Miksi on niin kamalaa jos joutuu luopumaan koirasta?
Jokaisella meistä on joskus edessä elämän tilanteen muutos, ja kaikilla on erillaise voimavarat ja resussit hoitaa muutos.
Miksi siinä vaiheessa ei muka voisi lupua koirasta, jos se tuntuu järkevältä.
Eikö koiran arvoinen elämä ole tärketätä?
Jokaisella meistä on joskus edessä elämän tilanteen muutos, ja kaikilla on erillaise voimavarat ja resussit hoitaa muutos.
Miksi siinä vaiheessa ei muka voisi lupua koirasta, jos se tuntuu järkevältä.
Eikö koiran arvoinen elämä ole tärketätä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla on sama ongelma en haluis luopuu siitä. se on vasta 11-kk. mulla tulee sitä varmasti ikävä.
Ainoa syy miksi ymmärrän koirasta luopumisen on se jos omistaja sairastuu vakavasti tai allergisoituu, sillehän ei kukaan voi mitään. Mutta jo koiraa ottaessa tulisi punnita vakavasti jaksaako/ pystyykö sitoutumaan siihen sen koko eliniäksi. Ei ole oikein jos koira joutuu väistymään vaikkapa perheenperustamisen tieltä. Koiraa tulisi arvostaa, kuten mitä tahansa perheenjäsentä. Kaikki vastuuntuntoiset kasvattajat pyrkivät saamaan pentunsa kotiin, jossa se saa viettää koko eliniän. Itse ainenkin kyselen tulevilta pennun ottajilta hyvin tarkkaan motivaatiot koiran hankintaan. Mikään ei ole sen surullisempaa, kuin kuulla, että omissa käsissä syntynyt pentu on kasvettuaan aikuiseksi joutunut heittopussiksi useiden kotien välille!
Ymmärrän kyllä näkökantasi, mutta jos joku joutuu luopumaan koirastaan eihän se tarkoita sitä, että siitä tulle heittopussi.
Eikö koiran arvoinen elämä ole tärkeämpi?
Mitä helvettiä otatte koiran jos ette sitä hoida ja se ei ole mikään lelu joka annetaan pois ku on niin vaikeeta.Itse en antaisi koiriani pois vaikka olis kuinka vaikee elämäntilanne,en ikinä! Eikö sulla ole edes huonoa omaatuntoa? Oiski sun koiraparalla koiranarvoinen elämä ja toivottavasti saa paremman kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan HYVIN!!!
Olen kyllä sitä mieltä kun koiran ottaa, täytyy miettiä että sen kanssa on sitten 14v. Mutta ainahan tulee muutoksia elämään jota ei ole voinut varautua. Koira ei tule lasten kanssa toimeen, ei tule toisten koirien kanssa toimeen ym. Jos koiralle löytyy rakastava koti en nää mitään syytä miksi koira ei voisi muuttaa laumaansa. Ei koira ajattele samoin kuin ihminen. Myös jos muuta vaihto ehtoa ei ole kuin piikille vienti niin miksi se on tuomittavaa. Myös vanhoille ja sairaille koirille toivon lopetusta ajoissa etteivät tarvitse kärsiä "liian rakastavan" omistajan vuoksi. Kuntelin pöyristyen erään ihmisen mielipidettä jossa koira ja lapsi rinnastettiin samanarvoiseksi. Jos loira viedään piikille samahan se olisi jos sitten lapsikin vietäisiin kun sen kanssa on vaikeuksia. Enemmän ja enemmän aletaan vieraantua terveestä elämästä ja terveestä ajattelusta.
Kyllä minusta tuntui, kuin viimeinenkin "lapsi" olisi "pesästä lentänyt", kun koiramme 14v kuoli.
Koko sen elämänajan se oli samanarvoinen meidän kanssamme, kun se sairasti, veimme lääkäriin jne. Koira on elävä ajatteleva olento, jolla on myös tunteet. On turhaa tehdä asioista niin monimutkaisia. Näin se vaan on.
Jos koiran ottaa, tulee se ottaa koko sen eliniäksi. On mietittävä jo ennen koiran ottoa mahdolliset perheenperustamiset ym. tulevaisuudessa. Koira on perheenjäsen. On täydellisen tunteetonta luopua siitä mistään muusta syystä kuin vakavan sairauden vuoksi.
Eläintä ei pidä ottaa hetken mielijohteesta, esim. kesäksi, kun on niin söpö pentu ja sitten siitä luopua syksyn tullen, kun onkin esim. liian vaivalloinen kaupunkiympyröissä = olosuhteet ovat muuttuneet (kesälomasta)!
Kyllä se niin on että jos koiran ottaa niin sitä pitää hoitaa niin kauan kun se elää,se on kuin pikku lapsi siitä on vastuussa koko elämän ei sitä voi heittää tosta vaan pois kun kyllästyy.sitäpaitsi kunnon eläin rakas kiintyy koiraansa niin et siit ei vois luopua.Minä itse olen kokenut koirani kans vaikka mitä,mutta en halua luopua siitä siltikään.koirallani on yksinolo ahdistus ja mies pelko mut minä jaksan vaan.Koira kiintyy omistajaansa joten kun se uuteen kotiin joutuu ei se sille ole hyväksi.