Haluaisin lapsen, mies ei ikinä. Lupasi jo kerran että kyllä, mutta sanoikin sen vain saadakseen minut rauhalliseksi. Totuus on että ei hän halua lapsia ollenkaan, koskaan. Haluamme kuitenkin olla yhdessä, joten uuden miehen etsintä ei tule kyseeseen.
Onko siis vinkkejä, miten päästä eroon lapsihingusta? Varsinaista vauvakuumetta ei mulla ole (eikös se ole sitä että kaupoissa hiplailee lastenvaatteita eikä kestä nähdä raskaana olevia naisia?), mutta sattuu kyllä kun näkee äidin vauvan kanssa, se on jatkuva muistutus siitä, että tuollaista minulla ei tule olemaan.
Mikään elämässä ei ole pysyvää, joten tämäkin ajatus/halu varmasti menee joskus ohi. Miten sitä ohimenemistä voisi vauhdittaa?
Onko siis vinkkejä, miten päästä eroon lapsihingusta? Varsinaista vauvakuumetta ei mulla ole (eikös se ole sitä että kaupoissa hiplailee lastenvaatteita eikä kestä nähdä raskaana olevia naisia?), mutta sattuu kyllä kun näkee äidin vauvan kanssa, se on jatkuva muistutus siitä, että tuollaista minulla ei tule olemaan.
Mikään elämässä ei ole pysyvää, joten tämäkin ajatus/halu varmasti menee joskus ohi. Miten sitä ohimenemistä voisi vauhdittaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onkohan ratkaisusi oikea?! Siis se, että pitääksesi miehen luovut lapsihaaveista.
Surullisimpia tarinoita tämän asian tiimoilta ovat ne, että mies jossain neljän-viidenkympin korvilla keksii, että haluaakin jälkikasvua. Ja kun se uskollinen kumppani, joka aikoinaan mukautui miehen tahtoon, on jo liian vanha, niin mies vaihtaa vaimon nuorempaan, eikä aikaakaan kun "nuoripari" hehkuu odotuksen onnea.
on oikeus lapseen, joten sinuna todellakin harkitsisin miehen vaihtoa..
vaihda mies. jos haluat vauvan se asia ei ikinä tule muuttumaan ja siihen ei mitkään konstit auta. mutta ottakaa nyt aluksi vaikka koiranpentu.
No se miehen vaihtaminen onkin niin vitun helppoa! Tuossahan niitä pyörii ovella ihan jonoksi asti... Ei kuulu asiaan, mutta minusta ei ole koskaan yksikään suomalainen ollut kiinnostunut, itse olen aina tullut torjutuksi, ja meni aika s******n kauan ennen kuin sain edes tuon yhden miehen! En voi ottaa sitä riskiä että eroan päähänpiston takia ja sitten olen taas yksin. En kestä sitä yksinäisyyttä enää missä vuosia elin. Kun ei kelpaa kenellekään... Kuuntelin vuosia sitä idioottimaista kommenttia että ethän tiedä kuka sieltä vielä kävelee vastaan! Ei ole kukaan kävellyt, epätoivoissani tuon nappasin.
Suhteemme on nyt parhaimmillaan, mies on kiltti, ihana, rakastava, komea, välimme ovat nyt tosi hyvät. Miksi pilaisin kaiken tämän lapsen takia?
Toki mietin asiaa joka päivä ja edelleen haluaisin lapsia, ja tämä vaikuttaa väleihimme mutta asia ei ole niin yksinkertainen että toisen voi noin vaan jättää ja olettaa että sieltähän se uusi mies poksahtaa jostain ihan noin vaan. Voihan senkin löytämiseen mennä vielä vuosia, ja koska olen jo 30, on ihan sama miten sen ajan tuhlaan...
Niin unohdin sanoa että mulla on astma ja olen koirille ym. allerginen ja mies vihaa ja pelkää koiria (yleensäkin kotieläimet ovat hänestä likaisia, kulttuuriero!), joten haukku ei tule kyseeseen! =)
Itselläni on kaks lasta ja lisää tahdon kaks tai kolme... Mut en elä parisuhteessa nyt, ja jos tilanne tulisi että ehkäisyt pettäsi, pitäisin lapsen kaikesta huolimata. Lapset ovat elämän rikkaus ja suola, enkä voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Siinä kuolisi pala minusta pois. Elin exän tahdilla 12v, enkä enää koskaan tahdo kenenkään määrätä elämääni. Mieti siis tarkkaan, onko elämä ilman lasta/lapsia hyväksi sinulle... Varsinkin jos niistä haaveilee... Älä sorru miehen mielipiteen alle.
tuo kuulosti aivan minun tekstiltäni paitsi mulla aivan älytön vauvakuume ja et mies o ainakin sanonut haluavansa lapsia mut muuten oli kuin mun.
ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri..
Mulla sama juttu ku edellisellä, mies on kertonu jo saurustelun alkuajoista et haluu lapsia nuorena, joka oli siis ku tehty mun suunnitelmille. Nyt olen 19 ja vuoden verran ollu kauhee vauvakuume, ihan oikeesti vaik te kaikki pidätte mua vielä varmaa hirveen nuorena, mut meijän suvus on monil ollu jo mun iässä lapsii.
Nii jmut kuitenkin niin nyt en saa mitään vastakaikuu vauvanhankinnalle, olen jopa miettinyt miehen vaihtoa, kun tuntuu että aika hänen kanssaan menee vain hukkaan kun en saa vauvaa. Mieheni vain vastaa että kyllä hän joskus tahtoo lapsia, mutta kun ei sitä nyt voi kalenteriin merkata
Onhan naiselle ja ylipäätään useimmille ihmisille ihan luonnollista lisääntymistarve. Sen tukahduttaminen toisen mieliks katkeroittaa varmasti ajan mittaan. Joillekin miehille se voi tulla niin myöhään että uhrautuneen naisen kannalta se on sit jo myöhästä.. en suosittele.
Kannattaako ylipäätään ryhtyä suhteeseen jossa tulevaisuuden toiveet eroo noinkin tärkeessä asiassa toisistaan? Itse olen aina seurustelun alkumetreillä selvittäny etei miehellä ole mitään lapsia vastaan, ja niin aion tehdä vastakin jos tilanne vaatii. Jos on, niin se on sitten väärä mies mulle, olkoonkin muuten vaikka kuinka ihana. Näin isossa asiasa kannattaa vaan ajatella viileellä järjellä.
En minä ole koskaan ennen halunnut lapsia. Se on mulle ollut ehdoton EI. Samoin miehelle. Eli tulevaisuus oli siltä osin ennen yhtenäinen. Nyt mä vaan jotenkin sekosin.
Tosin mies ei ole ainoa ongelma. Mielenterveyteni ei ole ihan kunnossa, meillä ei oo ees varaa asua yhdessä, mulla ei oo tukiverkostoja, joten jos viileällä järjellä ajattelen, niin en kestäisi lapsenhoitoa, ei siitä tulisi mitään!
Eli oiskos teillä mahdollisuutta kompromissiratkaisuun siten, että teille tulisi joskus tuttavien/sukulaisten lapsia yökylään jopa useammaksi päiväksi. Näin lasten vanhemmat saisivat yhteistä aikaa ja te voisitte elää "lainalapsilla" vähän aikaa lapsiperhe-elämää. Ja onhan mahdollista ruveta vaikka sijaisvanhemmaksi tai ottaa kesälapsia, siis lasten kanssa voi olla vaikka kuinka monella eri tavalla. =) Mukavaa joulun odotusta!
No me ei ees asuta yhdessä, joten mihin ne sitten tulis? Eikä mulla oo kavereita jotka ihan ekaks mulle lapsiaan tyrkkäis...