keskiyöllä sametinpehmeänä valuva tummuus
verhoaa öisen maiseman, siihen valoa tuovan
näen kellertävien kaasupurkauslamppujen vanan
kuin helminauhana kiertämässä katujen reunoja
taivaan ihmeenä näkyy loputtomasti tähtien valoja
valot kodeissa ovat sammuneet jo aikaa sitten
päivän askareista väsyneet ihmiset ovat nytten
jo autuaana untenmailla tietämättä ympäristöstään
mitään, parilliset hivuttautuvat lähelle toisiansa
ja sinkut kietoutuvat tiiviimmin peittoihinsa
minäkin kömmin omaan sänkyyni tyynyvuoren keskelle
paksun lämpöpeiton alle, ummistan silmäni ja retkelle
uniini pudota humpsahdan samoin tein, edes siellä
voin olla hetken onnellinen tutun hahmon lähellä,
vallattomana seikkaillen romanttisissa tapahtumissa
milloin hän pelastaa minun kynsistä murisevan karhun
milloin hän suutelee minua, niin että rusinaksi muutun
joskus taas tanssimme taivaisiin kuunsillalla tai
lemmimme hehkuvien kukkien päällä paratiisissa
osaa hän myös pelastaa minut tulipalosta ja muusta
verhoaa öisen maiseman, siihen valoa tuovan
näen kellertävien kaasupurkauslamppujen vanan
kuin helminauhana kiertämässä katujen reunoja
taivaan ihmeenä näkyy loputtomasti tähtien valoja
valot kodeissa ovat sammuneet jo aikaa sitten
päivän askareista väsyneet ihmiset ovat nytten
jo autuaana untenmailla tietämättä ympäristöstään
mitään, parilliset hivuttautuvat lähelle toisiansa
ja sinkut kietoutuvat tiiviimmin peittoihinsa
minäkin kömmin omaan sänkyyni tyynyvuoren keskelle
paksun lämpöpeiton alle, ummistan silmäni ja retkelle
uniini pudota humpsahdan samoin tein, edes siellä
voin olla hetken onnellinen tutun hahmon lähellä,
vallattomana seikkaillen romanttisissa tapahtumissa
milloin hän pelastaa minun kynsistä murisevan karhun
milloin hän suutelee minua, niin että rusinaksi muutun
joskus taas tanssimme taivaisiin kuunsillalla tai
lemmimme hehkuvien kukkien päällä paratiisissa
osaa hän myös pelastaa minut tulipalosta ja muusta
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä nyt olisit yhden säkeistön
voinut vielä rustata noin hienoon runoon.
En minä osaa kuvitella
*kaikesta muustakin* johtuvia juttuja,
kun minulla on niin surkea mielikuvitus:
Viimeinen säkeistö ,pliis:)
kerrankin olin vankina intiaanien köytettynä paaluun
nuotiota jo sytytettiin alla varpaitteni, hän ratsasti
siihen valkoisella ratsullaan ammuskellen pyssyillään
ilman niin että intiaanit loittonivat, sitten hän
kaappasi minut hellästi ratsuna selkään ja ratsastimme
sylikkäin kohden aurinngonnousua
minöä olisin kuvittelut sen näin, kun olen näin surkee...
Punaisen paloauton vilkku oli
ainut joka valaisi tienoon
oli tulossa mustaakin
mustempi joulu ja prinsessa padme
kärsi koti-ikävästä,
kotigalaksille oli liian pitkä matka....
Sinun jatkosi oli paljon parempi ja positiivisempi, kuin minun ;)
Kyllä kannatti tehdä itse loppuun asti.
Öitä.
Kohti auringonnousua,,,, aaaaaaaaah:)
Mustiin jouluihin olen tottunut : )
Ja toivoa en heitä roskiin : )