kuolemaan asti. Hyvää joulun odotusta ja joulumieltä kaikille!
Kyllä te kaikki selviätte
tässä ja nyt
341526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
sinulle Tässä ja nyt,kuten kaikille toisillekkin.Lueskelin äsken viesti ketjuja,tuli tunne ,että samat koimme toisella palstalla ollessamme.Parempi kai jättää viikonvaihteen viestit lukematta,niistä saa vain pahan mielen itse kukin.Ja kyllähän me täältä pikkuhiljaa häivymme,työt alkaa ja kaikenlaista muuta.Mutta kun olen noin 10kk.tänne kirjoitellut ja lukenut kirjoituksia,ystävystynyt monien kanssa.Tulee aina mieleen kurkistella tänne,mitäpä kenellekkin kuuluu.Ja onko tullut uusia kirjoittajia.Eipä nyt muuta,ilta jo taas pimenee ja maanantaista vain viikko jouluaattoon.
".Parempi kai jättää viikonvaihteen viestit lukematta,niistä saa vain pahan mielen itse kukin."
Noin kirjoitit.
Nyt kuules älä anna tuolle riiviölle riemuvoittoa. Siihen hän juuri pyrkii, että ihmiset pahoittaisi mielensä, eivät lukisi palstaa ja eivät kirjoittaisi sinne.
Jos et minua usko niin kysy Tervulta pitäisikö antaa perisi.
mitään ikäviä juttuja,kun ei ne mua kiinnosta. Älä siis sinäkään niitä lue. Sitä paitsi minä ainakin aion selvitä kuolemaani asti. :)
...Ei anneta periksi, ei! :)
lukemasta ikäviä viestejä jos yleensä luet toisten kirjoitukset?
vai eikö kiinnosta?
Taatusti lukee.
Olet hauska, itseltä kysyt ja itse vastaat.
Riitannutko useinkin itsesi kanssa vai onko sopua piisannut. Nyt olitte molemmat samassa kehossa olevat persoonat samaa mieltä.
Jos pystyt selvittämään IP-osoitteet, mitä suuresti epäilen, näet että ne tulevat eri koneelta!
Menikä yli hilseen?
Menikä yli hilseen?
Menikä sinulla mistä tiesin ?
Minä kerron sille, mitkä kannattaa jättää väliin....älkää sitä turhaan kiusatko.Meillä sujuu tämä yhteispeli niin loistavasti....
Vaaleanpunainen pipo valmistuu... :)
oikein raportoitte toisille mitä täällä milloinkin kirjoitellaan?
Enpä oisi uskonut, että tällä palstalla on ihan oikeasti jollekulle niin suuri merkitys, että pitää oikein ennakkosensuuriakin harrastaa!
No, eihän siinä mitään, mutta jotenkin tuntuu että ihmisen elämässä voisi olla tärkeämpiäkin asioita..
miksi keskustelette henk.koht. vielä täälläkin? ihmettelen .
Maailma on ihmeellinen paikka. Kannattaakin ihmetellä.
minullekkin pipon:)Itse olen huono kutomaan.
pipon kun en pysty kutomaan!?
pipoa,jos vaikka toisi:)
minun olisi parasta ostaa se itse marketista ja kääriä joulupaperiin - muuten se voip jäädä saamatta.
minullakin:)
Minkä värinen? Ei kai pinkkii...
pipo. Vointeja!
käy,mieluiten sininen,jos vaalita saa:)
pipon; tulin oikein tosiaan iloiseksi. Näin pienestä se hyvä mieli on joskus kiinni!
tässä ja nyt-varmmaan selevittään kuolemmaan asti hengissä ja hännät pystyssä:)
sojossa.
No ei sitten mitiä hätiä ole jos sinne asti hengissä selviää.
Hyvää Joulua vaan sinulle sinne missä lienetkin.
Muista kirjoittaa Joulupukille.
lahjan -elämän. :)
Hei, täälhä mie oon. Et sie nää? Niin lähellä valtion rajaa,ettei oo tuonne suuntaa asiaa -ainakaan ilman lupaa. :)
Elämän arvon alkaa ymmärtää vasta kun on ollut vähällä sen menettää.
Minulla on viikatemiehen työvälne liipannut useita kertoja niin läheltä että tukka on hulmahtanut.
On ollut sähköiskuja, rajuja kolareita, puukkoa ja vaikka mitä.
Jostain syystä ei Jumala ole kuitenkaan ottanut vielä pois joten täällä vielä ollaan.
Kyllä se tuntuu mukavalta aina kun jostain kuolemanvaarasra selviää. Aina yhtä mukavalta.
Silti muistan ettei tuo selviäminen ole loputonta. Joskus minä aivan varmasti kuolen, en onneksi tiedä milloin.
Vai asut siellä asti.
Olen joskus asunut hetken aikaa niin lähellä naapuria että heidän joka kesäiset kulotuksensa (=hallitsemattomat metsäpalot) tekivät koko seudun sinisenharmaaksi.
Sieltä tuli noita luonnoneläimiäkin pakoon sitä tulta.
Savuhaittoja ei ollut viime kesänä,mutta liikenteen puolella on ruuhkaa varsinkin näin joulun alla.
Kovasti kolahti viime vuonna. Hoitajan kanssa muisteltiin, kuinka erilaisissa tunnelmissa kävin polilla vuosi sitten. Silloin sain taxoteren jouluaatonaattona.
Kuoleman kohtaaminen kasvokkain laittaa elämänarvot uusiksi.
Fyysisesti olen aika ok ja henkinen puolikin on rauhoittunut. Enää en herää keskellä yötä huutoihini ja nukun rauhallisesti ilman, että huudan apua, poliisia tai juoksen pakoon.
Eilen jaksoin hölkätä jopa 2km!! Se on minulle iso saavutus. Uiminen on helpompaa.
Lääkäri suositteli kokeilemaan luisteluhiihtoa,koska siinä on kädelle pumppaava liike. Ilahduin,koska luulin,etten enää voi koskaan luistella. Olin ostanut nääs luistelusukset pari vuotta sitten ja opetellut hiihtämään niillä. Mutta siinäs taas näet! Ei kannata antaa periksi.
kiukkuisia ihmisiä varsinkin tällä palstalla. En todellakaan ole lukenut ikäviä kirjoituksia,koska ne ovat niin typeriä enkä pahemmin viitsi lukea nimimerkittömiäkään viestejä,koska niissä yleensä haukutaan. Tosin siinä jää sitten lukematta asiallisiakin viestejä. Kun on halua auttaa niitä,jotka tarvitsevat apua.
Toivon jokaiselle onnentunnetta. Katkeruus on pahaksi,siitä on jokaisen hyvä päästä eroon. Yrittää elää tässä ja nyt -on helpompi niin.Minä jaksan nyt uskoa tulevaisuuten -ainakin huhtikuuhun asti.Tänään elän tätä päivää. Nyt meen juomaan kahvii ja ulkona on pikku pakkanen.
Tulis vaan lunta. Luistelukenttää on jo jäädytetty -toivottavasti lapset pääsevät luistelemaan joululomalla...minä myös lasten kanssa. :)
Pitäiskö tuolle mein kisulle hommata pienet luistimet? ;)
ystävä 9 kuukauden takaa lähettää sinulle vilpittömät kiitokset tuesta ja toivottaa oikein onnellista joulunaikaa.
Luen siis edelleen kuulumisenne, jännitän kontrollinne ja iloitsen hyvistä uutisista. Kirjoittelun olen jättänyt vähemmälle, sillä en todellakaan jaksa ymmärtää näitä ajoittaisia epäasiallisia vihanpurkauksia.
Muuten täällä on kaikki ok, säteet on nyt suunnilleen puolessa välissä ja päätäkin peittää tiheä sentinmittainen hopeointi. Saikkaria on tammikuun loppuun, helmikuun vietän kesälomaa ja maaliskuussa palaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana työelämään.
joutunut kovasti kärsimään.tuo on harvinaista syöpää sairastavien keskuudessa.
Mikä on harvinaista? Hoidot ja ahdistus vai? Eiköhän lähes jokainen syöpään sairastunut joudu kohtaamaan molemmat.
Unettomia öitä, pelkoja, kuoleman mahdollisuuden. Hoidot sivuvaikutuksineen. Meitä on kymmeniä tuhansia elossa, jotka olemme läpikäyneet saman.
Eikö aika menekin nopeasti?