Kirjoitin nuo sanat Isoisän olkihattua hyräillen. Onnistuuko teiltkin?
Mä vaatehuoneestani löysin vanhat housuni
ja aiheesta mä niiden laulan tämän lauluni.
Ne kerran oli uudet, eestä takaa prässissä
nyt kauhtuneena, persuskin jo ihan reijissä.
Mä niissä kuljin paljon ennen tanssiskelinkin
ja friidua niin monenlaista tielläin kohtasin
Nyt ajoista noist mennehistä ompi muisto vain
mut tavallani kertoa mä niistä teille sain.
Myöhemminkin housuni ol aina jalassa
kun töitä paiskin taikka sitten kävin kalassa
Ei päivääkään mä etten niitä päälläin käyttänyt
pelättimeltä variksen kai lopulta näyttänyt.
Nyt käsissäni housujani tässä katselen
ja yhtä toista mielessäni vielä tapailen.
Kai takamuksen kanttukin lie joskus vilkkunut
kun köyhyydessä kalsarit on alta puuttunut.
Te palstalaiset älkää tästä mulle suuttukaa,
mä tavallani kirjoitan, kai niinkin tehdä saa.
Näin isoisän olkihattua kun hyräilin,
niin tarinan tään housuistani teille kirjoitin.
Mä vaatehuoneestani löysin vanhat housuni
ja aiheesta mä niiden laulan tämän lauluni.
Ne kerran oli uudet, eestä takaa prässissä
nyt kauhtuneena, persuskin jo ihan reijissä.
Mä niissä kuljin paljon ennen tanssiskelinkin
ja friidua niin monenlaista tielläin kohtasin
Nyt ajoista noist mennehistä ompi muisto vain
mut tavallani kertoa mä niistä teille sain.
Myöhemminkin housuni ol aina jalassa
kun töitä paiskin taikka sitten kävin kalassa
Ei päivääkään mä etten niitä päälläin käyttänyt
pelättimeltä variksen kai lopulta näyttänyt.
Nyt käsissäni housujani tässä katselen
ja yhtä toista mielessäni vielä tapailen.
Kai takamuksen kanttukin lie joskus vilkkunut
kun köyhyydessä kalsarit on alta puuttunut.
Te palstalaiset älkää tästä mulle suuttukaa,
mä tavallani kirjoitan, kai niinkin tehdä saa.
Näin isoisän olkihattua kun hyräilin,
niin tarinan tään housuistani teille kirjoitin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kun tuli mieleeni moinen.
Mä aitasta tuon vanhan karvahatun hain,
ja sitä tuossa mietteissäni hieman katselin.
Ol aika silloin karvahattujen,
kun hankituksi sain aikaan entiseen.
Sen päähän tuossa painan pakkasten
ja aatokset kulkee housuin risaisten,
nyt paleltuupi p....se ruuneberin
kun puuttuu paikka housuis risaisen.
ole sen näkönen .
Aina löytyy ystävä ,ja Ruuneperi saikin jo ne flanelliset .
Onneksi oli vielä tallella Susmormaikulla.
tulin vilkaemaan,kylmissään oli jo joku vieny....ne kalsaritkin!
Onko nyt ruuneperi ihan ....hmm...ilkosillaan?Sellaset siniruutuset oli ne....onkos nyt kelle ilmestyny,heh...
nyt housutkii....ny alkaa olla jo hätä käessä!Ei ne kalsarit kuiteska sinne hunajapurkkiin mahtunu.
Sävel sama kuin aloituksenkin:
Kun aikaa ompi kulunut jo tovin mullakin,
ja vihdoin viimein palstaa tätä vähän tiirailin,
niin vanhan tutun Ruunperin ketjun huomasin
mä hetimiten kiinnostuin ja siispä lukaisin.
Heh, vielä runoratsu laukkaa laitumellansa,
ja siivet saapi selkäänsä ja alkaa muistella.
Noin vanhat teryleenit saivat saivat muistot elämään,
ja tanssiparketille johti tangoon kiihkeään.
Näin käypi usein meillekin jo tällä iällä,
ett’ joku tuoksu, sävel tuttu muistot virittää.
Siis muistoissamme eläkää ne hetket suloiset
ja hymyilkäämme tyytyväisnä silmää iskien.
Jo oli hauska luritelma aloittajalta,
sai hymyn huuleen moneltakin rallattajalta.
On hyvä juttu huumoria tänne heitellä,
on aivan turha taitojansa piiloon peitellä.
Tää elämä on hauskempaa ja ihan mukavaa,
jos päivittäin ees pari kertaa naurahtaakin saa.
Kai voisin laulun sanoittaa mä ehkä pidemmin,
jos silmälasit kadonneet taas jostain löytäisin.
Mä leivikulhon kaapin kätköist esiin hamusin
ja parhaan pullaohjeen kätköist pääni nappasin
essun kiedoin uumilleni liinan kutreille
voita sekä punasta maitoo sekä sokurii
ja kardemummaa saframiikin hiukan ripautin
hiivaakaan en unohtanna enkä jauhoja
sitten pontevasti kätösilläin alustin
kaulimella levyks kaulin sekä taputin
kirsikoita sukaattia päälle heittelin
munalla viel voitelin ja uuniin lykkäsin
aijai miten sinä Ruuneperikii minun pullasta tykkäisit.
Kaikella on paikkansa.
On kotipaikka,
on lempipaikka,
on kaapin paikka,
on housun paikka.
Moni on paikkansa löytänyt,
ja ilota voi siitä nyt.
on myöskin hampaanpaikka ja metsästäjällä on passipaikka,aralla on piilopaikka,linnuilla on pesäpaikka ja monta muuta.
Pantiinpa sota-aikana vielä paikkaa paikan päällekin. Juuri housuissa etenkin. Mutta kun tuli teryleenihousut, ne eivät menneet puhki kulumallakaan. Persukset vain kiiltäviksi hankautuivat.
kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on...
Kun on paikka paikan päällä
tarkeneepi joka säällä.
P A I K K A N S A.
ennen olikin
paikka paikan paalla
markka markan paalla
Kun ma kuolen, vanhat housuni sa saat.
kun ma kuolen, vanhat housuni sa saat,
pidä niitä, housuloita, pidä niitä pusakoita,
kun ma kuolen vanhan hattuni myös saat.
---
Kun ma kuolen, vanhan eukkoni sa saat,
kun ma kuolen vanhan eukkoni sa saat,
sillä eihän taivaan iloloissa
eukkosista ole huolta,
kun ma kuolen, vanhan eukkoni sa saat.
Olin varma, että äiti ei tuosta kyllä tykkää, veljeni oli jo yli 20-vuotias, pitäisi jo
osata hyvät tavat, - mutta äiti nauroi katketakseen!
Hän niin tykkäsi isoveljestäni.
Yhteisesti teille kaikille!
Kiitos kun osallistuitte! Mainitsen kaikki ja en ketään.
Miten suhtaudutte?
Voimmeko jatkaa tällaista "sanaokea?"
Voimmeko vaikkapa ylläpidon ja sheriffin ehdoin?
Aavan meren tuolla puolen on tuo Satumaa.
jossa kovin harvakseltaan meikkä käydä saa.
Siellä kukat kauneimmat luo nytkin loistettaan,
huolta huomisenkaan tuskin lainkaan tunnetaan
Satumaa hmmm....
Saa nähdä miten minun käy kun lähden reissaamaan
tammikuuksi lämpimään, jo näänkö Satumaan.
Siellä ehkä liian kuumaa minulle jo on,
onneksi mä kotimaass en ole koditon.
On vaihtelua olla pois ja nähdä muutakin,
on sitten tosi mukavaa kotiin palatakin.
Vaan en mä usko ollenkaan, ett löydän Satumaan
Thaimaasta, sillä rakastan mä kotimaata vaan.
****
Ja voi tulla siellä vielä ikäväkin omia ... mutta on tuokin kolkka jostain syystä nähtävä. Väittävät jotkut sitä Satumaaksikin ... ihan en sitä vielä tältä istumalta usko., ennen kuin näen. :)
Mix meren yli kalaan?
Kotiin kuitenkin mä palaan.
Täälläkin on Satumaa,
kun sen oikein oivaltaa.
Laitoin tähän perään linkin armenialais-kanadalaisen Isabel Bayrakdarianin suomeksi laulamasta Satumaasta.
Poistettu on.
Kuuntele yuotubesta, sillä Isabelin ääntäminen tekee tangosta sensualin ja sultryn.
Tykkäät varmasti.
Hyvää Joulua!
Siinähän se matkan vitsi piilee todella,
että pitää poissa käydä onnen ongella,
mutta aina poissa nousee arvo kotimaan,
ja sitten on taas hauska päästä kotiin palaamaan.
(säv. joulupukki, joulupukki)
Joulupukki, kuusitukki, saunakiuas, villakinnas.
Lahjapaketti, paukkuraketti,
mummon katolle jo heitti.
Ukko juoksi, mummon vuoksi,
haki tikkaat, jotka liukkaat.
Niitä myöten maahan luisti
vähän lunta päältään puisti.
Kinkku pöytään, käydään syömään,
maittavasti luuhun asti.
Laatikoita, rosollia,
silliä ja salaattia.
Kun on vatsat täyteen saatu,
ensi yönä se on taattu,
kaikki nukkuu niin kuin tukit
sekä tontut että pukit.
Pelästyttikö tuo minun viimeinen riimihöpinä, kun katkes kun kanan lento hyvin alkanut ketju. Ihan tuli tressi, kun jäin tuohon roikkumaan. Pitäkääpäs nyt huoli, ettei tule minulle tuplariippujaiset.
Kun joulu tulla jolkuttaa,
pukki oveen kolkuttaa,
ja ikäryhmää hilpeää
joulun vietto jännittää,
niin runoilukin vähiin jää,
sen kyllä kaikki ymmärtää.
Lahjat kun on avattu,
uudet kirjat luettu,
ja kinkusta on muisto vaan,
niin tonttumyssy kallellaan
taas runoja käymme rustaamaan.
Oerhört bra! Fantastiskt rim! Olet tosiaan Ruunegren!