Kaipaan kauheesti rakkautta.
Tulin äsken ihan mielettömän surulliseks, oikeesti romahdin ja rupesin itkeen. Luin vaan taas galleriasta kuinka ykskin tyttö on saanut viettää aikaa poikaystävänsä kanssa ja mitä kaikkee ihanaa ne saa tehdä, nauraa yhessä ja tehä kaikkee kivaa.
Miksi mä en saa kokea tota. :,|
Tulin äsken ihan mielettömän surulliseks, oikeesti romahdin ja rupesin itkeen. Luin vaan taas galleriasta kuinka ykskin tyttö on saanut viettää aikaa poikaystävänsä kanssa ja mitä kaikkee ihanaa ne saa tehdä, nauraa yhessä ja tehä kaikkee kivaa.
Miksi mä en saa kokea tota. :,|
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä kans välil melkein romahdan kadulla kun jotkun parit kulkee siellä ja nauravat yhdessä yms.
Et oo ainoa josta tuntuu tollaselta
Itsekin kaipaan välillä todella paljon läheisyyttä, vaan eipä ole vielä tähän mennessä sellaista saanut. Kuvittelen usein mielessäni, millaista voisi olla erään tytön kanssa. On vain niin vaikeaa, kun olen ujo, enkä oikein edes osaa tutustua ihmisiin. Miten sitten koskaan pystyisin lähestymään jotain ihanana pitämääni tyttöä, jos melkein kelle tahansa on vaikea mennä puhumaan..
Pelottaa välillä, että jään koko loppuiäkseni yksin, kun kerran olen mikä olen. En tiedä, miten sellaista elämää jaksaisi, koska nyt olen oikeastaan vasta parisen vuotta tosissani kaivannut tyttöystävää ja silti olen jo valtavan hellyydenkipeä. Ei sitä rakkautta voisi ainakaan minun maailmassani millään muulla korvata. Ehkä tähän yksinäisyyteenkin jossain vaiheessa turtuu.. no, ehkei ihan vielä pidä luovuttaa, koska onhan tässä vielä elämää edessä. Joskus vain tuntuu, että olisi paljon helpomaa, jos ei edes osaisi kaivata mitään rakkautta.
Tänäänkin katselin kaupungilla kun siellä oli hirveästi pareja, jotka näytti niin onnellisilta ja kaikki ihmiset muutenkin näytti tosi iloisilta ku oli ostamassa lahjona jne. Mulla taas ei oo ketään kelle ees ostaa lahjoja (no, itelleni sitten ostan)..Kavereitakaan kun ei ole.
Viime viikolla mulle tuli ihan typerästä jutusta todella surullinen olo. Olin varannut itelleni paikan leffaan ja kun menin hakeen lippua, sanoin varausnumeron ni se myyjä sanoi, että liput kahelle siihen leffaan..ja sitten kun katsoin myyjää hieman kummissanni, että mitä.. siten se katsoi koneeseen ja korjasi et eiku oho siis yhelle ja vähän sillain yritin hymyillä mutta...ajattelin kuitenki että nii justii, kiva ku aina jotuu yksin menee leffaankin...:(
Aika pian tänään sen jälkeen kun ton viestin kirjotin, niin yks tyttö otti yhteyttä. :) ja mä siihen. Ihan ihmeellistä!
Jaksakaa vaan yrittää ja uskoa et hyvin menee!
Voi voi sinä innostunut ja hellyydenkipeä. Oma kokemukseni on osoittanut, ettei koskaan kannata liikaa innostua. Kun olin itse moisessa tilanteessa, jossa pitkään kaukorakastamani luokkakaveri pyysi meseä, olin suorastaan ¨lentää kattoon.¨
Mutta pitkän hampaidenkiristyksen jälkeen, kun kiertoilmaisulla sanoin tälle rakastavani häntä, eivät tunteeni saaneet vastausta. Jäin vain hänen kaverikseen, emmekä me jutelleet koulun pihalla kuin ehkä muutaman kerran kuukaudessa.
EN tarkoita tällä, että tuossakin voisi käydä samoin, mutta VAROITAN: Älä yksinäisyydestäsi ja rakkaudestasi huolimatta oleta minkäänlaista seurustelusuhdetta syntyvän, ennen kun olet varmistunut rakkaasi tunteista sinua kohtaan. Voi olla itseluottamukselle melkoinen takapakki, jos joutuu huomaamaan ettei toinen tunnekaan samoin, vaikka niin olisi ¨toivonutkin.¨
Älä kuitenkaan ala puhua tunteista kun vasta sitten, jos tunne halusta olla yhdessä näyttää selvästi olevan molemminpuoleinen. Ole sitä ennen mieluiten kuin ¨pelkkä kaveri,¨ jolloin tutustutte hiljalleen toisiinne ja vaihdatte sanoja vaikka ihan mistä tahansa yleismaailmallisesta. Ja jos molemmat huomaatte positiivisesti välillänne jonkin ¨sopivan aallonpituuden,¨ voitte ainakin olla hyviä ystäviä, jollei seurustelupari.
mäkin itken helposti kun tulee hellyydenkipee olo :( galleriassa näkee kun joku on rakkaudessa onnellinen nii helposti tulee tippa silmään kun haluu itte samaa.
voimii sulle paljon :)