöyhistellen
pienen pienetki untuvikaiset,
ylös , alas esiin.
Kutsuhuuto !
ravisteles yltäs uneliaisuus,
tuo musta unettava huntu.
Uus aamu
uus lento, avaudu siivilles.
Älä katso taakses,
älä katso alas.
Katso elämä kutsuu,
kohti odotuksen rantaa,
siivet kantaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä menen aivan sanattomaksi näitten runojesi edessä...
Sinä olet taikuri, jonka hatusta nousee pörröisiä unelmia =)
Mysteriet heii !!!
Silmäni kun avasin ja katsoin ulos.
Voi taivas, mikä väri sielä, purppuraa !
Mä katos meen niin pienestä sekasii.
Lentoonhan sitä pitäs, kaamoksen alta.
Tuosta taikuudesta.
Sitä taitoo ei mulla,
ei ees silmänkäntöö osaa.
Hattuki seki on mökillä sielä,
poronsarvissa roikkuu.
Enskesää oottelee,
no kevättähän kohti me jo mennään.
Tekemättömät työt huutaa heh,
jostaki niistä pitäs alkaa.
Sinulle oikein tunnerikasta päivää ja
kokeiles jos sää vaikka osaistki taikoo?...Liisa
niin ihana joka täytyy tunteella siks pidin todella paljon tästä runostasi.Kiitos!
Eihän jäädä kylmälle oksalle värjötteleen?
Havistellaas, veretki alkaa kiertää.
*Rakkaudenlahja*
Elämä niin ihmelento, se herkistää.
Miten monesti kyyneliin asti.
Lämmin ajatus Sinulle ja kaunis kiitos.Liisa
Ei alas - ei taakse
vaan suoraan eteenpäin
katse ja lentoon näin :)
Siitä sitä itse kukanenkin sitten on lähtenyt lentoon..
pesänreunalta tietämättä mitä tuleman pitää..
Hienosti ja lempeästi Liisa keinutit oksaa !
Ja mukvaa talvista torstaita sinne!
*Muru juoksee pihalla ja yrittää lentää...vieläkin* ;D
Elämän uskoa, et siivet kantaa.
Miten sitä on, siipi maataki viiltänny.
Lennänkö enää koskaa?
Tuo suuri rakkaus, meitä jaksaa kantaa.
Antaa valon kajastuksen sinne alas.
Saamme nostaa päämme ja tunnemme,
kuinka ilmaa taas on siipien alla.
Muistuu mieleen ,kun veljeni variksen poikaisa
kotiin toi.
Niitä lentämään opetti, oppihan ne lentään.
Haritellaas meki pihassa, sielä kuurapartaa heinikossa.
Selainen pikkuleipäreseptejä, mitäs jos tekis
kaikkia niitä?
Taas alkannu tuo sama, leivon jos vaikka mitä.
Heh.tää nyt alkoi rönsyileen leipomisiin.
Kiitos MURUKULTA älä katko siipiäs..Liisa