Nuori muulinajaja merenrannalla
istuu kalliolla aloillaan muulit valtoinaan.
Meressä kuu, kuussa valo kylpijän.
Nousee aalloista hahmo Jumalan.
Lävitse kansakunnan käy, myrkyttää
mielet, miehet kaataa kuin miekka.
Enään yötä ei näy.
Väsymätön on ihmetys muulinajajan,
eukkoin, sotilain, kansan rahvaan sitä.
Käärii hihansa keskiluokka, ylimystö.
Papisto puuhastelee jo ties mitä.
On jo aikojen alusta ollut selvää,
että naisen paikka ei ole ollut vapaus,
saati vapaus lainkaan.
Ehkä jossain verhojen takana on ihmiselle maa,
ja taivas on siellä kaikille vapaa.
istuu kalliolla aloillaan muulit valtoinaan.
Meressä kuu, kuussa valo kylpijän.
Nousee aalloista hahmo Jumalan.
Lävitse kansakunnan käy, myrkyttää
mielet, miehet kaataa kuin miekka.
Enään yötä ei näy.
Väsymätön on ihmetys muulinajajan,
eukkoin, sotilain, kansan rahvaan sitä.
Käärii hihansa keskiluokka, ylimystö.
Papisto puuhastelee jo ties mitä.
On jo aikojen alusta ollut selvää,
että naisen paikka ei ole ollut vapaus,
saati vapaus lainkaan.
Ehkä jossain verhojen takana on ihmiselle maa,
ja taivas on siellä kaikille vapaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt siirryttiin joulutontuista toinen toistaan parempiin Afroditea käsitteleviin runoihin. Näkemys tämäkin : )
Kiitos lukuhetkestä : )
Joo. Mä en vain yksinkertaisesti kestä mitään tonttuja.