hyviä matkakohteita lapissa

kuuluvat Lapin kesään, kirjoittaa Anu tuossa tuonnempana. Tänä vuonna niitä taitaakin olla erityisen runsaasti. Uutisista kuulin, että johtuu aikaisesta talven tulosta viime vuonna. Hyttysen munat kuulema säilyvät kaksikin vuotta elinkelpoisina

Oma kokemukseni Lapin ötököistä on muistissa 70-luvun alun juhannuksesta. Huh, huh! Oli kuin olisi mehiläisparven keskelle joutunut.

Mitä kikkoja on Lapin kävijöillä muistissa noiden ötököiden torjuntaan? Minä tunnen vain "Offin"...:)

Minä käyn lapissa minä vuoden aikana tahansa,ja aina siellä on yhtä kaunista ja seesteistä,ihminen on niin pieni sen jylhän luonnon rinnalla.Nyt siellä vielä on yötön yö,aurinko ei laske lainkaan,ja sitten tuleekin syksy mahtavassa väri loistossaan,ja talvella mikä kauneus,koskematonta tahdaamatonta valkeutta,hanget siintävät olo on jumalallista.
Olen nyt viimeksi ollut käsivarren lapissa norjaa myöten,seuraava kohde on ivalo ja inari.ja talvella leville.Hyttyset ja mäkäräiset kuuluvat lapin kesään,Hilla siellä kukkii ja kaikesta päätellen tulee hyvä hilla vuosi,ellei tule sitten mitään myrsky ja rae kuuroja.Kullerot olivat kauniissa kukassa ja samaten tunturivalmut.Ei muuta kuin hyvää ja hauskaa lapin matkaa.

Kerro pois.
Olis kivaa lueskella.
Minä olen paljon Lapissa käynyt,
mutta tunturireissut on olleet
1 - 3 päivän juttuja.

se voi antaa tosi kuumeen toisillekin!

MdK kirjoitti:

se voi antaa tosi kuumeen toisillekin!

tuli minulle tuon ensimmäisen ruskamatkani myötä.

Otsikko kysyy "hyviä matkakohteita Lapissa". Niitä voinette Te kokeneemmat Lapin samoajat antaa minua huomattavasti monipuolisemmin. Oma kokemukseni tuosta ruskamatkastani sopinee Lapin matkasta unelmoivalle ensikertalaiselle. Toivottavasti rohkaisee tekemään unelmasta totta.

Jouduin ruskamatkalle kuin vahingossa. Kaksi ystävääni sai minut houkutelluksi mukaan viikon tunturipatikointiin. Tuollainen "matka tunturiin" oli kyllä ollut jo vuosia mielessäni. Se tuntui olosuhteiden pakosta aina siirtyvän ja siirtyvän jonnekin tulevaisuutteen - lähden sitten kun...

Jotenkin elämän realiteetit tuossa "kutsussa tunturiin" loksahtivat kohdalleen. Totesin, että unelmasta ei tule koskaan totta sitten-kun ajattelulla. Terveyskään ei ole loputtomiin itsestään selvyys. Tunturipatikointiin ei kenties olekaan kohta edellytyksiä.

Tuo ruskamatka antoi minulle valtavasti: sydämeni jäi tuonne Pyhätunturin maastoon

Meloin kanootilla Pyhäjoen 13 km yhtenä päivänä ystäväni kanssa. En koskaan aikaisemmin ollut melonut. Huikea kokemus selvitä pikkukoskista omin voimin. Katsella vesilintujen elämää koskemattoman luonnon keskellä. Mieleeni jäi kuikka, joka pyrähteli kanoottimme edellä aina sopivasti näyttäen ikään kuin mallia, mieten kanootilla pääsee suoraan. Väsymys, kun tahtoi aina välillä iskeä kokemattomaan melojaan ja sotkea rytmin.

Tein opastettuja päiväpatikointeja tunturiin. Ensin uskaltauduin vain luokkaan "helppo", sitten jo "keskivaikeaan" ja lopulta "vaikeaan". Opas rohkaisi tottumatonta patikoijaa: tule minun perääni ja kulje minun askelissani, niin pärjäät. Oli uskomaton tunne, kun oli selvinnyt louhikkoisen tunturin laelle. Alku oli näyttänyt mahdottomalta: edessä jyrkkä ja louhikkoinen korkea tunturi. Siinä ihminen tunsi itsensä todella pieneksi. Tunturin laella oli kaunein mänty, jonka olen koskaan nähnyt: pieni, tuuhea, monioksainen känkkäränkkä. Huipulta avautuivat huikeat maisemat Pyhän maastoon silmin kantamattomiin.

Soiden maaruska värikkyydessään oli mahtava. Harmitti, kun en voinut pysähdellä mielihalujeni mukaisesti. Muuten olisin jäänyt joukosta. Tyynet metsälammet, jotka kuin taikaiskusta putkahtivat maisemaan olivat ihania keitaita. Hiljaisuus suorastaan koski korviin.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka "kokevat tunteensa eläen". Tämä ruskamatkani oli sellainen. Sanat eivät riitä kertomaan kokemaani.

Miten pieni onkaan ihminen Lapin luonnossa. Miten paljon se opettaakaan. Elämän tärkeät asiat ovat yhtäkkiä aivan päälaellaan - eri arvojärjestyksessä. Aikaisemmin tärkeällä ei olekaan mitään merkitystä tässä-ja-nyt.

Jos unelmanasi on Lapin matka ja se on vielä toteuttamatta, rohkaisen Sinua tekemään unelmastasi totta. Seuraavaksi haluaisin lähteä Lappiin hiihtämään. Tai ehkä sittenkin teen uuden Ruskamatkan syys-lokakuussa.

Mutta minne lähtisin? Hyviä matkakohteita - hmm -kertokaahan!

MdK kirjoitti:

se voi antaa tosi kuumeen toisillekin!

Montako ERI kirjoittajaa on tässä keskustelussa.
Kun kerrot oikean vastauksen, tarjoan paukut !
Veikkaukseni on Sinä et tiedä tai et kerro ?
Muutkin saavat veikata ?

Kai de Puu kirjoitti:

Montako ERI kirjoittajaa on tässä keskustelussa.
Kun kerrot oikean vastauksen, tarjoan paukut !
Veikkaukseni on Sinä et tiedä tai et kerro ?
Muutkin saavat veikata ?

Olen asunut lapin käsivarressa,noin parisenkymmentä vuotta,ja milloinkaan en kyllästy ihastelemaan sen jylhää ja karua kauneutta.Asuin Enontekiöllä.Siitä pääsi Norjanpuolelle koutokeinoon,eikä mahoton matka ollutkaan,käytiin ostoksilla norjassa,siihen aikaan piti olla semmonen passi,siihen merkittiin kaikki ylös mitä sieltä tuotiin,siellä kun silloin oli halvempaa moni asia kuin suomessa,mutta oli aina määrä kaikella mitä toi,siksi ne passit oli.Nythän on kaikki mennyt ihan toisin päin.
Ennen sai aamu aikasella katsoa,kun ketun pennut tulivat melkein ikkunan taakse valkoiselle hangelle leikkimään,ja pororaidot kulkivat rekineen pitkinvaaroja,porotokat ajettiin aitauksiin,erotuksiin,ja muuta puuhaa siellä oli kovasti,porojen merkintää sun muuta.
Nyt sielläkin on levinnyt tämä kaupallisuus niin kovin laajalle,että ei sitä enää samaksi paljon voi uskoa,mutta aina sinne mieli vain halajaa.Mutta se luontohan ei muuksi muutu,se on jylhää ja arvaamatonta.Nämä vanhat tarinan kertojat sieltä on jo usea siirtynyt omille tuntureilleen.
Yksi tarina on jäänyt mieleeni niiltä vanhoilta ajoilta. Kysymys esitettiin silloin minulle näin: Mahatko sie etelän tyvär tietää,mistä on Saana ja Halti mahtaneet nimensä saaha,no enhän mie sitä tiennyt tietenkään:Ja mistä on kilpisjärvi syntynyt: Sitten minulle kerrottiin tämä tarina näin:

Oli ruotsin puolella poika jonka nimi oli Halti ja suomen puolella tyvär hänen nimensä oli Saana,kuinka ollakkaan nämä nuoret rakastuivat toisiinsa,ja päättivät että he menevät naimisiin,mutta sehän ei sopinut kummankaan vanhemmille ja heidän oli pakko erota,he itkivät sitä eroaan ja ikäväänsä niin katkerasti,että Kilpisjärvi täyttyi heidän kyynelistään siitä ja niistä kyyneleistä syntyi Kilpisjärvi;Halti ja Saana itkivät itsensä kuiviin,niin tuli Maahinen ja muutti heidät tuntureiksi,siitä tulivat Saana ja Halti tunturit.

Kai de Puu kirjoitti:

Montako ERI kirjoittajaa on tässä keskustelussa.
Kun kerrot oikean vastauksen, tarjoan paukut !
Veikkaukseni on Sinä et tiedä tai et kerro ?
Muutkin saavat veikata ?

Koetappa arvata ihka ite ja jos et millään arvaa niin yditä laskea sinua itseäsi ei tässä lasketa mukaan.koska et ole näistä aiheista keskustellut.

Anu kirjoitti:

Olen asunut lapin käsivarressa,noin parisenkymmentä vuotta,ja milloinkaan en kyllästy ihastelemaan sen jylhää ja karua kauneutta.Asuin Enontekiöllä.Siitä pääsi Norjanpuolelle koutokeinoon,eikä mahoton matka ollutkaan,käytiin ostoksilla norjassa,siihen aikaan piti olla semmonen passi,siihen merkittiin kaikki ylös mitä sieltä tuotiin,siellä kun silloin oli halvempaa moni asia kuin suomessa,mutta oli aina määrä kaikella mitä toi,siksi ne passit oli.Nythän on kaikki mennyt ihan toisin päin.
Ennen sai aamu aikasella katsoa,kun ketun pennut tulivat melkein ikkunan taakse valkoiselle hangelle leikkimään,ja pororaidot kulkivat rekineen pitkinvaaroja,porotokat ajettiin aitauksiin,erotuksiin,ja muuta puuhaa siellä oli kovasti,porojen merkintää sun muuta.
Nyt sielläkin on levinnyt tämä kaupallisuus niin kovin laajalle,että ei sitä enää samaksi paljon voi uskoa,mutta aina sinne mieli vain halajaa.Mutta se luontohan ei muuksi muutu,se on jylhää ja arvaamatonta.Nämä vanhat tarinan kertojat sieltä on jo usea siirtynyt omille tuntureilleen.
Yksi tarina on jäänyt mieleeni niiltä vanhoilta ajoilta. Kysymys esitettiin silloin minulle näin: Mahatko sie etelän tyvär tietää,mistä on Saana ja Halti mahtaneet nimensä saaha,no enhän mie sitä tiennyt tietenkään:Ja mistä on kilpisjärvi syntynyt: Sitten minulle kerrottiin tämä tarina näin:

Oli ruotsin puolella poika jonka nimi oli Halti ja suomen puolella tyvär hänen nimensä oli Saana,kuinka ollakkaan nämä nuoret rakastuivat toisiinsa,ja päättivät että he menevät naimisiin,mutta sehän ei sopinut kummankaan vanhemmille ja heidän oli pakko erota,he itkivät sitä eroaan ja ikäväänsä niin katkerasti,että Kilpisjärvi täyttyi heidän kyynelistään siitä ja niistä kyyneleistä syntyi Kilpisjärvi;Halti ja Saana itkivät itsensä kuiviin,niin tuli Maahinen ja muutti heidät tuntureiksi,siitä tulivat Saana ja Halti tunturit.

Olipa mielenkiintoista luettavaa. Nuorena olen kesälomamatkalla kierrellyt Sinun maisemissasi. Silloin kuulin myös tarinan Saanan, Haltin ja Kilpisjärven synnystä. Olin jo unohtanut sen. Mukava oli kuulla se uudelleen.

Muistatko muita tarinoita Lapin luonnosta?

Anu kirjoitti:

Minä käyn lapissa minä vuoden aikana tahansa,ja aina siellä on yhtä kaunista ja seesteistä,ihminen on niin pieni sen jylhän luonnon rinnalla.Nyt siellä vielä on yötön yö,aurinko ei laske lainkaan,ja sitten tuleekin syksy mahtavassa väri loistossaan,ja talvella mikä kauneus,koskematonta tahdaamatonta valkeutta,hanget siintävät olo on jumalallista.
Olen nyt viimeksi ollut käsivarren lapissa norjaa myöten,seuraava kohde on ivalo ja inari.ja talvella leville.Hyttyset ja mäkäräiset kuuluvat lapin kesään,Hilla siellä kukkii ja kaikesta päätellen tulee hyvä hilla vuosi,ellei tule sitten mitään myrsky ja rae kuuroja.Kullerot olivat kauniissa kukassa ja samaten tunturivalmut.Ei muuta kuin hyvää ja hauskaa lapin matkaa.

- Lapin kultaa! Työtoverini oli kotoisin Ivalosta. Sain häneltä joskus tuliaisiksi Lapin hilloja. Parempia en ole koskaan syönyt.

Miten on jokamiehen oikeuksien laita hillojen poimimisessa? Muistelen joskus kuulleeni, että siinä olisi joitakin rajoituksia juuri hillojen kohdalla. Milloin on muuten paras hilla-aika Lapissa?