Näitä päiviä katsellen
vaeltavia unelmiani horisontissa
mietin miten pieni eksynyt sydämeni
löytäisi enää koskaan kotiin
kuljen kivikkoisia katuja
sydämeni varjoilla loistaa polku
maa särkyy jalkojeni alla
viiltää tuuli koivikkoja
vapauden huntu painaa askeleitani
muistojen syödessä kevään ensiaskeleita
olen ymmärtänyt yksinäisyyteni
jossa kahdet jäljet jäävät hiekkaan
vaeltavia unelmiani horisontissa
mietin miten pieni eksynyt sydämeni
löytäisi enää koskaan kotiin
kuljen kivikkoisia katuja
sydämeni varjoilla loistaa polku
maa särkyy jalkojeni alla
viiltää tuuli koivikkoja
vapauden huntu painaa askeleitani
muistojen syödessä kevään ensiaskeleita
olen ymmärtänyt yksinäisyyteni
jossa kahdet jäljet jäävät hiekkaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näissä Sinun runoissasi on sellaista syvyyttä ja
erilaisuutta jokaisessa, mihin ei moni pysty.
Tässä runossasi puhuu yksinäisyys haikeilla sä-
keillä, miehen sydämellä.
painaa askeleitani, muistojen syödessä ...." oli upea loppu erikoiselle runollesi jossa yksinäisyys kulkee käsikädessä kauniiden ajatuksesi kanssa
Se runo on minuaki lämmittänny.
Siinä tulee esiin.
"Etkö tienny, minä sinua kannoin"
Minuaki kannettu, vain yhdet askeleet
kesän hiekkarannoilla, aallot neki huuhtoo pois.
Koskettava kuvaus .
Olo sanaton lähellä, lämmin ajatus päivääs.Liisa
jos löydät?
satunnainen
kulkija
kommenteista...
Toisinaan sanat vievät mielen rannoille, mutta täysin harhaan ne eivät ole vielä koskaan johtaneet