Lehtiartikkeli

Presidentti Kekkosen, ajatustemme aamunkoin, jalo nuoruus

Olen saanut tehtäväkseni vihdoinkin julistaa edesmenneen presidenttimme Urho Kekkosen nuoruudesta eräitä vähemmälle huomiolle jääneitä, silti voimallisesti Hänen jalouttaan koroittavia seikkoja.

Jo nuorukaisna Urho Kaleva kekkonen oli kanssasisariaan ja veljiään ylväämpi

Ei voi olla totta! Miten tuolla välikaton päällä voi olla noita hiiriä rapistelemassa aina vaan. Vaikka niitä kuinka tappaisi myrkyllä. Pitääkö minun sinko ostaa ja täräyttää tosta katon läpi? Mistähän singon muuten saisi hankittua? No jätetään nyt vielä. Mutta ei tässä kyllä keskittymään... mitäs minun piti. Niin:

Oli ylväämpi. Muistamme hyvin nuoren, salskean urheilusankarin uroteot. Ylivoimainen oli Hän, vaikka korkeutta saksityylillä hypätessään samalla kehitteli mielessään, että

Mitä ihmettä minä noille nilviäisille teen? Inhottavia otuksia. Pitääkö katto repiä auki? Väkisin näen mielessäni rumat hampaat, pitkät, värisevät viikset, harmaan, iljettävän karvapeitteen, pitkän hännän... Ei, en saa päästää ajatuksia karkailemaan:

Siis kehitteli sosiaalisia uudistuksia jopa ilmalennon aikana. Korkealentoisia, taivaita hipovia. Ehkä juuri siksi hän kohosi niin korkealle.

Välikaton päälle. Sinne laitan huomenna lisää myrkkyä. Ei nyt yöllä voi ruveta purkamaan lautoja katosta. Tällaisessa asunnossa pitää ottaa naapurit huomioon koko ajan. Pakko yrittää keskittyä:

Tiesikö Hän jo silloin olevansa Suomen paras? Muillakin alueilla kuin yleisurheilussa. Henkevistä henkevin runoilija

Ja pianon pimputtaja alkaa taas tuon saatanallisen rämellyksensä. Kohta soitan poliisille. Ei rivitalossa voi tuolla tavalla, kuuluu varmasti päästä päähän. Aina tuo sama, Cielito Lindo vai mikä piru, joku lattari kumminkin. Yrittäisi edes soittaa tuota niin kuin se on kirjoitettu, vaan kun pitää lykätä omia koukkujaan joukkoon. Ei ne sovi siihen, sen verran minäkin entisenä haitaristina ymmärrän! Lopettiko jo? Nyt äkkiä töihin:

Runoilija ja prosaisti. Jo nuorna, elämänsä keväässä kirjallisetkin taipumukset heijastuivat, antoivat viestejä olemassaolostaan. Ylevä kansalliskirjailijamme olisi muuten Hän, mutta kun oli tarkoitettu vielä suurempiin tehtäviin

Hiirenkarkoittajana. Sellaisena tuo pianistiapina muuten toimii. Kun se yrittää tuota Tokaziermaista buukia tunkea tuohon biisiin, bassoäänet täristelevät rakenteita niin, että hiiret pysyy pitkän aikaa poissa. Tiedä sitten kumpi on kivempi. EI KUMPIKAAN. Molemmat ovat singon paukkua vailla, hiiret ja tuo jonka mielisairauden diagnoosia en edes halua kuulla. Jahast, taas hiljeni:

Niin suuriin tehtäviin, että pieni Suomemme tulisi olemaan jopa riittämätön kasvualusta. Missä vaiheessa Hänen suurenmoisiin ajatuksiinsa kirkastuisi tieto, että Hänen tulisi mennä

Nukkumaan! On se kumma vaimo. Ei voi ymmärtää, että aikuinen mies osaa mennä nukkumaan käskemättä. Nyt en ainakaan mene, kun komentelee. Kerrankin päätoimittaja antaa arvokkaan tehtävän, vaikkakin poskettomalla aikataululla; aamulla valmis, kun pitää päivällä hyväksyttää jossain. No, kyllä minä nyt kirjoitan, kun on runoratsu alla. Siis

Hänen tulisi mennä vieraille maille antamaan säihkyvän osoituksen suomalaisuudesta. Valaista muiden maiden johtajia, joilla saattaa vielä olla luulo, että Pohjolan perukoilla

Pimeys! Sammuttiko vaimo ilkeyttänsä valot? Ei, koko alue on pimeänä. Voi nyt helevetti! Täytyy odotella. Otanpas muhkean voileivän ja ison tsekkiläisen oluen kynttilänvalossa... Jahast, valo tuli:

Pohjolan perukoilla oltaisiin jäljessä muista länsimaista. Hänen laaja-alaisuutensa kohoaisi edukseen kun pääsisi manipuloimaan Euroopan suurmiehiä. Oliko hän jo ylväänä, kirkasotsaisena nuorukaisna

Naisten mies tuo naapurin äijä. Sitä se on. Taas on ollut juhlimassa. Tulee tähän aikaan kotiin. Silloinkin Seurahuoneella, itse näin kun sen naisen kanssa melkein... No joo:

nuorukaisna tietoinen ylivoimaisista kyvyistään ihmiskunnan korkeimpien pyrintöjen toteuttajana vai kasvoiko hänestä vasta myöhemmin

Ylimielinen riidanhaastaja tuo naapuri. Tänne asti kuuluu kun haukkuu vaimoaan. Sääliksi käy, kilttiä hentoista perheenäitiä. On se merkillistä, että avioliiton pitää sortaa. Jotain siinä systeemissä on pielessä... Siis

kasvoiko hänestä myöhemmin se jalo, kansaamme kohoittava suurmies? Joka nosti Suomen kovia kokeneen kansan, kuvainnollisesti sanottuna lentohiekasta. Emme voi kuin avoimin sydämin ihmetellä, miksi me, matalat matoset, olimme ansainneet

Alistamista! Tällainen rivitaloelämä on täyttä alistamista. Kunhan runoilija- ja prosaistilahjani noteerataan ja hinnoitellaan kunnolla, hankin omakotitalon. Mutta nyt viimeistely ja oikoluku:

Miksi me olimme ansainneet Hänet, aurinkoisemme ja tähtösemme. Ehkä me suomalaiset olemme kuitenkin hurskaiden jumalten suosiossa, tältä tunteelta emme suin surmin voi välttyä.

Valmis! Ja nyt oikoluku.

Olen näköjään kirjoittanut ajatusvirtana kaiken. Mutta pakko se on tämmöisenä viedä päätoimittaja Haka Heikkilälle. Toivon tästä kuitenkin nousevan pintaan sen, että jalo hän oli jo nuorena, vaikka häiriötekijöistä johtuen ei nyt oikein saanut paperille.